Lipsanen & Ruso

Pokka pitää

Poliittiset myrskyt nostattavat luonnonlain kaltaisesti aina keskustelun totuudellisuudesta ja valheellisuudesta. Politiikalla ja ihmiselämällä yleensäkin on kuitenkin vain vähän tekemistä totuuden kanssa. Väitän, että sanomatta jättämiset ovat sanomisia merkittävämpiä.

Miten esimerkiksi kävisi niiden lukuisten alaisten, jotka töräyttäisivät suoraan esimiehilleen todelliset ajatuksensa: ”Kyllä sä oot ihan törppö, etkä tajuu näistä jutuista mitään. Patalaiskakin vielä!”

Tai sille haastateltavalle, joka paljastaisi toimittajalle ei enää niin salaa himoitsevansa tätä. Tai sille puolueen jäsenelle, joka tuomitsee julkisesti suuren osan puoluejäsenistään sekopäiksi.

Tai sille poliitikolle, joka kerrankin kertoisi täysin paljaan totuuden todellisista ja sinänsä kannatettavista arvoistaan: ”en itse asiassa välitä teistä tuon taivaallista, haluan vain seuraan vaimoni, lasteni ja todellisten ystävieni!”

Huonostihan totuudentorville kävisi. Ja jos kaikki tekisivät samoin, koko valtajärjestelmä kaatuisi.

Kaikki muut tietävät aviopuolison pettämisestä, paitsi petetty. Suhde kärsii, kun petos paljastuu. Sikäli kun totuudesta vaikeneminen on valhetta, valta ja oikeastaan koko sopuisa yhteiskunta on valheen ilmentymä: kohtaamisten ja aviorikosten verkko, jossa pokan on vain pidettävä.

Näin ollen jatkossakin kokouksissa hymistellään, vaikka ei tajuttaisi asiasta tuon taivaallista. Haastatteluissa toinen esittää pakolliset sutkautukset itsensä mainokseksi myös huomenna ja toinen kirjoittaa tyhjänpäiväisen juttunsa leipänsä takaamiseksi. Työpaikoilla kaikki on edelleen kovin tärkeää paitsi, että tuo kaikki unohtuu lomilla kahdessa päivässä. Bisneksessä krääsästä tulee jatkossakin vuosituhannen megainnovaatioita ja nollatutkimuksestakin ansaitsee akateemiset itsepönkitysarvomerkit. Lopputuloksena on tärkeyden illuusio.

Samoin seuraavissakaan vaaleissa, olivat ne sitten ennenaikaiset tai eivät, on jokseenkin turhaa odottaa painavia sanomia. Ne ovat vallan kannalta epäolennaisia. Valta ei rakennu voittavan viestin päälle, vaan sanomatta jätetyn ja tärkeyden illuusion varaan.

En sano, etteikö jatkossakin olisi aiheellista vaatia totuutta poliitikolta, siis tämän esittämien väitteiden vastaavuutta todellisuuden kanssa. Sen sijaan totean tämän olevan vain pieni sivujuonne tarinassa totuudellisuudesta ja valheellisuudesta. Todellisuus on tässä varmasti tarua ihmeellisempää.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Pokka pitää”

  1. Lassi 3.10.2009 klo 19:47:

    Totuudellisuutta.. niinpä. Entäs jos jotkut toimittajat ovat alkaneet miettiä ihan samaa. Sitten ne toimittajat tekevät keksityn jutun lautakasasta ja jäävät katsomaan seurauksia. Kuinka sopulilauma juoksee. Saalistamassa poliittista ruumista.

    Sitten ne samat toimittajat tekevät perjantaiksi A-Zoom -ohjelman, jossa pohditaan sitä kuinka ne toimittajat juoksevat tyhjän perässä. Ja kuinka kansa epäilee kyseessä olevan poliittinen ajojahti. Ylen poliittinen toimitus veti retkuun kaikki kilpailijansa ja koko Suomen kansan 😉

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO