Maahanmuuttajaperheet lähettävät länsimaisille tavoille liiaksi oppineita nuoria takaisin vanhempiensa kotimaahan, jossa nämä itse eivät välttämättä ole koskaan asuneet. Nyt oikeusministeriössäkin on alettu selvittää asiaa (HS 13.7.09).
Jotenkin tämä nyt menee väärin päin. Perheiden nuoret, jotka ovat ainakin jossakin määrin oppineet paikallisille tavoille, lähetetään pois. Vanhemmat, jotka selvästikään eivät ole sopeutuneet, jäävät.
Ketkä vanhemmat pakottavat lapsensa menemään maihin, joissa on turvatonta elää? Tuskin ketkään, maahanmuuttajatkaan. Lapsen lähettäminen entiseen kotimaahan on selkeä indikaattori siitä, että maa ei kyseiselle perheelle ole turvaton. Siksi tällaisten tapausten tullessa ilmi on aloitettava prosessi koko perheen palauttamiseksi takaisin silloin, kun oleskelulupa Suomessa on myönnetty lähtömaan turvattomuuden perusteella.
Erityisen tärkeätä tämä on lasten ja nuorten suojelemiseksi. Mikäli jostakin todella löytyy niin sydämettömiä vanhempia, että he lähettävät lapsensa turvattomiin maihin, pelko joutumisesta sinne itsekin hilinnee toimintaa.
Perheen palauttamista on tarkasteltava tarkemmin, jos jollekin perheenjäsenistä on myönnetty pakolaisstatus nimenomaan henkilökohtaisen vainon takia. Näitähän on oleskeluluvan saaneista pieni murto-osa. Tosin kyllä poliittisen tai uskonnollisen vainon uhrin perhekin on tyypillisesti vaarassa silloin, kun tuollaista vainoa tosiasiallisesti esiintyy.
Vanhemmat voivat tietysti vain väittää, että lapset ovat kadonneet. Jos vanhemmat eivät kuitenkaan ole tehneet katoamisesta ilmoitusta viranomaisille, on tuollaiseen väitteeseen syytä suhtautua erittäin varauksellisesti. Jos vanhemmat taas sanovat lapsen oleskevan esimerkiksi jossakin kolmannessa maassa sukulaisten tms. luona, on heidän myös osoitettava asian olevan niin.
Palauttamista takaisin entiseen kotimaahan voisi harkita myös tapauksissa, joissa oleskeluluvan saaneet lomailevat turvattomaksi väittämässään maassa. Jos maa on turvallinen lomailemiseen, on se varsin suurella todennäköisyydellä riittävän turvallinen myös siellä asumiseen.
Tärkeintä on kuitenkin varmistua siitä, että vanhemmat eivät pakota lapsiaan muuttamaan maihin, joissa asumista pitävät itselleen liian vaarallisena.
AMT 14.7.2009 klo 8:03:
Asiasta on ehdottomasti saatava lisää tietoa. Marja Tiilikaisen väitöskirjassa Arjen islam käsitellään juuri näitä asioita. Mm. monet somalivanhemmat, lähinnä yksinhuoltajaäidit kokevat voimattomuutta lasten kasvattamisessa uudessa kulttuurissa. Siksi jotkut heistä lähettävät lapset sukulaisten hoitoon tietyksi ajaksi. Usein lapset saatetaan lähettää johonkin toiseen länsimaahan, ei siis välttämättä lähtömaahan.
Maahanmuuttajanuoria ei välttämättä tule ensisijaisesti suojella vanhemmiltaan, vaan meidän tulisi tukea ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajavanhempien vanhemmuutta. Koululla on tärkeä asema siinä, miten nuoret ja heidän vanhempansa integroituvat suomalaiseen systeemiin. Lisää avointa vuorovaikutusta siis. Suomalaisvanhemmat voisivat itsekin katsoa vähän tarkemmin omien jälkeläistensä perään ja hillitä heidän tupakointiaan ja alkoholinkäyttöä. Siinä samalla voisi myös kommentoida saman talon tai kadun muiden nuorten hölmöilyjä.
Niko Lipsanen 14.7.2009 klo 16:11:
Vanhemmat ovat niitä, jotka lähettävät nuoret niihin turvattomiin maihin. Siksi on suojeltava maahanmuuttajanuoria nimenomaan vanhemmiltaan. Eri asia on sitten se, mikä on ensi- ja mikä toissijaista.
Lisää tietoa on tietysti saatava, mutta jotakin olisi myös tehtävä.
mirala 8.9.2009 klo 23:56:
Siis valtioko tässä sosialistisessa visiossa omistaa lapset ja valvoo, miten heidät tulee kasvattaa…?
Ehkä Belgian valtion pitäisi estää se, että jo kohtalaisesti länsieurooppalaisille tavoille oppineita brysselinsuomalaisia nuoria lähetetään kesäksi Suomeen – tuohon viinanhuuruiseen ja väkivaltaiseen maahan oppimaan esi-isiensä tapoja?
Niko Lipsanen 29.5.2010 klo 4:47:
Tämä aihe on taas uutisissa: Kymmeniä maahanmuuttajien lapsia pakotettu pois Suomesta (HS 28.5.10).
Myös Ruukinmatruuna kirjoittaa aiheesta: