Lipsanen & Ruso

Protesti on osa demokratiaa

Perussuomalaisten ja etenkin Timo Soinin äänivyöry on säikäyttänyt monet poliitikot – etenkin niissä puolueissa, joihin vaalitulos pahiten iski. Esa Suominen (sd) kirjoittaa:

Timo Soinin valtaisa äänimäärä kertoo ihmisten turhautumisesta politiikkaan ja luottamuksen rapautumiseen. Soinilta ei ole kuultu ainuttakaan avausta, ei minkäänlaisia ehdotuksia lainsäädännön parantamiseksi ja kaikki asioita vähääkään seuraavat tietävät että hänen merkityksensä parlamenttityössä tulee olemaan olematon.

Suominen antaa ymmärtää, että Soinin äänestäminen olisi ollut typerää: ei avauksia, ei ehdotuksia, merkitys parlamentissa väistämättä olematon. Vähän samantapaisia ajatuksia esitti myös Henrik Ruso (kok) tässä blogissa jo kunnallisvaalien jälkeen:

Kuten Soini totesi, haaste on annettu. Tehtävänä on kysyä, onko Perussuomalaiset aivan tosissaan. Puolueen on vastattava muullakin kuin pillipiipariretoriikalla.

Perussuomalaiset on protestipuolue, ja myös protestille on oltava tilansa demokraattisesti järjestelmässä. Vaikuttaa siltä, että Suomisen ja Ruson mielestä perussuomalaiset olisi pakotettava samaan kaavaan muiden puolueiden kanssa. Demokraattisessa järjestelmässä on kuitenkin oltava tilaa eri tavoin toimiville liikkeille.

Demareiden onneksi sentään Petteri Oksa (sd) tuntuu olevan ilmiön jäljillä kirjoituksessaan Aika ottaa ne vakavasti:

Väitän, että perussuomalaisia ei äänestetä protestiksi, vaan aidosta halusta tukea toisenlaista poliittista liikettä. Liikettä joka ainakin puhuu asioista, jotka moni keskiluokkainen ja/tai lähiöiden perusasukki, kokee itselleen tärkeäksi. Näitä ovat maahanmuuttajat, työ ja toimeentulo kaikissa muodoissaan.

Oksan kanssa olen eri mieltä siinä, että minusta perussuomalaiset nimenomaisesti ovat protestipuolue. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että perussuomalaisten äänestäminen olisi ollut typerää. Tuskin äänestäjät kuvittelevat, että Soini voisi toimillaan parlamentissa paljonkaan asioihin vaikuttaa.

Soinin vaalislogan – ”Vähemmän EU:ta, ja samalla parempaa” – oli loistava. Ei ole niin väliksi, vaikkei siellä sloganin takana olisikaan kykyä eikä keinoja tehdä asialle mitään. EU on byrokraattinen ja kansalaisista etäälle kasvanut pöhöttymä. Se on asia, johon perinteiset puolueet eivät ole olleet valmiita tarttumaan. Tämän protestin perussuomalaiset kanavoivat ääneksi näissä vaaleissa.

Protestiliikkeessä on demokratian kannalta se ilahduttava puoli, että tärkeintä ei ole puolue, vaan asia. Tulevissa eurovaaleissa protestin kanavoi kannatukseksi se puolue, joka uskottavimmin leikkaa EU:n byrokratiaa ja tuo unionia lähemmäksi kansalaisia. Perussuomalaisista siihen tuskin on, enkä usko useimpien heidän kannattajiensakaan niin kuvittelevan. Äänestäjät eivät ole tyhmiä (se kannattaisi demareidenkin uskoa, jos haluavat kääntää kannatuslukunsa taas nousuun).

Mutta mikä puolue kykenee parhaiten ottamaan haasteen vastaan?

Keskustelu

Yhteensä 5 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Protesti on osa demokratiaa”

  1. ruso 13.6.2009 klo 12:15:

    Suomisen ja Oksan sitaateista jälkimmäinen on lähempänä ajatteluani.

    Itseltäni lainattu on loppukaneetti kirjoitukseen, jossa nähdäkseni Soini päästetty mediassa helpolla. Puoluetta pitää haastaa siinä missä muitakin.Tästä ei seuraa, että se olisi ”pakotettava samaan kaavaan muiden kanssa”, kuten tulkitset minun ajattelevani.

    Ja itse asiassa tuon kirjoituksen jälkeen tapahtuikin mielenkiintoisia… Halla-ahosta ei tullut meppiehdokasta (osittain myös julkisen paineen vuoksi oli sen asianmukaisuudesta mitä mieltä tahansa), jonka itse tulkitsin jonkilaiseksi pesäeron ottamiseksi tuohon liikeeseen. Nähdäkseni hyvä niin.

    EU:n byrokraattisuudesta voi olla montaa mieltä. Omasta näkökulmastani EU on itse asiassa yllättävän virtaviivainen harjoitus, jossa päivittäin sovitetaan 27 erilaista taustaa, hallintokulttuuria, ajattelutapaa, jämähtäneitä tapoja yms yms sellaiseksi lainsäädännöksi, jonka kaikki voi sulattaa – ja juuri siksi, ettei tarvitse sählätä 27 eri byrokratian kanssa.

    Kokonaan toinen asia tietenkin on, kuinka asia mielletään ja millaista poliittista potentiaalia se merkitsee persujen kaltaisille liikkkeille.

  2. Niko Lipsanen 13.6.2009 klo 13:31:

    Mediakritiikkinä aikaisempi kirjoituksesi olisi ymmärrettävämpi, mutta se ei kyllä tule itse kirjoituksesta millään lailla esiin. Kyllä se on luettava nimenomaan politiikan sisältöön ja tekemisen tapaan liittyvänä kritiikkinä. Jos siinä kirjoitettaisiin median lepsuilusta, niin eikö kärjen pitäisi silloin suuntautua tiedotusvälineitä kohtaan?

    EU:n byrokraattisuus liittyy myös siihen, mistä kaikesta on syytä päättää EU-tasolla. Se voi näyttää byrokraatin silmin paikan päällä virtaviivaiselta, mutta tuloksena on direktiiviviidakko. EU-hallinto voi itse selvitä kohtuullisella määrällä byrokratiaa, mutta EU:n säädösten toteuttaminen lisää byrokratiaa jäsenmaissa.

  3. ruso 14.6.2009 klo 1:58:

    tottakai se oli myös sisältökritiikki… Ei siitä silti seuraa, että haluan ketään pakottaa samaan muottiin…

  4. Niko Lipsanen 14.6.2009 klo 2:40:

    Ihan normaalia poliittista argumentaatiotahan se tietysti on, että perää jotain konkreettisempaa iskulauseiden taakse. Ei siinä mitään.

    Minun pointtini on se, että protestipuolueen ollessa kyseessä sillä ei ole niin väliä, onko siellä sloganeiden takana juuri mitään. Mutta vaikka ei olisikaan, niin protestiliikkeellä on paikkansa demokraattisessa vaikuttamisessa.

  5. ruso 14.6.2009 klo 10:21:

    Olen samaa mieltä. Samassa hengessä kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, että tyhjätkin äänet olisi laskettava…

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO