Lipsanen & Ruso

Oikeutta iltavirkuille

Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin, että ”iltaihmiset ovat älykkäämpiä, mutta aamuihmiset pärjäävät paremmin” (VU 19.7.10). Tutkimuksen, jonka on tehnyt Heidelbergin yliopiston biologian professori Christoph Randler, mukaan aamuvirkut kertoivat haastatteluissa iltavirkkuihin verrattuna saavansa paremmin asioita tehdyksi ja tekevänsä enemmän pidemmän tähtäimen urasuunnitelmia.

Jo aiemmin Randler on selvittänyt, että aamuvirkut saavat koulussa parempia arvosanoja ja pääsevät parempiin yliopistoihin kuin iltavirkut.

Ongelma on siinä, että koko yhteiskunta on viritetty aamuvirkkujen ehdoilla. Kouluun mennään aikaisin (ei ihme, että aamuvirkut pärjäävät), virastoaika alkaa aikaisin aamulla, firmoissa kokoonnutaan aamupalavereihin jne. Hannu Visti kirjoittikin näistä jo blogissaan.

Mitä asialle sitten voisi tehdä? Koulujen vuorolukujärjestelmä voisi olla kätevä etenkin alaluokilla, kun koulupäivät ovat lyhyitä. Jos mahdollisimman moni aamu-uninen pääsisi iltapäiväryhmään, niin ehkä arvosanat paranisivat ja ovet hyviin jatkokoulutuspaikkoihin avautuisivat koulun jälkeen. Samalla säästettäisiin koulurakennusten ylläpidossa, kun tilat tulisivat tehokkaammin hyötykäyttöön.

Muutos kouluissa ei toki paljon auta, jos koko yhteiskunta muutoin on aamumoodissa. Etenkin julkisella sektorilla olisi tässä paljon tehtävää. Kun virastoaika on 8–16, niin se jo sinällään koskee isoa määrää työntekijöitä, ja tietysti vaikuttaa myös yritysten työaikapäätöksiin. Virastoajan käsitettä olisikin höllennettävä, tai vaihtoehtoisesti heivattava muutama tunti eteenpäin.

Ylipäänsä olisi parempi, jos ihmisten työssäkäynti- ja opiskelukellonajat monimuotoistuisivat. Esimerkiksi liikennejärjestelmät joudutaan mitoittamaan ruuhkahuippujen mukaan. Jos töihin menemisen ja sieltä palaamisen ajat vaihtelisivat nykyistä enemmän, riittäisi pienempi tieverkko ja pienempi määrä busseja ja junanvaunuja ihmisten liikuttelemiseen, ja vastaavasti tyhjäkäyntiä ruuhka-aikojen ulkopuolella olisi vähemmän.

Professori Randler kirjoittaa tutkimuksestaan Harvard Business Review -lehden artikkelissa. Artikkelin kommenteissa nimimerkki Dave nostaa esiin mielenkiintoisen pointin: toiset ovat aamu- ja toiset iltaihmisiä, mutta juuri kukaan ei ole iltapäiväihminen. Jos tämä pitää paikkansa, niin olisiko siestatyyppinen ratkaisu paras? Ensin tehtäisiin hommia aamuihmisten tyyliin, sitten lepäiltäisiin muutama tunti, ja palattaisiin hommiin kun iltaihmiset ovat tuottavimmillaan.

Minäkään en ole parhaimmillani iltapäivisin, mutta on se parempi ajankohta kuin aamu. Siesta sen sijaan voisi sopia. Aamulla voisi hyvinkin jaksaa muutaman tunnin pinnistää, jos siihen perään saa ottaa torkut tai ainakin kunnolla hengähtää ennen iltarutistusta.

Keskustelu

Yhteensä 5 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Oikeutta iltavirkuille”

  1. Paavo Ojala 22.7.2010 klo 19:36:

    En tiedä asiasta, mutta kommentoin siinä mielessä, että tietääkö kirjoittaja asiasta. Jos tietää, niin kommenttiini tulee hiljaiseksi pistävä vastaus.

    Thing is: mitä nämä aamu-iltavirkkuudet mittaa? kyselytutkimuksia siitä, milloin tykkää herätä tai on virkeimmillään?

    jotain tiettyä hormonitasoa. tai jotain vireystasohormonien yhdistelmää? onko unitaipumuksissa jotain erilaista

    kyseessa on toki erilaiset persoonat, mutta johtuuko persoonat siitä mistä unirytmikin vai minkälaisesta hommasta on kyse.
    että onko kyse jostain lihavat on leppoisia uutisoinnista. Metaboliset tekijät kun vaikuttaa vaikka impulsiivisiuuteen. Kolesterolipitoisuus kertoo jotain, ei sen takia, että tietyntyyppiset tykkää syödä tietyntyyppisesti, vaan että korkea kolesteroli voi kertoa tietynlaisesta metabolisesta poikkeavuudesta, johon liittyy vaikka joku aivojen vähäsokerisuudesta johtuva impulsiivuus.

    tarkoitus oli vain sanoa, että heräämisaikojen säätäminen ei vältttämättä muuta tilannetta yhtään.

  2. ruso 23.7.2010 klo 8:06:

    Onko aamu-/iltavirkkuus hiusten väriin tms verrattava ominaisuus?

  3. Niko Lipsanen 23.7.2010 klo 18:12:

    Tuossa tutkimuksessa aamu/iltavirkkuutta on käsittääkseni selvitetty kyselemällä. Mutta kai sitä muinkin tavoin voi tutkia.

    Ja voi sitä varmaan verrata hiusten väriinkin. Hiusten väri määräytyy perimästä, mutta jos ei ole tyytyväinen, niin ne voi värjätä uusiksi. Varmaankin vireystason ajalliset vaihtelut riippuvat myös pitkälti synnynnäisistä seikoista, mutta lienee ainakin jossakin määrin mahdollista opetella asia myös toisin.

    En kuitenkaan ole asian suhteen mitenkään asiantuntija, joten nämä ovat pelkkiä spekulaatioita. Olennaista tämän kirjoituksen kannalta on mielestäni asian yhteiskunnallinen ulottuvuus. Iltavirkkujen resursseista iso osa menetetään, kun yhteiskunta on viritetty aamuihmisten mukaan.

  4. ruso 23.7.2010 klo 20:59:

    Kyllä se on olennaista. Jos iltavirkkuus ei ole synnynnäistä, on kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä kuten esität tai tukea iltavirkkujen aamuvirkkuuntumista.

  5. Niko Lipsanen 24.7.2010 klo 2:19:

    Minun mielestäni yhteiskunnan tehtävä ei olisi ottaa kantaa aamuvirkkuuden puolesta iltavirkkuutta vastaan siinäkään tapauksessa, että kyse ei olisi synnynnäisestä ominaisuudesta.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO