Tasavallan presidentti Tarja Halonen on kertonut näkemyksiään vaalirahoituksesta Länsi- ja Itä-Savo-lehtien haastattelussa (LS 30.7.09):
Halosen mukaan puolueille tai ehdokkaille maksettava tuki ei voi olla kauppaa yksittäisten yritysten tai henkilöiden etujen puolesta. Presidentin mielestä Suomen uskottavuus avoimena yhteiskuntana ei ole kärsinyt.
Onkohan tuo ihan tarkoituksellinen veto Haloselta mainita vain “yksittäiset yritykset ja henkilöt” eikä esimerkiksi järjestöjä, puhumattakaan ammattisellaisista?
Kahteen edelliseen samasta puolueesta valittuun presidenttiin verrattuna Halonen eroaa siinä, ettei hän ole vastaavalla tavalla kyennyt asettumaan puoluepolitiikan yläpuolelle. Jäsenkirjasta luopuminen oli hänelle puhtaasti symbolinen teko, tosiasiallisesti hän on edelleen läpeensä demari. Presidentiltä odottaisi enemmän.
Olen myös eri mieltä lainauksen jälkimmäisestä virkkeestä. Suomen uskottavuus avoimena yhteiskuntana on kärsinyt. Voi kyllä edelleen pitää paikkansa, että Suomi on maailmanlaajuisessa vertailussa suhteellisen vähän korruptoitunut maa. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että korruptio täällä olisi erityisen vähäistä.
Jos jollakin taholla on valtaa, on jollakin toisella taholla intressi pyrkiä vaikuttamaan siihen, kuinka tämä valtaansa käyttää. Mitä enemmän poliitikot ja virkamiehet voivat päättää asioista toisten puolesta, sitä enemmän heitä lahjotaan joko suoraan tai epäsuorasti. Ei kannata uskoa mihinkään virkamiesmoraaliin. Poliitikon moraaliin kukaan ei liene tähänkään asti uskonut.
Valvonta ei ole ratkaisu, sillä myös valvojat ovat alttiita korruptiolle. Toimittajatkin, joiden piti olla vallan vahtikoiria, ovat nauttineet samoista pitopöydistä päättäjien kanssa. Se lienee vain jäävuoren huippu. Kuka enää jaksaa harmitella, vaikka sanomalehdet ja muut mediatalot kaatuisivat?
Ainoa tapa ehkäistä korruptiota on poistaa intressi siihen. Jos poliitikolla ei ole valtaa, ei kenelläkään ole syytä lahjoa häntä. Sama pätee virkamiehiin. Valtio on riisuttava vallasta. On annettava ihmisten itse päättää asioistaan.
ruso 31.7.2009 klo 8:50:
1 eniten esillä olleista esimerkeistä on koskenut tontteja ja kaavoitusta. On epäilty että rahoittajat ovat pyrkineet suotuisiin kaavoituspäätöksiin ja siis liikepaikkoihin. Kuinka nämä tulisi hoitaa?
“Loka” Laitisella oli pari viikkoa sitten erinomainen kolumni Iltalehdessä, jossa tunnusti istuvansa kaikenlaisissa pitopöydissä. Pointti: tottakai istuu. Näin pääsee kiinni valtaapitävien ajatusmaailmaan ja on toivo saada hyviä juttuja. Kritiikin kohteena nuoret yltiöidealistikesätoimittajat, jotka odottavat päätteensä äärellä ja apinoivat nollatutkimuksia kritiikittömästi “jutuiksi”. Samalla loka rökittää armotta kaikkia…
Virkamismoraalin suhteen on aivan oikein olla varuillaan, kuten kaikessa muussakin vallankäytössä. Samalla omat virkamieskokemukseni usealla työnantajalla on antanut itselle erittäin myönteisen kuvan suomalaisesta virkamieskulttuurista: kulloinkin vallassa olevaa palvellaan väriin katsomatta. Aivan keskeisen olennaista demokratian toimivuuden kannalta.
Silloinkin kun puhutaan liiallisesta virkamiesvallasta, siirtäisin pallon poliittiselle tasolle. Sen tason tehtävänä on määrätä marssijärjestys. Näin ollen jotta homma pysyy hyppysissä, mm ministereiden on oltava järeää poliittista kaliberia.
Niko Lipsanen 31.7.2009 klo 17:41:
Poliitikolla on periaatteessa vastuu, mutta käytännössä houkutus voi kasvaa turhan suureksi. Siinä poliitikot ja virkamiehet ovat joka tapauksessa samanlaisia, että molemmat ovat lahjottavissa. Ehkä eivät kaikki, ja monen lahjominen voi olla hyötyihin nähden liian kallista, mutta kuitenkin.
On tietysti hyvä, jos virkamiehet eivät katso vallanpitäjien väriä. Mutta eipä taida katsoa rahakaan. Valta korruptoi.
Kaavoitus on yksi iso murheenkryyni. Siitä pitäisi varmaan kirjoittaa oma juttunsa.
ruso 1.8.2009 klo 8:44:
…mutta edelleen “valtio on riisuttava vallasta” on rankka vaatimus minunkin kaltaiselleni, joka usein peräänkuuluttaa “vähemmän valtiota”. Kaavoitus oli vain vaalirahoitusjupakan yhteydessä ollut esimerkki, jolla hain konkretiaa loppukaneetillesi. Mitä siis tarkoitat? Lakkauttaisitko valtion, jos sinulla olisi siihen valta? Jos kyllä, mitä tilalle?
Vai oliko pointtina yleishuomio, että mitä vähemmän valtiota, sen vähemmän korruptoivia käytäntöjä ottamatta kantaa, mihin valtiollinen toimivalta tulisi tarkkaan ottaen vetää? Viimeinen olisi uusi avaus koko keskusteluun (pätien samalla ylipäänsä kaikkeen poliittiseen keskusteluun), jossa julkisen vallan huseerausta ei tulla ollenkaan kyseenalaistaneeksi vaan otetaan se annettuna ja aletaan virittelemään sen päälle.
Tässäkin tapauksessa tulee huomioida, että jos todella “valta korruptoi”, niin se ei rajoitu vain julkiseen valtaan, vaan kyllä yksityinenkin osaa: esim kartellit…
Niko Lipsanen 1.8.2009 klo 14:08:
Vähemmän valtiota minäkin haluan, en kokonaan siitä eroon. Eli en kannata totaalista vallanriisuntaa, vaikka tuosta tietysti voi sellaisenkin kuvan saada.
Jotain tuollaista mielestäni hain takaa.
Yksityiselle yritykselle voi aina perustaa kilpailijan, valtiolle ei.
Asko 4.8.2009 klo 11:36:
Lipsaselle:
Miten pitää valtio pienenä? Minarkiassa on se huono puoli, että se sallii vain pienen määrän kakkaa kakussa. Pienelläkin on tapana turvota, kun sillä on mahdollisuus verottaa ja toiminta on monopoliluonteista.
Valtio on määritelmällisesti paha järjestö. En keksi yhtään perustetta pitää valtiota yllä miltään osin. Kaikki voidaan hoitaa paremmin yksityisen yritystoiminnan kautta.
Rusolle:
Monopolit ja kartellit eivät synny niin helposti vapailla markkinoilla. Niitä avittaa nimenomaan valtio, sillä valtio on ainoa taho, jolla on varaa pitää yllä pakkoa. Kun yrityksellä on tukenaan valtio, niin muiden toimintaa on sitten helppo rajoittaa käyttämällä hyväksi valtion pakkovoimaa.
Valtio siis tukee monopoleja ja kartelleja, vaikka sillä on jonkun mielestä tehtävä markkinoiden säätelyssä ja terveenä pitämisessä. Itse ajattelisin, että jos minun pitää maksaa valtiolle siitä, niin silloin reilu kilpailu ei kuulu yritykselle itselleen, vaan valtiolle. Onhan sitä olemassa meidän maksama kilpailuvirasto, joka estää kartellien ja monopolien syntymisen. Nykyään siis uusien kilpailurikkomusten ilmitulo ei olekaan yritysten vika, vaan ilmentymä kilpailuviraston ennaltaekäisevän toiminnan onnistumattomuudesta.
Vai onko niin, että valtion ei olekaan tarkoitus säännellä markkinoita, vaan ainoastaan loisia niiden avulla ja esittää vain tekevänsä asioille jotakin? Valtio ei vielä pystynyt hoitamaan mitään toiminta-aloistansa edes kohtuullisesti, mutta sehän on aina selitetty sillä, että rahoitusta pitäisi lisätä vielä enemmän ja sitten vasta asiat lähtevät rullaamaan.
Niko Lipsanen 4.8.2009 klo 13:20:
Kommentteja Askolle:
Tarkennetaan sen verran, että en ole minarkisti. Näkemykseni valtion tehtävien rajauksesta ei mene minimivaltiomääritelmien piiriin, mutta joka tapauksessa kannatan huomattavasti nykyistä rajatumpaa valtiota.
Mutta ongelma tosiaan on, että jos toimialaltaan rajoitetumpaan valtioon joskus päästään, niin kuinka saada se pidettyä sellaisena. Nähdäkseni paras ratkaisu siihen on tiukka perustuslaki, jossa valtion toimiala rajataan.
Ei valtiosta kokonaan luopuminenkaan välttämättä ole sen kestävämpi ratkaisu, sillä milläpä sitä voisi varmasti poissulkea sen, ettei alueelle perusteta valtiota uudestaan (tai jokin toinen valtio ota aluetta valtapiiriinsä).
Aivan. Tästä olen täysin samaa mieltä.
Antti 8.8.2009 klo 19:42:
Taloudellinen ja poliittinen valta ovat yhteiskunnallisen vallan muotoja
Vaalirahoitusjupakka kyllästyttää. Tietenkin rahoittajat tukevat puolueita ja poliitikkoja, joiden politiikka todennäköisesti hyödyttää rahoittajaa.
Kohu on samalla muistutus siitä, että poliittista valtaa voi käyttää muutenkin kuin äänestämällä. Ja koska poliitikkoa auttaa enemmän suuri kuin pieni lahjoitus, vauraalla on enemmän poliittista eli yhteiskunnallista valtaa.
Samoin on maailmassa, jossa politiikan vaikutusvaltaa vähennetään ja markkinoiden suurennetaan. Äänestäjästä tulee kuluttaja. Kun kuluttaminen on vallankäytön perusta, valtaa on vähän, jos elää nuudeleilla. Voidaan toki esittää, että kuluttamattomuus on myös vallankäyttöä. Taloudellista vallankäyttöä se ei kuitenkaan ole. Markkinoille tyhjätasku on olematon.
Poliitikkojen ja virkamiesten korruptioon on kuitenkin puututtava. Korruptiota tuskin voi poistaa, mutta sitä voi ehkäistä. Nyt keskustelussa on puhuttu läpinäkyvyyden kasvattamisesta. Lisäksi rangaistusten tulee olla pelottavia.
p.s. Miksi milloinkaan ei puhuta siitä, tulisiko vaalibudjetille asettaa katto? Vai ovatko tasavertaiset vaalityömahdollisuudet paha asia?
Ben MAtlock 19.9.2009 klo 11:29:
Korruptio suomessa on helppoa poliitikkojen vaaliraha keräyksissä. ei se ratkea puhumalla, jos siitä ei rangaista.
Korruptiosta maan petos syyte omaisuuden takavarikointi karkoitus maasta tai niskalaukaus. jo alkaisi korruptio tippumaan
Niko Lipsanen 20.9.2009 klo 15:05:
Kiinassa rangaistukset ovat tuota MAtlockin ehdottamaa luokkaa, mutta eipä se tunnu korruptiota estävän. Sitä paitsi, tuollaisessa systeemissä olisi aikamoinen intressi korruptoida myös poliisi ja oikeuslaitos. Eiköhän se onnistuisikin.
Korruptio poistuu vain poistamalla sen edellytykset, mikä taas tarkoittaa valtion roolin ratkaisevaa supistamista.