Presidentti Martti Ahtisaari vaatii Euroopan unionilta vauhtia Turkin jäsenyskysymyksessä (HS 7.9.09):
“Haluamme, että Turkki-prosessi etenee. Kyse ei ole vain EU:sta ja Turkista, vaan pelissä on EU:n maine kansainvälisenä tekijänä”, Ahtisaari sanoi maanantaina European Policy Centre -ajatushautomon tilaisuudessa Brysselissä.
Eiköhän Ahtisaarella nyt osoita syyttävä sormi väärään suuntaan. Jos Turkin jäsenyyshanke ei etene, niin syy on ensisijaisesti siinä, ettei Turkki etene jäsenyyskelpoisuudessaan.
Euroopan unioni on länsimaisten demokratioiden liitto, jossa kunnioitetaan sananvapautta ja ihmisoikeuksia (myös vähemmistöille). Se on myös varakkaiden kerho: maan talouden täytyy täyttää tietyt kriteerit, että mukaan pääsee.
Turkki voi liittyä unioniin sitten, kun nuo edellytykset täyttyvät. Sitä virhettä, että päästettiin Bulgaria ja Romania riman ali, ei pidä toistaa Turkin tai minkään muunkaan maan kohdalla.
Se päivä, kun Turkki täyttää jäsenyyden ehdot, voi kuitenkin olla pitkällä tulevaisuudessa. Voi myös olla, ettei sitä päivää koskaan nähdä. Kansainvälisestä maineesta ei silti kannattaisi olla niin huolissaan. Luulenpa, ettei nyky-Turkilla ole juurikaan annettavaa EU:n maineen hyväksi.
Eivätkä kaikki turkkilaisetkaan halua maataan unionin jäseneksi. Etenkin nuoret vastustavat jäsenyyttä (ks. Pohjalainen 4.9.09). Ei se mitään, ei Euroopan unioniin mikään pakko ole liittyä.
Kuvassa on pätkä Turkin itärajaa Armenian puolelta nähtynä. Otin kuvan 25.5.2009 (kuvan lisenssi).
ruso 8.9.2009 klo 9:25:
Mikäli tulkitsen oikein, Turkki on mielestäsi periaatteessa tervetullut, mutta käytännössä ei vielä. Siis: ei ennen jäsenyysehtojen täyttymistä.
Ero on ratkaiseva niihin, jotka eivät ottaisi periaatteessakaan. Perusteina tyypillisesti:
1. Euroopan maantieteelliset rajat
2. EU:n vastaanottokyky
3. Islam
Kaikki mielestäni tekosyitä, sillä:
1. Rajat ovat siellä, minne ne piirretään.
2. Yhdistyksen kuntoon ei voi siihen hakeutuva vaikuttaa.
3. Kulttuurisia eroja riittää jo nyky-EU:ssa. Oikeusvaltio on jäsenyyskriteeri, ei väestön valtauskonto.
Olennaista on, näkeekö EU:n arvoyhteisönä vai ei. Jos näkee, niin hakija on periaatteessa tervetullut, kunhan allekirjoittaa yhteisön arvot.
Niko Lipsanen 8.9.2009 klo 11:17:
Kuten kirjoitin, “Turkki voi liittyä unioniin sitten, kun nuo edellytykset täyttyvät.” Jos Turkki joskus on länsimaalaistyyppinen ihmisoikeuksia ja sananvapautta kunnioittava demokraattinen oikeusvaltio, ei minulla ole mitään sen jäsenyyttä vastaan. En vain usko, että Turkki sellaiseksi muuttuu lähivuosikymmeninä, ehkei koskaan.
Kommentoin kuitenkin noita pointtejasi:
Tästä keskustelimmekin jo aikaisemman merkinnän kommenteissa. Jos puhuisit hallinnollisista rajoista, olisin samaa mieltä. Euroopalla kuitenkin on historialliset rajansa. Ei se tarkoita, etteivätkö nekin voisi historian aikana muuttua, mutta ei niitä joka tapauksessa täysin mielivaltaisesti voi piirtää.
Turkki ei ole Eurooppaa kuin sen pienen pläntin osalta, joka sijaitsee Marmarameren pohjoispuolella. Se ei kuitenkaan ole syy, etteikö Turkki voisi kuulua Euroopan unioniin.
Mutta jossakin menee raja maantieteessäkin. Kyllä minä esimerkiksi olisin valmis Uuden Seelannin mahdollisen jäsenhakemuksen hylkäämään sillä perusteella, että se sijaitsee Maapallon toisella puolella (se, että EU-valtioilla nykyisinkin on merentakaisia alueita ympäri palloa, on eri asia).
Kyllä liittyminen edellyttää molempien osapuolten hyväksynnän asialle. Jos EU ei syystä tai toisesta kykene ottamaan Turkkia jäseneksi, ei se sitten kykene. Mitkä syyt sitten on katsottavissa tällaisiksi, on eri asia.
Valtauskonnolla on merkitystä mutkan kautta. Islam on hyvin poliittinen uskonto: siinä määrätään myös yhteiskunnallisista asioista aivan toisella tavalla kuin vaikkapa kristinuskossa.
Tuskin on sattumaa, etteivät ihmisoikeudet ole kovin hyvässä kurssissa juuri missään muslimimaassa. Turkki on siinä kehityksessä pisimmällä, ja toivottavasti kehitys kohti länsimaalaistyyppistä oikeusvaltiota jatkuu. Mutta unioniin ei ole tulemista, ennen kuin Turkki sellainen myös tosiasiallisesti on.