Lipsanen & Ruso

Ylen rahoitus

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) päätti lykätä päätöksenteon mediamaksusta seuraavalle hallitukselle (ks. esim. HS 11.3.10). Hyvä päätös; erinomainen se olisi ollut, jos mediamaksu olisi kokonaan kuopattu. Lindénin itsensä mielestä rahoitus olisi paras järjestää valtion budjetin kautta.

Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner (sd) tietysti ärähti, sillä hän olisi tietysti halunnut kaikkien suomalaisten maksavan pakollisen maksun Yleisradiolle halusivatpa sitten käyttää sen palveluja tai ei. Kukapa yritysjohtaja moista ei omalle firmalleen haluaisi? Jungner harmittelee sitä, että toiminnan suunnitteleminen käy vaikeammaksi, kun ei tiedä tulevien vuosien tuloja etukäteen. Eivätpä tiedä muutkaan mediatalot, mutta tuntuvat silti pystyvän suunnittelemaan.

Nykyisessä televisiolupajärjestelmässä on se hyvä puoli, että se antaa sentään mahdollisuuden itse kullekin päättää siitä, haluaako maksaa Ylen palveluista vai ei. Kohtuutonta siinä on se, että televisionkatsojien pitää maksu maksaa, vaikkeivät Ylen palveluja haluaisikaan. Parempi kuitenkin niin, jos vaihtoehtona on pakottaa kaikki maksamaan.

Siinäkin tapauksessa, että mennään Lindénin toiveiden mukaisesti ja kustannetaan Ylen toiminta valtion budjetista, kaikki joutuvat maksamaan. Parempi silti, että tuollainen kaikille pakollinen maksu hoidettaisiin verotuksen kautta, koska käytännössähän se kuitenkin olisi vero.

Vaihtoehdot eivät kuitenkaan lopu tähän. Voitaisiin aivan hyvin tehdä myös niin, että Ylen ohjelmat laitettaisiin maksukortin taakse ja niistä maksaisivat ne, jotka niitä haluavat katsoa. Tämä olisi tietysti reiluin tapa hoitaa asia. Myös nettisisällöt voidaan aivan hyvin laittaa maksullisiksi, jos Yle ei niitä halua ilmaiseksi jakaa.

Vaihtoehtoisesti, tai muiden rahoitustapojen rinnalla, Yleisradio voi alkaa julkaista myös mainoksia. Esimerkiksi BBC:n nettisivuilla on mainoksia, vaikka se onkin yleisradioyhtiö.

Erilaiset pienten kohderyhmien ohjelmat, joiden lähettäminen on perusteltua, vaikkeivät ne kaupallisesti olisikaan kannattavia, voidaan hoitaa erillisellä rahoituksella. Valtio voi perustaa tätä tarkoitusta varten rahaston, joka sitten tukisi eri kanavilla lähetettäviä marginaaliohjelmia harkintansa ja rahoituksensa riittävyyden mukaan. Yle voisi muiden mediatalojen ohella tarjota omia ohjelmiaan rahoitettavaksi kyseisen rahaston kautta.

Tämä järjestelmä olisi hyvä kompromissi maksu- ja budjettirahoitteisuuden välillä. Ne, jotka kokisivat tarjonnan rahanarvoiseksi, voisivat maksaa siitä, ja marginaaliryhmille tarjottaisiin ohjelmia verorahoilla.

* * *

Sivuhuomiona sen verran, että kaupallisilla mediataloilla on mielestäni hyvä tapa ilmoittaa kytkennöistään silloin, kun uutisissa käsitellään samaan konserniin kuuluvien tahojen tai mediatalon omistajien asioita. Yle ei kuitenkaan toimi samoin. Yleisradio julkaisee paljon omistajaansa, Suomen valtioon, liittyviä uutisia, mutta ei silti näe tarpeelliseksi avata näiden uutisten yhteydessä kytköksiä omistajatahoonsa. Toivoisinkin, että Yle voisi jatkossa toimia yhtä suoraselkäisesti kuin kaupalliset kilpailijansakin.

* * *

Koska pakollisesta mediamaksusta on nyt ainakin toistaiseksi luovuttu, voin purkaa kymmenen ja puoli kuukautta kestäneen Yle-boikottini. En aio edelleenkään lisätä Ylen uutisotsikoita Ampparit-profiiliini, mutta poistan selaimesta Ylen sivujen eston. Eli en jatkossakaan käytä Yleä keskeisenä uutislähteenä, kaupalliset mediatalot riittävät siihen oikein hyvin, mutta voin ainakin seurata muilta sivuilta Ylen uutisiin johtavia linkkejä.

Keskustelu

Yhteensä 8 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Ylen rahoitus”

  1. e.e.maa 11.3.2010 klo 20:58:

    Suvi Lindenin osakkeet nousivat ainakin omissa silmissä roimasti. Hienoa, että löytyi kanttia puolustaa järjen ääntä. Heikompihermoinen olisi virkamiesmäisesti tyytynyt lyömään leiman “parlamentaarisen työryhmän” ehdotukseen. Tässä oli johtajuutta!

    Heinäluoma marmatti äsken puoli ysin uutisissa tietenkin Lindenin päätöstä vastaan. Hän ihmetteli mm. miksi Linden vasta vuoden jälkeen reagoi Lintilän ehdotukseen. Sitä ihmettelee varmaan moni muukin – niin huono se ehdotus on!

  2. ruso 12.3.2010 klo 9:15:

    maksukorttisysteemi!

  3. Paavo 13.3.2010 klo 14:51:

    Olen itsekin kannattanut maksukorttisysteemiä, mutta eihän se oikeasti ole realistinen, koska ei YLE väitäkään tarjoavansa tavaraa, josta ihmiset haluavat maksaa, vaan se tuottaa tavaraa, jota ei markkinaehdoilla voida tuottaa. Se on joko kansaa sivistävää, tai sitten tukea tietylle erityisryhmälle.

    Pitäisikö sellaisen toimen sitten olla veroista maksettavaa. Yleensähän tuollaiset on. Toki itse toivon, että se ei katoa verotettavasti.

    Kun se olisi erillinen mediamaksu, niin ihmiset tajuaisivat että he joutuvat todella maksamaan siitä mitä valtio tuottaa heiltä kysymättä. Verojenkin pitäisi olla sellaisia. Sen sijaan, että budjetista pieninä siivuina rahoitetaan kaikkea kivaa, niin ihmisille pitäisi tulla laskuja: katujen auraus, kaupunginteatteri, koulujärjestelmä, terveyspalvelumaksu, tulonsiirtomaksu. Laiskat voivat sitten laittaa nuo kaikki maksut vaan suoraveloitukseen, eikä tarvii murehtia niistä, mutta niin ne olisi todellisempia.

    Linden teki populistisesti. Hän ei vaaranna uudelleenvalintaansa sillä, että jäisi vastuuseen epäsuositusta mediamaksusta. Vaaleissa kaikki sitten vastustaa mediamaksua, mutta seuraava hallitus sen säätää.

    Nyt meillä on selkeä käsitys siitä, mitä jokaisen pitää maksaa jotta saadaan pidettyä yleä pystyssä. Jos nyt saataisin tämä mediamaksu, joka on kaikille sama, niin perustetaan ihmeessä hyväntekeväisyyksiä, jotka maksavat kokonaan tai osin huono-osaisten mediamaksuja. Mediamaksusta pystyy maksaa toisia isomman osan, vaikka se ei tapahtuisi pakolla.

  4. Niko Lipsanen 13.3.2010 klo 16:23:

    Tuossa minun ehdotuksessanihan oli rahoitusmalli myös sille tuotannolle, joka ei ole markkinaehtoisesti kannattavaa. Mitä vikaa siinä oli?

    Arhinmäkikin näyttää ehdottavan jonkinlaista rahastomallia, tosin siinä sitä kautta menisi rahaa vain Ylelle. En näe mitään syytä, mikseivät muutkin mediatalot voisi tehdä tuollaisen rahaston tuella kaupallisesti kannattamatonta tuotantoa. Miksi sen pitäisi olla Ylen yksinoikeus?

    Lindén teki oikein hyvin. On parempi jättää päätös tekemättä tai lykätä sitä, kuin tehdä huono päätös.

  5. Tuomo 17.3.2010 klo 12:54:

    Lindenille pisteet. Ehdottomasti oikea päätös vaikka uskonkin Paavon lailla siihen, että mediamaksu tulee luultavimmin ensi hallituksen toimesta riesaksemme.

    Itse olen kahden vaiheilla veroista rahoitettavan mallin ja maksukorttimallin välillä.

    Maksukorttimalli ei pakottaisi ketään julkisen palvelun käyttäjäksi ja olisi näin reiluin vaihtoehto, kuten Lipsanenkin kirjoittaa. Toisaalta näen joitain tilanteita, joissa valtiolla on hyvä olla kaikki kansalaiset tavoittava media hallussaan. Esimerkkinä tietysti erilaiset kriisitilanteet. Toki kriisitilanteissa salaus voidaan myös tilapäisesti purkaa ja näin mahdollistaa kaikille Yle:n seuraaminen. Myös kaupallisesti kannattamaton, luonteeltaan sivistävä tuotanto on mielestäni säilyttämisen arvoista. Vaikka Lipsasen ehdottama rahoitusmalli tarjoaisikin kaupallisille kanaville mahdollisuuden tuottaa kannattamatonta ohjelmaa se ei välttämättä tarjoaisi motiivia siihen. Lisäksi pieni pelko 4D -“dokumenttien” yleistymisestä vaivaa minua.

    Itse pidän tärkeänä Yle:n kannalta myös sen toiminnan järkevöittämistä. En oikein ymmärrä miksi Yle:n pitää maksaa maltaita Mestareiden liigan ja uusien tv-sarjojen (esim. True Blood) lähetysoikeuksista. Varsinkin kuin näillä sektoreilla se kilpailee kaikkein vahvimmin kaupallisen median kanssa ja se jos joku vääristää kilpailua. Myöskin kolme TV-kanavaa tuntuu aivan liian ylimitoitetulta Suomen kokoiseen maahan.

  6. Niko Lipsanen 17.3.2010 klo 13:25:

    Televisio on jo auringonlaskun media. Ei kannata laskea sen varaan, että se enää muutaman vuoden päästä olisi “kaikki kansalaiset tavoittava media”. Ei se ole sitä enää nykyäänkään.

    Vaikka Lipsasen ehdottama rahoitusmalli tarjoaisikin kaupallisille kanaville mahdollisuuden tuottaa kannattamatonta ohjelmaa se ei välttämättä tarjoaisi motiivia siihen.

    Häh? Eikö raha muka olisi riittävä motiivi?

    Eikä sen rahaston tarvitsisi mitään “4D-dokumentteja” (en edes tiedä, mitä ne ovat) maksaa, jos eivät tarpeelliseksi katsoisi. En näe, mikä se uhka tässä nyt on.

  7. Tuomo 20.3.2010 klo 15:51:

    Olen täysin samaa mieltä televisiosta auringonlaskun mediana. Ajatukseni “kaikki kansalaiset tavoittavasta mediasta” pohjautuu siihen, että minun mielestäni Yle:llä on julkisena palveluna tiettyjä ulkoishyötyjä, sivistävät dokumentit yms. Näin ollen en olekaan aivan varma maksukorttiratkaisusta, joka reiluudestaan huolimatta poistaisi osan näistä ulkoishyödyistä.

    Onhan raha tietysti hyvä motiivi, mutta tuottamalla jotain muuta saattaa olla mahdollista saada vielä enemmän rahaa.

    4D-dokumenteilla viittasin ainoastaan neloskanavan dokumentteihin, jotka jo nimistä päätellen edustavat parhainta A-luokkaa:Pimpintuunaajat, Äitini on hyväksikäyttäjä, Itsetyydytyksen ilot, Mieheni on transvestiitti.

  8. Niko Lipsanen 6.5.2010 klo 11:52:

    Tuomo Järvelä kirjoittaa Yleisradion roolista suomalaisessa mediakentässä:

    A-tuubissa (18.03.10), jossa käsiteltiin mediamaksupäätöksen lykkääntymistä, Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner totesi, että jälkikäteen hänestä tuntuu, että mediamaksusta viestiminen olisi tullut jättää Yleisradiolle, eikä liikenne- ja viestintäministeriölle. Kontekstista johtuen termi kuuluisi markkinointiviestintä.

    Jungner siis totesi, että Yleisradiossa toimitusjohtajalla on kyky ja halu puuttua uutistuotannon sisältöihin taloudellisten intressien tähden. Tämän lausunnon myötä väite, että Yleisradio ei olisi poliittisessa lieassa asettuu outoon valoon.

    Kannattaa käydä Järvelän blogissa lukemassa koko merkintä.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO