Lipsanen & Ruso

Valtion on keskityttävä yksinkertaisiin asioihin

Minua pidetään välillä libertaristina, koska kritisoin jatkuvasti valtiota ja sen tehtäväkentän laajuutta. Käsitys on kuitenkin väärä, kuten jokainen blogiani lukeva libertaristi varmaankin tietää. Kannatan silti huomattavasti suppeampaa valtiota kuin mitä vaikkapa se, mikä täällä Suomessa tällä hetkellä on, on.

Minarkiassa eli minimivaltiossa valtiolle kuuluu laillisuuden ja turvallisuuden ylläpitäminen. Se on valtion oikeutuksen ydin: väkivaltamonopolilla pidetään mafiat ja muut rosvojoukkiot kurissa. Se ei kuitenkaan nähdäkseni ole valtion koko tehtävä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että valtion on keskityttävä yksinkertaisiin asioihin. Näin siksi, että kaiken vähänkään monimutkaisemman valtio joka tapauksessa sössii.

Lain ja järjestyksen ohella näkisin tarkoituksenmukaisena, että valtio turvaisi kansalaisilleen jonkinlaisen perustoimeentulon. Tai siis perustulon. Se olisi tulonmuodostuksen perusosa, jonka päälle jokainen voisi hankkia omatoimisesti lisää. Lisäksi se sopisi erinomaisen hyvin yhteen tasaveron kanssa. Perustulo-osuuden ansiosta tasavero olisi käytännössä progressiivinen, mutta ilman varsinaiseen progressiivisuuteen liittyvää hankalaa veroprosenttien arpomista. Kun kaikesta tulosta menisi yhtä paljon veroa, hoituisi verotuskin nykyistä yksinkertaisemmin.

Perustulon ja tasaveron yhdistelmästä olen tässä blogissa kirjoittanut jo aiemminkin.

Kaikesta harkinnanvaraisesta tukemisesta valtion (ja siinä sivussa kuntien) pitäisi päästä mahdollisimman hyvin eroon. Jos julkinen valta joutuu käyttämään harkintaa, se tarvitsee tehottoman byrokratiakoneiston varmistamaan, että harkintaa käytetään tasapuolisesti. Silti korruptiota esiintyy jotakuinkin aina, kun se vain suinkin on mahdollista. Jos jokin taho yrittää sitä valvoa, niin sitten lahjotaan valvojat. Ainoa toimiva keino taistella korruptiota vastaan on supistaa julkisen sektorin harkintavalta niin vähiin, ettei lahjomisesta ole hyötyä kenellekään.

Maassa on oltava myös jonkinlainen perusinfrastruktuuri. On lähinnä tarkoituksenmukaisuuskysymys, kenen vastuulla sen on missäkin tapauksessa syytä olla. On todennäköisesti järkevää, että valtio pitää yllä esimerkiksi maantie- ja rautatieverkostoa. Sen sijaan se, minkälaista liikennettä mikäkin taho noissa verkoissa harjoittaa, ei ole valtion asia.

Ympäristöpolitiikka on vaikea, mutta äärimmäisen tärkeä osa valtion roolia. Voi olla, että täydelliset markkinat kykenisivät hallitsemaan myös ympäristöriskit, mutta meillä ei ole aikaa odottaa niin kauan, että saisimme sellaiset aikaiseksi.

Ympäristöasioissakin on silti syytä edetä käyttäen mahdollisimman yksinkertaisia ja suoraviivaisia keinoja. Ympäristöverot ovat siksi suositeltavin vaihtoehto aina, kun ne vain ovat mahdollisia. Verotus on valtion ydinosaamista. Päästökiintiöiden kanssa suhmuroiminen vain tekee asioista sekavampia. Mitä monimutkaisempi jokin kuvio on, sitä enemmän se jättää tilaisuuksia keinottelulle ja korruptiolle.

Valtion supistaminen on kuitenkin edellytys sille, että erilaiset ympäristöperustaiset haittaverot voivat toimia tehokkaasti. Jos valtio ei olisi sellainen verorahoja ahmiva hirviö kuin se nykyisin on, voitaisiin verojen mitoittamisessa ja kohdentamisessa pitää päämääränä haittojen minimointia. Nykytilanteessa kyse on kuitenkin lähinnä siitä, että keksitään hyviä tekosyitä verotulojen maksimoimiseksi.

Valtion supistaminen mahdollistaisi byrokratian ja korruption vähentämisen. Keskittymällä yksinkertaisiin asioihin ei tarvittaisi harkintavaltaa käyttävää laajaa virkamieskoneistoa. Syyt lahjoa virkamiehiä ja poliitikkoja vähenisivät samaa tahtia kuin näiden valta vaikuttaa maassa tapahtuviin asioihin.

Yksinkertaisemmissa järjestelmissä olisi myös vähemmän väliinputoajia. Monimutkainen byrokratia hyödyttää vain järjestelmän hyväksikäyttäjiä.

Keskittymällä ydinosaamiseensa valtio voisi hoitaa ne tehtävät, joita sille jäisi, entistä paremmin. Yksinkertaisiin perusasioihin keskittyvä valtio loisi myös vakautta, koska valtion toiminnan ennustettavuus kasvaisi.

Valtion vetäytyminen monilta yhteiskunnan osa-alueilta loisi tilaa niin järjestöille, yrityksille, seurakunnille kuin yksityisille kansalaisillekin toimia. Valtion ei tarvitse järjestää kaikkea. Ihmiset osaavat organisoitua itsekin.

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Valtion on keskityttävä yksinkertaisiin asioihin”

  1. Oksa 11.11.2010 klo 13:52:

    Eikö sitten kansaläisjärjestöjen ja vastaavien toimijoita lahjottaisi samalla tavalla kuin valtion virkamiehiä?

    Suurin ongelma laajaan vapaaehtoisten yritys ja järjestöpuolen kautta järjestetyssä palvelussa on se, että miten voidaan taata tasapuolisuus kaikille. Kaikkien kansalaisten pitäisi kuitenkin olla (mahdollisimman) tasavertaisia siinä, mitä mahdollisuuksia heillä on käytössään.

  2. Niko Lipsanen 11.11.2010 klo 17:49:

    Toki kansalaisjärjestöjen toimijat voi lahjoa siinä missä virkamiehetkin. Ero vain on siinä, että silloin kun ei ole kyse julkisin varoin tuetuista järjestöistä, niin siinä ei tärvätä yhteisiä verorahoja.

    Vapaaehtoisesti rahoitetuissa järjestöissä on se hyvä puoli, että jos joku niistä sortuu korruptioon tai muutoin tehottomaan toimintaan, niin lahjoittajat voivat tehdä johtopäätöksensä ja antaa rahansa jatkossa jollekin toiselle puljulle. Valtion kanssa sama ei toimi. Verot on maksettava seuraavanakin vuonna, vaikka valtio hoitaisi hommansa kuinka huonosti tahansa.

    Myös tasapuolisuus järjestyy sen kautta, että kentällä on paljon toimijoita, jotka korjaavat toistensa aukkoja. Ei tarvita kokonaisvaltaista byrokratiaa, joka yrittää pitää homman kasassa. Nykyään se vain ei ole mahdollista, koska kaikkialle lonkeroitaan työntävä ja resursseja imevä julkinen sektori ei jätä tilaa vapaalle kansalaistoiminnalle.