Lipsanen & Ruso

Ei kampanjakattoa ehdokkaille

Vihreän liiton eduskuntaryhmä ilmoittaa, että sen luottamus hallituksen ja eduskunnan toimintakykyyn riippuu siitä, saadaanko vaalirahoitusta koskevaan lainsäädäntöön heidän näkökulmastaan olennaisia uudistuksia.

Puutun tässä vain yhteen heidän vaatimuksistaan, ja se on ehdokkaille asetettava kampanjakatto. Sillä ilmeisestikin tarkoitetaan, että kunkin ehdokkaan kampanjan rahalliselle suuruudelle asetettaisiin yläraja.

Vihreiden tiedotteessa asiaa ei puida sen enempää. Yleensä tällaisia vaatimuksia perustellaan sillä, että ehdokkaat ovat eriarvoisessa asemassa, koska toisilla on enemmän rahaa käytettävissään kuin toisilla. Ja vaikka omaa rahaa ei välttämättä niin paljon tarvitsisikaan, niin tarvitaan kykyä hankkia kampanjarahoitusta. Ja siitähän tässä tämänhetkisessä sotkussa pitkälti on kyse.

Ehdokkaan kyvyt ja mahdollisuudet hankkia ulkopuolista rahoitusta vaihtelevat. Sama koskee kuitenkin myös ilmaista julkisuutta. Jo valmiiksi tunnetut julkkikset olisivat rajoitetun kampanjoinnin mallissa entistäkin tärkeämpiä puolueille. Myös asemansa jo vakiinnuttaneiden kansanedustajien paikat olisivat turvatummat, jos uusien tulokkaiden mahdollisuuksia tehdä näyttävää kampanjaa rajoitettaisiin.

Vihreiden varsinainen hinku saada kampanjoiden hinnat alas johtunee kuitenkin siitä, että vaalikampanjoinnin kustannukset riippuvat paljon kohderyhmästä. Jos potentiaaliset äänestäjät lukevat blogeja ja käyttävät sosiaalisia verkkopalveluja, tai ylipäänsä liikkuvat paljon netissä, voi heidät tavoittaa varsin kustannustehokkaasti. Kun siihen päälle jalkautuu jakamaan vaalimainoksia paikkoihin, joissa kohderyhmä parveilee, niin ei tarvitse käyttää rahaa kalliiseen lehtimainontaan, puhumattakaan televisiosta.

Vihreät arvioivat, varmaankin aivan oikein, että heidän kohderyhmänsä tehokas tavoittaminen on selvästi halvempaa kuin useimpien muiden puolueiden. Siksi kampanjakatto palvelisi heidän etujaan, koska se vaikeuttaisi muiden vaalityötä vaikuttamatta juurikaan heihin itseensä.

Kampanjakatto asettaisi myös puolueiden tukijat erilaiseen asemaan. Ihmisten mahdollisuudet tukea kampanjaa joko rahallisesti tai ajallisesti eivät jakaudu tasan. Jos kampanjan hinnalla on katto, niin suhteellisesti voittavat ne ehdokkaat, joiden kannattajat mieluummin luovuttavat aikaansa. Vihreät ilmeisesti arvioivat, ja tuskin tälläkään kertaa kovin väärin, että heidän tukijoukoillaan on lahjoittaa enemmän aikaa kuin rahaa.

Vihreä liitto haluaa siis kylmän laskelmoidusti muuttaa kampanjoinnin pelisääntöjä niin, että se heikentäisi heidän kilpailijoidensa mahdollisuutta tehdä vaalityötä.

Eikä siinä vielä kaikki – vihreät yrittävät lisäksi saada itsekkään kotiinpäin vetämisen kuulostamaan moraaliselta ylivertaisuudelta. Tätä korostaa se, että tiedotteessa hieman vaihtelevin sanankääntein useaan kertaan korostetaan, kuinka vaalirahoituskriisi koskettaa nimenomaan “vanhoja puolueita”. Sellaisena vihreät eivät ilmeisesti edelleenkään itseään pidä.

Onhan se tietysti sinänsä totta, että vihreät ovat toistaiseksi päässeet rahoitussotkuista melko vähällä. Osin heidät pelastaa juuri se, että kun ison osan kohderyhmästä voi tavoittaa suhteellisen edullisesti, niin kalliiseen kampanjointiin ja rahoituksen hankkimiseen ulkopuolelta ei samalla lailla ole tarvetta kuin muilla puolueilla.

Lisäksi, kuten Kalle Isotalo paikoin osuvasti jo kesällä kirjoitti, erilaisten yhteiskunnan tukia nauttivien kansalaisjärjestöjen ja vihreiden suhteissa voisi olla ainesta tutkivalle journalismille. Ehkä vihreidenkin kannattaisi vähän hillitä moraalisäteilyään.

Keskustelu

Yhteensä 6 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Ei kampanjakattoa ehdokkaille”

  1. Niko Lipsanen 25.9.2009 klo 3:17:

    Mainittakoon vielä, että jotakuinkin vastaavista syistä en kannata kampanjakattoa myöskään puolueille. Suurempi avoimuus rahoituksen suhteen olisi sen sijaan kovasti tervetullutta.

  2. ruso 25.9.2009 klo 8:50:

    oikein…

    Itse en ole oikein hiffannut, mikä siinä vaalirahalaissa on mättänyt. Siinähän säädetään katto sille, mikä suuruiset tuet voi anonyymisti antaa.

    1. Yhden tukijan isot tuherrustaulukaupat tai seminaarilippuhankinnat ovat tuon lain kiertoa, sen hengen rikkomista.

    2. Valtioyhtiöiden vaaliraha ei oikein sovi valtion tasapuolisuusvaatimuksiin.

    3. Yleishyödyllisten säätiöiden tms hallitusten jäsenten tuet itselleen on kaikkien jääviyssaaäntöjen vastaisia.

    …eli eikö laki ole ihan toimiva, kun sen pohjalta nyt kohuillaan. Koko keskustelu on ollut omituinen. Onnimittäin paljastunut:

    1. että AY-liike tukee vasemmistoa

    2. työnantajat tukevat oikeistoa

    3. että vaaliraha vaikuttaa lopputulokseen

    …ja lopuksi pyöritetään silmiä jeesustelun hengessä ikään kuin edellä mainitut olisivat jotenkin suuriakin ylläreitä.

    Keskustelu on ollut huutokauppaa anonyymin tukemisen hintakatosta. Jos joku huutaa summan X, niin kilpailijan on huudettava X – 100 euroa ihan vain moraalista ylemmyyttään osoittaakseen. Kaiken huipuksi eräät eduskuntalaiset ovat julistaneet maan tärkeimmän päätöksentekoelimen epälegitiimiksi vaatiessaan oman puljunsa hajoittamista.

    No mitä sitten pitäisi tehdä? Tietty syynätä niitä vaalirahailmoituksia, niiden uskottavuutta ja niistä ilmeneviä kytköksiä. En ole varma voiko asiasta kiertämätöntä lakia raapustaa. Sen sijaan tulee luoda kulttuuri, jossa ilmoituksen salamyhkäisyys on epäilyttävää. Tässä media voisi todella osoittaa tarpeellisuutensa. Nythän kuvio toimii niin, että avoimesti rahansa ennakkoilmoittava leimataan suuren rahan rällästelijäksi samalla kun jää rahoituksen koossa loppupeleissä sittenkin kärjestä…

  3. ruso 25.9.2009 klo 8:53:

    …siis tulee luoda kulttuuri jossa vaalirahailmoitus tulee osaksi äänestyspäätöstä. Jos ei pidä salamyhkäisyydestä, niin sitten ei äänestä salamyhkäistä ilmoittajaa. Jos pitää avoimuudesta, niin sitten vaatii ehdokkaaltaan pennintarkkoja ilmoituksia….

  4. Niko Lipsanen 28.9.2009 klo 1:10:

    Urpilainen ehdottelee nyt jo kaikista kampanjatuista luopumista, lukuunottamatta valtion puoluetukea ja puolueiden jäsenmaksuja.

    Tässä lienee taustalla laskelmointi, että luotetaan vasemmiston perinteisesti oikeistoa (ja vihreitä) korkeampaan järjestäytymisasteeseen. Vasemmistossa taitaa edelleen kannattajista suurempi osa olla jäseniä. Eli aivan samanlaista pelaamista tuo on kuin vihreilläkin.

    Erityisen huono idea tuo olisi siksi, että valtion puoluetukia jaetaan vain eduskuntapuolueille. Tuolla ehdotuksella torpattaisiin aika tehokkaasti puoluekentän uudet haastajat, mikä ei ole demokratian kannalta kovin toivottavaa.

  5. ruso 28.9.2009 klo 8:10:

    ja olisihan se kumma, jos ei jeesata saisi. Olisiko esimerkiksi suosikkiehdokkaan taksimatkan maksaminen sitten rikos?

  6. e.e.maa 30.9.2009 klo 23:18:

    Urpilainen aavistaa, että verovähennyskelpoisten ay-maksujen ohjaaminen puolueille ei voi jatkua kauaa. Siksi on parempi pyrkiä tukkimaan muidenkin rahahanat.

    Toisaalta yhtälailla minua on ärsyttänyt nämä taulukauppa-/ seminaarilippu- jne. lahjoitukset. Vähennetäänhän nekin verotuksessa. Ja tämä pätee myös tuohon Ruson antamaan taksimatka-esimerkkiin, jos sen maksaa yritys. Silloin kaikki veronmaksajat osallistuvat lahjoitukseen.

    Jos lahjoitus tulee kokonaan lahjoittajan omasta pussista, niin kukin tukekoon ketä tahtoo. Minun puolesta lahjoittaa voi nimettömänä. Ja kuten Ruso kirjoittaa – sitten on vaan äänestäjien asia palkita ne ehdokkaat, jotka avoimesti kertovat mistä rahat on tullut. Tai jos joku haluaa äänestää salailevaa ja kieroilevan oloista ehdokasta, niin se olkoon hänen oikeus.