Lipsanen & Ruso

Käsitteiden omiminen

Politiikassa, ja välillä muissakin yhteyksissä, jotkin tahot pyrkivät omimaan käsitteitä itselleen. Tällä halutaan yleensä työntää muut tahot sivuun ja nostaa oma ryhmä käsitteen tarkoittaman asian ainoaksi tai ainakin oikeimmaksi edustajaksi.

Yksi tällaisista käsitteistä on työväki, jonka itseään työväenliikkeeksikin kutsuva vasemmisto on pyrkinyt omimaan itselleen. Demarien paikallisyhdistyksetkin ovat usein työväenyhdistyksiä. Vasemmistopuolueet haluavat unohtaa sen tosiasian, että kautta koko Suomen puoluelaitoksen historian iso osa työväestöstä on kannattanut oikeistoa.

Kun kokoomus joidenkin vaalien yhteydessä sitten muistutti, että sekin on työväenpuolue, nosti vasemmisto äläkän. He ilmeisesti kokivat, että heidän varpailleen on astuttu.

Toinen, uudempi käsitteenomimisoperaatio on ollut vihreiden tapa omia vihreys itselleen. He ovat röyhkeästi nimenneet puolueensakin sen mukaan. Niinpä omaa vihreyttä korostaessaan joutuu aina tekemään pesäeron samaa nimeä käyttävään puolueeseen.

Tässäkin kokoomus on pyrkinyt ravistelemaan kangistuneita kaavoja ja tuomaan vihreyteen uusia sävyjä.

Toki kokoomus on syyllistynyt vastaavaan toimintaan itsekin. Puolueen nimi on Kansallinen Kokoomus ja jotkin vanhimmista paikallisyhdistyksistä ovat nimeltään kansallisyhdistyksiä. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteivätkö muutkin kuin kokoomuslaiset voisi olla kansallismielisiä, vaikka sellaista mielikuvaa onkin pyritty saamaan aikaan.

Uusimpia operaatioita käsitekaappausten alalla on vasemmistoliiton päätös alkaa kutsua itseään lyhyesti vasemmistoksi. Kyllä minä ainakin silti lasken myös SDP:n vasemmistopuolueeksi. Saa nähdä, kuinka hyvin tässä onnistuvat.

Entä sitten perussuomalaiset? Siitäkin on tullut poliittinen termi, vaikka valtaosa tavallisista suomalaisista kannattaneekin muita puolueita kuin sitä, joka kyseistä nimeä kantaa.

Käsitteiden omiminen ei kuitenkaan ole pelkkä puolueiden harrastus. Tänään pääkaupungissamme järjestetään Helsinki Pride -kulkue. Nimestä huolimatta kulkueessa ei ensisijaisesti kuitenkaan olla ylpeitä Helsingistä vaan kulkueen osanottajien vähemmistöseksuaalisista suuntautumisista. Aikaisemmin vastaavia kutsuttiin gay pride -kulkueiksi, mutta nyttemmin ovat päättäneet omia koko ylpeyskäsitteen itselleen.

Tuo on siinä mielessä haastavaa, että ainakin itselleni päällimmäiset mielikuvat pride-liikkeistä ovat rotuhenkiset white pride ja black pride -porukat, jotka kummatkaan eivät ole erityisen mieltäylentäviä. En sitten tiedä, onko seksuaalisessa suuntautumisessa enemmän ylpeilemisen aihetta kuin ihonvärissä.

Toiset taas yrittävät päästä rasitteiksi muodostuneiksi käsitteistä eroon. RKP:ssä ei haluta, että heitä kutsutaan ruotsalaisiksi. Jostain syystä he eivät kuitenkaan malta pudottaa sanaa pois puolueensa nimestä, joka nykyisin on Suomen ruotsalainen kansanpuolue. Joten kutsuttakoon heitä jatkossakin ruotsalaisiksi, vaikka ihan kiusallaan.

Kokoomuskaan ei ole kansallismielisyyttä viime aikoina juuri painottanut (maahanmuuttokritiikissä aktivoituneet demarit voisivat yrittää apajille, jollei se särähtäisi pahasti yhteen heidän puolueensa nimeen edelleen kuuluvan sosialismin kanssa).

Mikähän käsite seuraavaksi yritetään kaapata jonkin piirin omaan käyttöön? Tai ketkä seuraavaksi sohaisevat jonkun toisen apajille ravistelemaan käsitteiden totuttuja käyttötapoja? Kokoomus on ollut viime aikoina aktiivinen tuossa jälkimmäisessä, mutta ehkä seuraavaksi on jonkin toisen tahon vuoro.

Keskustelu

Yhteensä 16 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Käsitteiden omiminen”

  1. Niko Lipsanen 3.7.2010 klo 6:49:

    Historiallisista esimerkeistä tulee vielä mieleen se, kun tietynsorttiset vasemmistolaiset kaappasivat rauhanasian itselleen. Se on edelleenkin painolastina rauhanliikkeessä. Jos joku on painokkaasti rauhan asialla, niin edelleen nousee (usein aiheellinenkin) epäilys, että kyseisen henkilön käsitys rauhan toteuttamisesta on pahasti vinoutunut vasemmalle.

  2. Sanni 3.7.2010 klo 10:26:

    Vihreästä sen verran, että silloin kun ko. nimi otettiin käyttöön (omimalla muista Euroopan maista varmasti vain selkeyden vuoksi, kuvaamaan koko vihreän liikkeen pääideologiaa), ei mikään muu puolue halunnut edes leimautua vihreäksi. Tämä on subjektiivinen väite, joka perustuu noin 2min googlaamiseen, mutta väitänpä silti.

  3. kattoratsastaja 3.7.2010 klo 12:34:

    Rauhanyhdistyksestä tulee mieleen lestadiolaiset, joiden kanssa stalinisteilla ei liennyt paljon yhteistä.

  4. Niko Lipsanen 3.7.2010 klo 14:27:

    Vihreä liike ei syntynyt puolueeksi, ja vihreän puolueen perustaminen oli ristiriitainen asia alusta saakka. Tällainen käsitys minulla ainakin asiasta oli.

    Mitä rauhanyhdistyksiin tulee, niin tuo lestadiolaisesimerkki kävi itsellänikin mielessä. Vähän vastaava ilmiö on helluntailaisten tapa kutsua omia yhteisöjään lähetysseurakunniksi. Siitä on aiheutunut sekaannusta, kun joskus olen kertonut käyväni Lähetyskirkon messussa, joka taas on ihan luterilaisen kirkon toimintaa.

    Nuo jäävät kuitenkin nähdäkseni kristinuskon sisäisiksi väännöiksi. Jos joku puhuu vaikkapa rauhanaktivismista, niin ei siitä minulle ensimmäisenä lestadiolaiset tule mieleen.

  5. Niko Lipsanen 5.7.2010 klo 12:18:

    Tuosta Pride-jutusta osui yksi mielenkiintoinen uutinen silmään Alankomaista. Uutisen varsinaisena aiheena on se, että vaaditaan heteroita ja homoja liittoutumaan homovastaisten hyökkäysten estämiseksi. Mielenkiintoinen kohta löytyi kuitenkin esitetyistä ratkaisuista:

    He also thinks Amsterdam City Council ought to join Company Pride, a group of firms which have undertaken to condemn anti-gay attitudes in the workplace.

    Siis “Company Pride” tarkoittaa jotakin homojuttua. Seksuaalivähemmistöillä on selvästi vahva pyrkimys kaapata koko pride-käsite itselleen, ja taitavat olla siinä aika hyvin jo onnistuneetkin.

  6. ruso 5.7.2010 klo 15:23:

    En näe ongelmaa Pride-sanan käytössä kertomallasi tavalla. Oikea asia tarvitsee ytimekkään tavan viestiä. Jos se on siis brändätty “Pride” sanan alle, niin olkoon.

  7. Niko Lipsanen 5.7.2010 klo 17:09:

    Riippuu siitä, mitä tarkoitetaan ongelmalla. En minäkään sillä tasolla näe ongelmaa, että se minusta olisi suoranaisen paheksuttavaa. Käsitteethän ovat suhteellisen vapaata riistaa.

    Näkisin kuitenkin piristävänä, jos tuohonkin vähän sohaistaisiin, ja jokin toinen taho haastaisi seksuaalivähemmistöt pride-käsitteen käytössä – siis vähän samaan tapaan kuin kokoomus haastoi vasemmiston ottamalla työväki-käsitteen myös omaan käyttöönsä.

  8. Niko Lipsanen 6.7.2010 klo 2:50:

    Ruso kirjoitti: “Oikea asia tarvitsee ytimekkään tavan viestiä.”

    Tuo särähti pahasti korvaan. Mitä merkitystä sillä on, onko asia “oikea” vai “väärä”? Ei kai se, mitä keinoja asian puolesta saa käyttää, voi riippua siitä, vastaako se jotakin tiettyä arvomaailmaa vai ei.

  9. ruso 6.7.2010 klo 9:19:

    Korjataan sitten: “asiaa, johon uskoo, kannattaa viestiä ytimekkäästi.”

  10. Timo Riitamaa 6.7.2010 klo 13:37:

    Niko harjoittaa tässä uutteraa olkiukon kanssa kinaamista, mutta annetaan sen olla. Ehkä vihreitä on hieman häirinnyt Kokoomuksen viherherätyksessä se, että maapallo ei pelastu tuulilaseja pesemällä (vain yksi esimerkki puolueen sävykampanan kovista ympäristöteoista) ja se, että samaan aikaan kuin puolue korostaa vihreyttään, se kuitenkin usein vastustaa kaikkein uutterimmin – sanoin siis usein, en aina, on Kokoomuksessa paljon aitoa kiinnostusta ympäristöongelmiin – pyrkimyksiä vähentää päästöjä ja suojella luontoa. Oli puhe sitten autojen päästörajoista, kemikaalilainsäädännöstä tai sitovista ilmastopäästörajoista, Kokoomus noudattaa kohtuullisen tiukasti big daddynsa elinkeinoelämän keskusliiton päiväkäskyjä.

    Onneksi mun mielestä Kokoomus on parantanut tässä asiassa hyvää vauhtia, ja suhtaudun puolueeseen jonkinlaisella orastavalla toivolla. Pun intended.

  11. Martti Tulenheimo 6.7.2010 klo 17:48:

    “koko Suomen puoluelaitoksen historian iso osa työväestöstä on kannattanut oikeistoa”

    Erittäin kiinnostava aihe. Olisi kiinnostavaa kuulla asiasta tarkemmin. Erityisesti olisin kiinnostunut, miten työväestön äänestyskäyttäytyminen on vaihdellut sadan vuoden aikana.

    Työväestön määritelmä ja työn sisältö ovat muuttuneet valtavasti sadassa vuodessa joten hypoteettisesti voisi olettaa, että niin olisi tapahtunut äänestyskäyttäytymisellekin.

    Kuinka iso osa työväestöstä mahtoi kannattaa oikeistoa 1910? Entä 1930? 1950? 1970? 1990? 2010? Löytyisikö aihetta sivuavia lähteitä?

  12. Martti Tulenheimo 6.7.2010 klo 17:56:

    Puhumattakaan työttömyyden vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen. Kuinka iso osa työttömästä väestöstä mahtaa äänestää nimenomaan juuri oikeistoa, ja mitä osaa siitä?

  13. Niko Lipsanen 6.7.2010 klo 20:33:

    Tuosta aiheesta on tehty tutkimus, mutta sen julkaisemisesta on todennäköisesti jo toistakymmentä vuotta. En ole sitä lukenut, mutta muistan kun siitä uutisoitiin. Noihin muistikuviin perustan väitteeni.

    En valitettavasti muista tutkimuksen tai sen tekijän nimeä.

  14. Annimaria 15.7.2010 klo 1:21:

    Itseäni ihmetytti Kokoomuksen ‘Vihreällä on ainakin viisi miljoonaa sävyä’ -kampanjassa ehkä eniten se, että siinä annettiin vihreydestä kovin epäpoliittinen kuva. Kokoomuksen vihreys on kampanjan perusteella kovin kummallista kotona arkielämässä pipertelyä, jossa poliittisellä päätöksenteolla on kovin pieni rooli. En oikein ymmärrä miksi poliittinen puolua haluaa kampanjoida tällaisin argumentein.

  15. Niko Lipsanen 16.7.2010 klo 22:31:

    Olen samaa mieltä siitä, ettei tuo kokoomuksen kampanja tällä kertaa ollut erityisen onnistunut. Siitä löytyy paljonkin kritisoitavaa (vaikka esim. Fifin toilet-parodia menee pahasti ohi maalin, kun se yrittää sotkea työväestä puhumiseen mukaan punaista – pointtihan nimenomaan oli, ettei työväenasia mitenkään oletuksellisesti ole punasävyistä).

    Juuri tuosta syystä muotoilunikin oli melko varovainen: “Tässäkin kokoomus on pyrkinyt ravistelemaan kangistuneita kaavoja ja tuomaan vihreyteen uusia sävyjä.” Pyrkimys oli minusta oikein hyvä, mutta toteutus ontui.

  16. Paluuviite: www.blogispotti.fi (3.7.2010 15:22)