Lipsanen & Ruso

Rippisalaisuuden murtaminen ei auta mitään

Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) vaatii rippisalaisuuden murtamista silloin, kun kyseessä on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Jos kirkko ei itse päätä tehdä niin, on se Risikon mukaan pakotettava siihen (HS 15.5.10).

En ymmärrä, kuinka hyväksikäyttötapausten selvittämistä voisi edistää se, että hyväksikäytön uhreilta poistettaisiin mahdollisuus käydä luottamuksellisia keskusteluja papin tai lehtorin kanssa. Voisi jopa kuvitella asian olevan täysin päinvastoin: se, että saa ensin keskustella asiasta rippisalaisuuden turvin, voi olla tärkeä askel siinä, että ylipäänsä saa kerrottua jollekulle tapahtuneesta. Sen jälkeen on sitten helpompi ilmiantaa hyväksikäyttäjä myös viranomaisille.

Kyse on siis käytännössä nimenomaan hyväksikäytön uhrien luottamuksen turvaamisesta. Arkkipiispa Jukka Paarma kertoo, että hyväksikäyttöön syyllistyneet harvoin itse tulevat syntiänsä tunnustamaan (HS 16.5.10).

Sellaisessakaan harvinaisessa tapauksessa, että ripille tulija olisi hyväksikäyttäjä itse, ei murtamisesta olisi hyötyä. Jos rippisalaisuus ei enää olisi salaisuus, niin silloin he vain jättäisivät tunnustamatta. Sitä paitsi, hyväksikäyttäjällekin papille tunnustaminen voi olla ensimmäinen askel siinä, että tunnustaa tekonsa myös viranomaisille.

Onkin hyvin epätodennäköistä, että rippisalaisuuden murtamisella saataisiin kiinni ainoatakaan hyväksikäyttöön syyllistynyttä pedofiiliä. Pikemminkin voisi käydä päinvastoin. Hyväksikäytetyt pitäisivät tapahtuneet omana tietonaan, kun eivät voisi asiasta kenellekään luottamuksellisesti puhua.

Kyse lieneekin lähinnä siitä, että poliitikot ovat voimattomia pedofilian edessä. Ensin yritettiin kahlia Internet (ja yritetään yhä edelleen); nyt pyritään avaamaan pappien suut. Tärkeintä on, että poliitikot voivat näyttää päättäväisiltä ja tarmokkailta toimissaan pedofiilejä vastaan. Se, onko esitetyillä toimilla mitään tosiasiallista merkitystä lasten seksuaalisen hyväksikäytön estämisessä, on sivuseikka.

Keskustelu

Yhteensä 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Rippisalaisuuden murtaminen ei auta mitään”

  1. Niko Lipsanen 17.5.2010 klo 16:05:

    Verkkouutiset kertoo, että myös kansanedustajat Sari Sarkomaa (kok) ja Tuula Väätäinen (sd) haluaisivat murtaa kirkon rippisalaisuuden. Kovin ovat kevyesti rikkomassa vuosisatojen ajan hyvin toiminutta käytäntöä.

  2. ruso 18.5.2010 klo 8:03:

    Kuinka yleistä ripillä käynti edes on Suomessa? Miten se edes tapahtuu, kun ei ole katolisilta tuttuja koppeja?

  3. Niko Lipsanen 18.5.2010 klo 11:03:

    Luterilaisessa kirkossa rippi tarkoittaa lähinnä sielunhoidollista keskustelua papin kanssa tämän työhuoneessa tai jossakin muussa soveltuvassa paikassa. Sitä en tiedä, kuinka yleistä se on – harvinaisempaa kuin katolilaisilla joka tapauksessa.