Seuraan Twitterissä muun muassa tunnusta @Mediakritiikki. En tiedä, kuka tunnuksen takana on, mutta kuvaustekstissään kirjoittaja lupaa: “Mediakritiikkiä ja ivoja eri suuntiin.” Kuvaus ei kuitenkaan lunasta lupaustaan, sillä kritiikin suunta näyttäisi olevan jatkuvasti jotakuinkin sama: vasemmistoa ja vasemmalle kallistuvia ajatuksia kompataan, muuta kritisoidaan.

Niinhän se usein menee. Mitä painokkaammin jokin taho painottaa kriittisyyttään, sitä yksisilmäisempää aatteellista propagandaa on luvassa (joku seuraamani bloggaaja kirjoitti saman ajatuksen jokin aika sitten; laittaisin linkin, jos muistaisin kuka). Yleensä nimenomaan vasemmistolaisilla on tarve mainostaa itseään kriittisiksi, mutta osaavat sen muutkin (maahanmuuttokritiikki käyköön uudemmasta esimerkistä).

Ei minulla sinänsä ole mitään yksipuolistakaan kritiikkiä vastaan. Puolensa saa valita. Onhan meilläkin tässä blogissa kategoria “Mediakritiikki”, eikä siellä tai tässä blogissa ylipäänsä eri yhteiskunnallisia näkemyksiä niin erityisen tasapuolisesti käsitellä. Me emme kuitenkaan piilottele kantaamme. Aikaisemmin kokoomuslaisuutemme kerrottiin heti etusivulla, nyt pitää käydä lukemassa kirjoittajien profiilit, mutta yhtä kaikki, emme edes yritä väittää olevamme puolueettomia tarkkailijoita.

Aion jatkossakin seurata Mediakritiikki-tilin viserryksiä, ja voin suositella samaa muillekin, jotka haluavat seurata yhteiskunnallista Twitter-keskustelua. Minusta olisi kuitenkin suoraselkäistä, jos tilin omistaja kirjoittaisi kuvatekstiin reilusti, että tarjolla on “vasemmistolaista mediakritiikkiä”.

Vähän samaa sarjaa, joskaan ei aivan yksisilmäisesti, edustaa huumoriblogi Lehti. Senkin heitot on viritetty taajuudelle, jolla ne eivät vahingossakaan ärsytä punavihertävään ajatteluun taipuvaista yleisöä. Huumorijulkaisulle voi kuitenkin antaa anteeksi sen, ettei yhteiskunnallista kantaa asemoida kovin yksiselitteisesti. Sellainen voisi joissakin tapauksissa latistaa itse vitsit.

Tosin ei Lehti erityistä latistamista tarvitse – he tekevät sen itse. Suurin osa jutuista on käynyt tylsiksi lähinnä siksi, että ne toistavat samaa ja kovin yllätyksetöntä kaavaa. Ehkä pieni tauko tekisi hyvää.

Suomalaisten huumorijulkaisujen kruunaamaton kuningas onkin Vunet.org (Vaihtoehtouutiset). Vaikka se on lähes yhtä yksisilmäinen kuin Lehtikin, ja sen “uutiset” ampuvat välillä jopa enemmän yli, niin Vunet pesee kilpailijansa tyylillä. Hetkittäin voi melkein luulla, että jotkut kirjoittavat sinne uutisia ihan tosissaan.

Kunniamaininnan ansaitsee Etelän media, eikä vähiten siksi, että se asemoi suhteensa poliittisen karttaan heti yläpalkissaan: “Vastuunkantaja keskustapuolueen teoista jo vuodesta 1906”. Huumorijulkaisukin voi ilmoittaa puolensa ilman, että sisältö kärsii.

Sama koskee tietysti asiallisuuteen pyrkivää mediakritiikkiä ja etenkin sitä. Kritiikki on uskottavampaa, jos sen esittäjä osoittaa edes jonkinlaisia merkkejä itsekriittisyydestä.

* * *

Kun Twitter tuli mainittua, niin mainostan samalla Lipsanen & Ruso -blogin tiliä (@lipsanenruso). Tilille päivittyvät niin blogin uudet merkinnät kuin blogiin jätetyt kommentit. Vastaava syöte on saatavilla myös toisesta blogistani (@aiheita).

Henkilökohtaista Twitter-tunnustani (@nlipsane) päivitän silloin, jos mieleeni tulee 140 merkkiin tiivistyvää sanottavaa lähinnä yhteiskunnallisista asioista. Myös Rusolla on tili (@hvruso), mutta hän ei ainakaan vielä ole kirjoittanut sinne mitään (kannattaa kuitenkin tilata se ihan siksi, että ehkä se kannustaa häntä jakamaan ajatuksiaan myös Twitterin kautta).