Lipsanen & Ruso

Media-aloite

Median laatu tai sen huono sellainen on kestoaihe. Yleiseksi totuudeksi on muodostunut, että hesari on jotenkin kyseenalainen ja valtakunnasta puuttuu toinen vakavasti otettava päivälehti. Jos äänestät kokoomusta, hesari on vasemmistolainen ja jos demareita niin se onkin oikeistolainen.

Sinällään vakuuttava osoitus sitoutumattomuudesta.

Sitoutumattomuus on kuitenkin usein hampaattomuutta. Jos jokin sitoutumattomaksi julistautuva lehti uskaltaa ottaa kantaa, se tapahtuu usein jälkiviisautena. ”On selvää, että…” –arviot korvaavat edellisen viikon täydelliset ”on selvää, että…” –virhearviot. Aloite puuttuu.

Mediakritiikin jatkoksi kuuluu vielä parjata keltaista lehdistöä. Määräävät kuulemma puheenaiheet.

Mutta sehän on lehdistön tehtävä. Heittää palloja keskusteluun. Jos keltaisella lehdistöllä on aloite, niin vakavammin otettavan median on otettava niistä opiksi ja ihailla niitä. Tekevät jotain oikein.

Usein keltaisesta lehdistöstä alkanut skandaali saa poliittiset mittasuhteet vasta, kun vähemmän keltainen lehdistö syö madon ja lähtee peesaamaan. Ollakseen vakavasti otettavaa, lehden tulee ajatella itse. Jos katsoo kilpailijansa keltaiseksi, niin tämän kyseenalaisesti aloittamat skandaalit tulee sellaisiksi osoittaa.

– ja tehdä vähemmän keltaista journalismia, siis pitää aloite itsellään.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Media-aloite”

  1. mirala 8.5.2009 klo 13:46:

    Hesarin huonous tai hyvyys ei enää riipu pelkästään siitä itsestään. Sanomalehdet kituvat kaikkialla, missä jo on paljon tietokoneita ja niissä nettiyhteys. Perinteinen aamulehti – täynnä eilispäivän uutisia – tekee kuolemaa. HS on yrittänyt tekohengittää itseään muuttumalla sisällöltään yhä enemmän aikakauslehtimäiseksi. Vaan kuinka moni haluaa tilata (tai ehtii päivittäin lukea) mammuttimaisen Apu- tai Seura-jäljitelmän?