Lipsanen & Ruso

Buffet-ihmisiä

On hetkiä, jolloin usko ihmisyyteen on koetuksella. Näiden hetkien ei tarvitse olla ääri-ilmiöitä, vaan aivan arkisia, ihmisen raakalaismaisuuden paljastavia tilanteita.

Buffet-pöytä on hyvä esimerkki. Kun hetki koittaa, juhlaväki hyökkää pöydän kimppuun kuin sakaalit ja mässäilee itsensä ähkyksiin täyteen ladatuilta lautasiltaan. Kylmät alkupalat ja lämmin pääsatsi sekoitetaan surutta, mutta mikä sen on väliä: vatsassa ne kuitenkin sekoittuvat. Miksei suklaamousseakin vielä päälle.

Muuten niin rauhallisten suomalaisten päät menevät viimeistään sitten sekaisin, kun pöydässä on ”ilmaisia” alkoholipitoisia juomia – jo ennen kuin niitä on edes juotu.

Eläimelliset voimamme on padottu yksikertaisella keksinnöllä: jonolla. Koko yhteiskunta voidaan nähdä jonona. Kullekin oma siivu kakusta vuorollaan järjestäytyneesti. Buffetista kyllä riittää, mutta pääpöytä ottaa ensin.

Järjestyksen kuva ei ole juurikaan lohdullisempi. Jonossa subjekti on laitettu liukuhihnalle objektiksi. Tahtovasta on tullut tahdoton. Niinpä hermot aika ajoin menevätkin. Tätä todistaa aamuruuhkien äänitorviorkesteri.

Tässä valossa järjestäytynyt yhteiskunta näyttäytyy tasapainoilulta eläimellisten piirteidemme hillinnän ja tahtomme kastruoinnin välillä. Anarkia on lähellä ensimmäistä ja holhousyhteiskunta jälkimmäistä.

Kuten tavallista, ääripäissä ympyrä sulkeutuu, eivätkä ne siis ole toisensa poissulkevia. Buffet on tämän manifestaatio: siisti jono ei vähennä hillitöntä mässäilyä. Kastruoitu eläin on surullinen näky.

Joulukinkku pöytään tarjoiltuna on enemmän oma juttuni.

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Buffet-ihmisiä”

  1. Asko 28.12.2009 klo 11:05:

    Käännäppä itsetutkiskelusi päälaelleen. Olen havaitsevinani jonkinlaista totalitarismin kaipuuta. Ihmisluontoko on jotenkin risa? Pitäisikö sitä korjata mieleiseksesi?

    Tarkoitit varmaan kaikkien meistä välillä pitävän mässäilystä, mutta valtaosan pitävän siitä niin paljon, että ovat sen edessä valmiita luopumaan ryhmäkurista jossain määrin, mutta kuitenkin haluamatta olla muille harmiksi. Lautanen täytetään äärilleen, jotta ei tarvitse mennä jonottamaan uusiksi muiden riesaksi.

    Itse ainakin menen mielelläni jonottamaan jotakin hyödykettä, jotta voin tuonnempana olla enemmän yksilö.

  2. H-R Laurén 6.1.2010 klo 18:12:

    Vaikka teoriassa kannatan liberalismia, niin kyllä nk. noutopöytä tulisi lailla kieltää. Sen lisäksi, että siellä ruoka ehtii pilaantua, ylikeittyä, jäähtyä ja nihkeytyä, juhlatunnelma on täysin reisillä, kun kaikki aika menee jonkun (pöytä)seurueesta jonottaessa. Jonossa puhutaan selälle tai käännetään hanuri ruualle. Molemmat vaihtoehdot ovat epäkunnoittavia.

    Jos itsetarkoitus on pitää henkilökustannukset minimissään, niin valmiiksitäytetyt viinilasit ja pähkinät voi vielä jättää juhlavieraiden noudettavaksi.

    No, makuasiat ja tyylikysymykset sikseen. Ihmisluonnostahan tässä piti pakinoida. Thomas Hobbesin Leviathanissahan on se kuuluisa laivakohtaus, jossa ihminen menee luonnontilaan ja täten vaarantaa paitsi kanssamatkustajien -myös oman henkikultansa. Hobbes ei siis uskonut, että ihmistä voisi kultivoida täysin itsesäänteleväksi ja epäitsekääksi.

    Kysyä tietysti sopii millä tasolla ihmisen henkinen kasvu on, jos kuukausipalkkaa nauttiva virkamies lappaa lautaselleen karjalanpaistia ja lohen mätiä, niin etteivät reunat näy (?) Peruseläkkeelä kitkuttavien ja politiikkaan turhautuneiden mummeleiden vaalikarkkien hamstraus on vielä selitettävissä.

    Ihmisolentojen alalajista löytyy varmasti kategoriabuffethmastereille (BH). BH lienee tuo sama veitikka, joka tunkee Popedan konsertissa yleisön yli lavan reunaan, merkitsee itselleen uimarannalle reviirin telttakepeillä, vahtii leikkipuistossa herkeämättä lapsensa lelukasaa ja ostaa Ikeasta kaksi sohvaa yhden hinnalla, tunkien toisen Astridin naapurin kellarikomeroon.

    Sitten on tuo jalostuneempi alarotu, josta käytettäneen nimitystä erikoisuuksien tavoittelija (ET). ET:iksi luettakoon ihmisenlapset, jotka ovat valmiita ajamaan tunteja saadakseen lautaselleen sormenpään kokoisen hanhenmaksaviipaleen valkotryffelihunnulla. BT:illä on tendenssi vakoilla lierihatun alta massatapahtumia, tuudittautuen ylivertaisen elämäntyylinsä tuutulauluun.

    Nämä kaksi ihmisyyden alalajia jakautuvat vielä moneksi Fons Trompenaarsin seitsemän ulottuvuuden mallin avulla. Buffet-käyttäytymistä voisi tarkastella ainakin akseleilla: universalisti vs. ja partikularisti, spesifisti ja diffuusi, individualisti vs. ja kommuntaristi sekä sisäisesti vs. ulkoisesti orientoitunut.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO