Lipsanen & Ruso

Mihin kirkosta eroavat eroavat?

Suomen evankelis-luterilainen kirkko menettää jatkuvasti jäseniään, jotka eivät ole tyytyväisiä kirkon kantoihin. Vuotoa tapahtuu molemmista päistä: toisten mielestä kirkko ei ole tarpeeksi suvaitsevainen, toisten mielestä se taas ei pidä riittävästi kiinni opistaan.

Harvoin kuitenkaan kysytään, mihin kirkosta eroavat eroamisensa jälkeen päätyvät.

Vanhoillisilla, siis niillä, jotka eivät hyväksy naispappeutta, homosuhteiden puolesta rukoilemista ym. asioita, jotka näkevät kirkon opin vastaisina, on omia järjestöjään, kuten kohuttu Luther-säätiö. Se ei kuitenkaan ole eronnut kirkon yhteydestä, vaan pitäytyy siinä kiinni. Ne, jotka lähtevät, saattavat löytää tiensä ns. vapaisiin suuntiin tai vanhoihin, perinteistä raamatuntulkintaa seuraaviin kirkkokuntiin, kuten ortodoksiseen tai katoliseen kirkkoon. Onpa jokin porukka laittanut pystyyn myös tunnustukselliseksi luterilaiseksi itseään kutsuvaan kirkon.

Entä mihin menevät ne, jotka eroavat kirkosta, koska eivät pidä sitä tarpeeksi liberaalina? Muut kirkkokunnat eivät käy, koska luterilainen kirkko on jo jotakuinkin vapaamielisin tarjolla olevista vaihtoehdoista. Kovin moni tuskin muuttaa Ruotsiinkaan. Minulla ei ole tiedossani, että kirkosta eronneet vapaamieliset olisivat perustaneet omia seurakuntia, jossa harjoittaisivat kristinuskoa tulkintansa mukaisesti.

Vaikuttaa siis siltä, että kirkosta eroavat vanhoilliset löytävät tiensä toisiin seurakuntiin, kun taas liberaalit jäävät kokonaan seurakuntayhteyden ulkopuolelle.

Äkkiväärä tulkinta tästä on, että liberaalit joutavatkin mennä. Tuskin kirkosta eroavat vapaamieliset edes uskovat Jeesukseen. Jos he lähtevät seurakunnista, jää meille muille entistä puhdasoppisempi, Jumalan Sanaan uskova kirkko.

Toinen lähestymistapa on olla huolissaan niistä, jotka jättävät kirkon. Vaikka he eivät itse ehkä uskoisikaan, niin kirkosta eroamisen seurauksena heidän lapsensa eivät saa kristillistä kastetta, käy rippikoulua tai saa uskonnonopetusta koulussa. Kansan kytkös kristinuskoon ohenee, mitä useampi jättää kirkon.

Kirkon jättävistä vanhoillisista meidän ei tarvitse olla huolissamme, sillä he kyllä löytävät seurakuntansa. Sen sijaan meidän on oltava huolissamme luterilaisen kirkon puolesta, jos sen jättävät ne, jotka uskovat. Jos kirkko jää niiden käsiin, jotka eivät usko, on se vaarassa kuihtua pelkäksi seremoniapalveluita tarjoavaksi tyhjäksi kuoreksi.

En väitä, etteikö myös vapaamielisten tulkintojen kannattajissa olisi niitä, jotka ovat aidosti uskossa. Kirkon jättävien liberaalien parissa heitä ei kuitenkaan juuri vaikuttaisi olevan, mistä kielii kansankirkkoa vapaamielisempien seurakuntayhteisöjen puute.

Tähän ongelmaan ei ole helppoja ratkaisuja. Esimerkiksi homokysymyksessä piispojen rukoushetkikanta yrittää luovia ääripäiden välillä: ei tuomita, mutta ei siunatakaan. Valitettavasti se vain ei taida kumpaakaan äärilaitaa miellyttää.

Seurakuntavaalit, Helsinki, Niko Lipsanen 88

Minä toivon ja rukoilen, että kansankirkossamme olisi tilaa kaikille. En halua potkia sieltä ulos sen enempää vanhoillisia kuin liberaalejakaan, mutta ei heitä kumpiakaan voi estää, jos päättävät itse lähteä. Kirkko tarvitsee suvaitsevaisuutta erilaisille ajatuksille ja tulkinnoille sekä erityisesti niille ihmisille, jotka näitä tulkintoja tekevät. Meidän on käytävä keskustelua kristillisestä opistamme, mutta pidettävä siitä myös kiinni.

Jos olet Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan jäsen ja katsot minun voivan edustaa ajatukseni myös sinua, kirjoita oranssiin vaalilippuun numero 88.

Ennakkoäänestys on ensi viikolla ma–pe 1.–5.11.2010 (mm. Narinkkatorilla päivittäin klo 12–19). Varsinaiset vaalipäivät ovat sunnuntai 14.11. (Tuomiokirkossa klo 12–20) ja maanantai 15.11. (Johanneksenkirkossa klo 11–18).

Keskustelu

Yhteensä 5 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Mihin kirkosta eroavat eroavat?”

  1. juge 27.10.2010 klo 14:50:

    Nyt sulta jåi yksi näkökulma käsittelemättä: puolet kirkkoon kuuluvista ei usko jumalaan.

    Kallista olla tapakristitty. Ja jos kirkko vielä menee arvoissaankin Mooseksen kirjoihin niin aika paljon vaadittu että semmoinen haluaisi kuulua kirkkoon.

    Minne ne menee? Ei minnekään, ei kirkko ole heille ennenkään tarkoittanut kuin seremoniapaikkaa häille ja hautajaisille.

  2. ruso 27.10.2010 klo 14:52:

    Entäs tällaiset (kiten minä), joille konkreettinen jumalolentousko ei kerta kaikkiaan kolahda ja joille kirkollinen retoriikka on vierasta ja joille Raamattu on vain 1 kirja muiden joukossa, mutta eivät ole katsoneet tarpeelliseksi kirkosta erotakaan. En lähde omaa uskoani tässä tarkemmin ruotimaan, mutta tässä mielessä on mahdollista olla samaan aikaan
    -ei-uskova
    -nähdä maailmassa jumalallisuutta (ikään kuin luonnollisuuden toisena puolena, kuten rakastettuni-parittelukumppanini)
    -ja nähdä raamattukin mielenkiintoisena kuvauksena asioista, jotka konkreettinen kieli helposti banalisoi
    -voi kokea kirkon toiminnan sinällään mielekkääksi

    Homovaalit sopisi mielestäni sikäli hyvin, että kirkolla yhteiskunnallinen erityisasema (kirkkoon kuulumatonta yrittäjää mahtaa verojen maksu harmittaa) ja siten sen on mentävä myös maallisen vallan mukaan (toisin kuin edellisessä postauksessa väität).

    Oma ehdotukseni kirkkokunnalle tämän marginalisoitumisen välttämiseksi on koota/toimittaa uusi raamattu, johon kootaan kaikkia nykyajan (viimeisten vuosisatojen ajalta) merkittäviä opuksia ja niiden argumentoitia evankeliumeiksi vapahtajineen ja roistoineen. Ensin pitäisi päättää ydin sanoma, sitten sitä tukevat säkeet…

    Kansankirkko käsitettä välttäisin kokonaan. Pitää sisällään ajatuksen yhtenäisestä kansasta (ja tämän kirkkoon kuulumisesta), joka kuuluu mielestäni Suomi-filmi-aikaan.

  3. Niko Lipsanen 27.10.2010 klo 15:40:

    Jugelle: Ei kirkko arvoissaan tukeudu Mooseksen lakiin. Sen määräykset eivät kristittyjä koske.

    Mitä kirkkoon kuuluviin ei-uskoviin tulee, niin mielestäni se näkökulma tuli kirjoituksessa käsiteltyä. Minusta on hyvä, että he kuuluvat silti kirkkoon, koska silloin ainakin heidän lapsensa tulevat kastettua ja saavat kristinuskon opetusta. Heidän omat motiivinsa voivat jäsenyydelle voivat vaihdella. Ruso tuossa kertoikin jo, miksi hän on valinnut kirkon jäsenenä pysymisen.

    Ruso vaatii uutta Raamattua, mutta ei kirkolle sellaista voi kirjoittaa. Siihen on pitäydyttävä, mikä meillä on, tai muuten kyseessä ei ole kirkko.

    Mitä yhteisöveroon tulee, niin siinä kyse on lähinnä yhteiskunnan hautauspalveluista maksamasta korvauksesta. Tukee valtio rahallisesti monia muitakin järjestöjä eikä kirkon saama yhteisövero siitä eroa muuten kuin siten, että sen toteutustapa on muihin järjestötukiin verrattuna erikoinen.

    Siitä tietysti voidaan keskustella, kuinka hautaustoimi pitäisi järjestellä ja onko valtion ylipäänsä syytä tukea järjestöjen tai seurakuntien toimintaa. On kuitenkin turha yrittää puuttua uskonnonvapauteen yhteisöveroon vetoamalla.

    Kansankirkko taas mielestäni voidaan ymmärtää kirkkona, johon kansa suurin joukoin kuuluu. Sitä Suomen evankelis-luterilainen kirkko edelleen on, joten en ymmärrä, miksi sitä ei sellaiseksi voisi myös kutsua.

  4. Niko Lipsanen 12.11.2010 klo 23:08:

    Käsittelin samoja asetelmia hieman toisesta näkökulmasta Aiheita-blogiin kirjoittamassani artikkelissa: Kirkko ei saa olla virasto,

  5. Paluuviite: Aiheita (12.11.2010 22:54)

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO