Lipsanen & Ruso

Lihantuotantoon tarvitaan riippumattomia sertifikaatteja

Sikojen kohtelu lihantuotannossa on noussut taas esiin Oikeutta Eläimille -yhdistyksen Sikatehtaat-kampanjan myötä. Kampanjan myötä on käynyt selväksi, etteivät tuotantosiat saa elää sioille kohtuullista elämää edes silloin, kun toiminta on lakien mukaista.

Moni kuluttaja miettiikin nyt, mistä saisi kinkkunsa ilman eläinten kaltoinkohtelua. Kampanja ei siihen anna vastauksia, sillä sen puolesta tarjotaan vaihtoehdoksi lähinnä kasvissyöntiä. Useimmat lihaa syövät tuskin kuitenkaan näkevät ongelmana sitä, että eläimiä syödään. Monien mielestä ongelma on kuitenkin se, kuinka eläimiä tuotantoketjussa kohdellaan (jos kuulut tähän joukkoon, liity Facebook-ryhmään).

Keskustelupalstoilla ja Facebook-päivityksissä huolestuneet kansalaiset vaativat lisää sääntelyä. Minä taas suhtaudun julkisen vallan taholta harjoitettuun sääntelyyn varsin skeptisesti, ja siihen on hyvä syykin: se ei yleensä toimi. Meillä oli vastaava sikaskandaali pari vuotta sitten. Siitä seurasi lähinnä se, että valtio myönsi sika-alalle isot avustukset imagokampanjointiin. Sikatiloilla touhu jatkui suunnilleen samanlaisena kuin ennenkin.

Ongelma on siinä, että valtiolla ei ole mitään erityisempää intressiä saada asioita kuntoon. Sen bisnekset eivät siitä riipu, koska kansalaiset joutuvat maksamaan veronsa olivatpa he tyytyväisiä valtion toimintaan tai sitten ei.

Maatalous on Suomessa ja Euroopan unionissa vahvasti säädeltyä. Silti tilanne on mikä on. Vahva täytyy olla usko valtioon, jos vielä jaksaa uskoa ratkaisun löytyvän siltä suunnalta.

Merenkulku tarjoaa hyvän vastaesimerkin. Sielläkin valtiot ovat pelissä mukana, mutta oma varsin merkittävä roolinsa on myös itsenäisillä luokituslaitoksilla. Niiden bisnes perustuu luottamukseen. Jos jokin luokituslaitos myöntää aluksille sertifikaatteja, jotka eivät perustu niiden todelliseen kuntoon, se menettää luottamuksensa ja sitä kautta bisneksensä.

Valtion toiminta ei perustu luottamukseen vaan pakkoon. Siksi valtio ei ole luotettava taho. Valtion määräämät standardit voi vesittää lobbauksella ja kiertää korruptiolla, maan tavalla tai milloin milläkin. Sillä ei ole väliä, luottaako niihin kukaan, koska ne ovat hallinnollisia säädöksiä. Valtion bisnes ei kaadu luottamuspulaan.

Maataloudessa ongelma saattaakin nimenomaan olla valtio. Kun toiminta on niin vahvasti säädeltyä, tuettua ja lobattua, niin valtioista riippumattomille toimijoille ei jää tilaa. Siksi niitä ei myöskään ole muodostunut.

Reilun kaupan järjestelmä on merkittävä poikkeus. Sille on jäänyt oma rakonsa, koska sen toiminnan ydin on kaukaa eksoottisista maista tuotavissa tuotteissa. Kukaan täysijärkinen ei usko hetkeäkään, että jonkin pakasta vedetyn kehitysmaan valtiollisella sertifikaatilla olisi minkäänlaista merkitystä muuten kuin korruption rahoituskanavana. Ylikansalliset säätelyelimet eivät tarjoa juurikaan parempaa ratkaisua, koska niissä ovat edustettuna nuo samaiset valtiot. Siksi on jäänyt tila ja syntynyt tarve julkisesta vallasta riippumattomalle sertifikaatille.

Sama pätee myös lihantuotantoon. Tarvitaan valtiosta riippumaton taho myöntämään sertifikaatteja, joiden avulla kuluttajat voivat varmistua ostamiensa tuotteiden alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista. Ongelma vain on, ettei nykyisessä byrokratiaviidakossa ole sellaiselle tilaa.

Maatalousyrittäjät ovat siitä erikoinen yrittäjien alalaji, että heidän toimeentulonsa riippuu markkinoista huomattavasti epäsuoremmin kuin useimpien muiden yrittäjien. Käteen jäävät tulot riippuvat lähinnä siitä, kuinka hyvin erilaisten valtion ja EU:n tukien edellytykset tulevat täytettyä. Siinä ei itsenäiselle sertifiointitaholle jää juurikaan edellytyksiä toimia.

Jotta tuotantoeläinten hyvinvointi saadaan siedettävälle tolalle, tarvitaan itsenäisiä, valtiosta riippumattomia luokitustahoja myöntämään tuotannolle sertifikaatteja. Jotta sellaisia voisi syntyä, on maatalouden sääntelyä ja erilaisia tukia ryhdyttävä reilusti purkamaan – ei rakentamaan niitä lisää.

Keskustelu

Yhteensä 10 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Lihantuotantoon tarvitaan riippumattomia sertifikaatteja”

  1. Joakim 18.12.2009 klo 11:30:

    Jännää miten kielenkäyttö muuttuu täysin erilaiseksi, kun ihmiseläimistä siirrytään puhumaan ei-ihmiseläimistä. Ihmiseläinten kohdalla eettinen lihantuotanto olisi täysi oksymoron ja absurdi ajatus, mutta muiden eläinten kohdalla jotkut haluavat nimittää esimerkiksi pelkästään turhamaisen makunautinnon takia eläinten kasvattamista ja tappamista tietyin kriteerein eettiseksi lihantuotannoksi. Koska lihansyönti ei tule radikaalisti pian vähenemään, laatustandardeja todennäköisesti tarvitaan, mutta silloinkin olisi syytä puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja välttää kaksoisstandardeja. Mitään eettistä lihantuotantoa ei ole, jos eläimet halutaan nähdä yksilöinä eikä materiaalina ja miksei nähtäisi, jos kerran ihmisetkin nähdään. Haastankin Niko Lipsasen pohtimaan miksi käsite eettinen lihantuotanto ei ole mielekäs.

  2. Tea 18.12.2009 klo 12:15:

    Ohitan sertifiointikeskustelun, vaikka se kuulostaakin hyvältä menetelmältä kehittää valvontaa ja lainkirjaimen toteutumista, koska eikö teollisen mittakaavan eläintuotanto, jossa eläimet voisivat järjestään hyvin, ole kuitenkin käytännössä aivan mahdoton ajatus? Eläinsuojelumääräykset voivat olla tiukkoja ja valvonta voi olla tehokasta, mutta nollaan noiden ongelmien esiintyvyys ei koskaan pyöristy.

    Eri kuluttajille tai kuluttajaryhmille on tietenkin eri treshold-arvot sille, että minkä pahoinvointimäärän jälkeen teollisuudenalaa voi edelleen pitää hyväksyttävänä. Itselleni suurena fundamentalistina tuo treshold-arvo on nolla, mutta mikä se olisi sinulle? Riittääkö, jos 30% sikatiloista käyttäisi kuivikkeita sikojen karsinoissa? Jos vain alle 3% sioista kärsisi poispurrusta hännästä? Jos 20% emakoista pääsisi kääntymään porsituskarsinassa?

  3. ruso 18.12.2009 klo 13:01:

    Entä kasvissyönnin eettisyys… porkkanayksilöt eivät kykene edes juoksemaan pakoon…

  4. Niko Lipsanen 19.12.2009 klo 0:22:

    Joakimin argumentti ei oikein avaudu. Se on rakenteeltaan niin epäselvä ja siinä käytetään käsitteitä niin epämääräisesti, että siihen on mahdotonta vastata yhtään mitään.

    Tea kirjoitti:

    eikö teollisen mittakaavan eläintuotanto, jossa eläimet voisivat järjestään hyvin, ole kuitenkin käytännössä aivan mahdoton ajatus?

    En näe, miksi nuo olisivat toisensa väistämättä poissulkevia asioita, vaikka käytännössä asiat nykyisin niin menisivätkin. Ei kai sille mitään periaatteellista estettä ole, että laajamittainenkin lihantuotanto voitaisiin järjestää eläinten hyvinvointi huomioon ottaen?

    Ohitan treshold-arvojen kommentoinnin. Sillä ei mielestäni ole relevanssia tässä keskustelussa. Oleellisinta on, että saadaan aikaan muutos parempaan suuntaan. Kirjoituksessani otin kantaa siihen, kuinka se voitaisiin tehdä.

    Ruson kommentti on niin uskomattoman huono, että siihen ei kannata sanoa yhtään mitään.

    Korostettakoon, että mielestäni siinä, että eläimiä syödään, ei ole mitään luonnotonta tai epäeettistä sinänsä. Syöväthän eläimetkin toisiaan. Sen sijaan siinä, miten lihantuotanto nykyisin on järjestetty, on paljonkin luonnotonta ja epäeettistä toimintaa.

    Kasvissyöjistä näyttää löytyvän samanlainen fundamentalistifraktio kuin ateisteistakin, jotka tulevat mihin tahansa uskontoa käsittelevään ketjuun julistamaan omaa agendaansa välittämättä siitä, mitä itse aihe käsittelee. Siitä saatiin osoitus tuolla Facebook-ryhmässäkin. Vaikea siinä on mitään rakentavaa keskustelua saada aikaiseksi.

  5. Joakim 19.12.2009 klo 0:29:

    ”Entä kasvissyönnin eettisyys… porkkanayksilöt eivät kykene edes juoksemaan pakoon…”

    Skarppaas nyt vähän. Onko kasville kivun kokemista hyötyä, jos se ei pääse pakoon tai onko porkkanan raastaminen mitenkään verrattavissa eläimen raastamiseen? Mutta jos olet kovasti kasvien oikeuksista huolestunut, niin silloin sinun olisi parasta ryhtyä fruitaaniksi ja lopettaa eläinten syönti tai muuten tulet epäsuorasti syöneeksi myös enemmän kasveja.

  6. Joakim 19.12.2009 klo 10:24:

    Ensimmäisellä viestillä oli tarkoitus johdattaa siihen, miksi koen käsitteen eettinen lihantuotanto ongelmalliseksi ja toisaalta kysyä perusteluja sille, miksi käytät sitä. Tealle itse asiassa jotain jo vastasitkin. Voinen siihen silti kommentoida. Ensinnäkin kiinnostaisi tietää, miten määrittelet käsitteen luonnoton. Toisekseen mikäänhän ei ole sinänsä oikein tai väärin, mutta kun sovimme noudattavamme jotakin eettistä teoriaa tai muita sopimuksia, niin voimme perustella asioiden eettisyyden. Mutta itse väitteeseesi, jonka tulkitsin seuraavanlaiseksi: koska eläimet tekevät asiaa X, on ihmisilläkin oikeus tehdä asiaa X. Tämä kuulostaa erikoiselta argumentilta. Pitäisikö kaikki se sallia myös ihmisille mitä eläimet – joiden ei voida olettaa kykenevän tekemään eettisesti perusteltuja valintoja toisin kuin ihmisen – tekevät?

  7. Lassi 19.12.2009 klo 11:54:

    No josko.. vedettäisiin se eettisyyden tai luonnottomuuden raja siihen mitä eläin tai ihminen juuri ja juuri tarvitsee elääkseen. Kaikki enempi on luonnotonta tai epäeettistä.

  8. Janne 19.12.2009 klo 21:20:

    ”Skarppaas nyt vähän. Onko kasville kivun kokemista hyötyä, jos se ei pääse pakoon tai onko porkkanan raastaminen mitenkään verrattavissa eläimen raastamiseen”

    Vai pitäisikö siellä sittenkin vähän löysätä vannetta pään ympäriltä? Ruson kommentti irrotti kyllä kieltämättä päivän naurut ja vielä moneen kertaan.

  9. ruso 20.12.2009 klo 10:31:

    Tulkitsin keskustelun seuraavsti…

    Niko esitti sertifiointipointtinsa. Olen pitkälti samaa mieltä. Joakim kritisoi kyseenalaistamalla koko ”eettisen lihantuotannon” käsitteen:

    ”Mitään eettistä lihantuotantoa ei ole, jos eläimet halutaan nähdä yksilöinä eikä materiaalina ja miksei nähtäisi, jos kerran ihmisetkin nähdään.”

    Joakimin huomio saattaa edustaa Nikon harmittelemaa fundamentalistifraktiota ja ehkä hiukan pointin vieressäkin, mutta se on perusteisiin pureutuvana kuitenkin olennainen. Kieli poskella heitetty (Janne sentäs hiffasi) kommenttini oli vastaus Joakimille. Siinä oli myös pointtinsa…

    Nimittäin jos kasvattaminen ja tappaminen on kyseenalaista, niin miksi rajoittua eläimiinkään. Porkkanayksilön näkökulmasta lienee tukalaa, kun isännän kumisaappaat lähestyvät ja hiuksista revitään auringonpaisteeseen.

    Tyypillinen seuraus porkkanaheittoon on keskustelu siitä, mitä mitkäkin luomakunnan edustajat tuntevat. Keskustelu on viime kädessä spekulaatiota. Minulla ei ainakaan ole hajuakaan, mitä porkkana tuntee.

    Vaikka voisimmekin esittää valistuneen arvauksen porkkanan vähäisemmistä tuntemuksista tai tietoisuuden tasosta, tulisi vielä esittää perustelut miksi tällaisen otuksen hyväksikäyttö olisi jotenkin sallittavampaa. Tai kääntäen: jos eettisyys palautuukin tuntemusten tasoon, tekeekö kivuton kasvatus ja teurastus lihantuotannosta eettistä (tai jos jalostettaisiin lobokanoja, joiden aivot olisivat minimiinsä surkastuneita). Ts jos elämä itsessään on arvo, niin eri elämänmuotojen tietoisuden taso lienee irrelevanttia.

    Loputtomassa rajojenvetosuossa kiinalaiset (jotka syövät mitä vain) ja jo vain valmiiksi kuollutta syövät (miksi heitä kutsuttiinkaan?) tuntuvat kaikista johdonmukaisimmilta.

    Todettakoon myös, että luonnottomuuden tai luonnollisuuden perusteella ei tässä asiassa voi vetää mitään johtopäätöksiä (siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä kuinka asioiden tulisi olla). Ja vaikka voisikin, päätyisimme luonnollisuuden määrittelyä vaativaan keskusteluun. Oma aiheensa, eikä aivan yksinkertainen sellainen.

    Rajanvedon vaikeuksista ei seuraa elämän arvottomuutta sen missään muodossa. Niinpä jos joltain tuo elämä otetaan (oli se sitten eläin- tai kasvikunnan edustaja), niin hyviin tapopihin kuuluu osoittaa kunnioitusta sille. Siksi lapsille opetetaan tyhjän lautasen merkitys, uskonnolliset esittävät ruokarukouksensa kukin muotojensa mukaan, metsästäjillä on omat riittinsä kaadettuansa riistaa ja pakanat palvovat ahtiansa, tapiotansa ja muita herkkuja takaavia jumalia.

    Nähdäkseni tämä ajattelutapa antaa kontekstin myös Nikon sertifiointipointille: ei ole sama, kuinka ruokaa tuotetaan. Ja kun kaikilla ei sitä safkaa ole, ei ole myöskään yhdentekevää, kuinka tehokasta ruoantuotanto on. Tästä näkökulmasta lihantuotanto on haaskausta (käsittääkseni lehmän tarvitsemalla ruokamäärällä ruokittaisiin enemmän populaa, kuin ko lehmäyksilön lihalla), mikä siis edellä todetusti oli kyseenalaista.

    Ja siksi itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että liha olisi hiukan kalliimpaa (eli sen tuotantokin olisi perinteisempää) eikä sitä olisi joka päivä pöydässä.

  10. Paluuviite: www.blogispotti.fi (18.12.2009 11:24)

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO