Lipsanen & Ruso

Mihin äänikynnystä tarvitaan?

Uuteen vaalilakiin esitetään kolmen prosentin äänikynnystä, joka puolueen olisi valtakunnallisesti ylitettävä päästäkseen eduskuntaan. Mihin sellaista tarvitaan?

Jos jokin poliittinen aate kerää äänestäjien keskuudessa puolen prosentin kannatuksen, niin eikö ole aivan paikallaan, että sillä on silloin yksi edustaja 200 kansanedustajan joukossa? Jos se yksi edustaja on tarpeeksi vakuuttava, niin ehkä hän saa seuraavissa vaaleissa sinne kavereitakin.

Äänikynnyksellä halutaan ehkäistä eduskunnan sirpaloituminen. Mikä tarkalleen ottaen on se uhka, joka sirpaloitumisesta seuraa? Miksi sitä pitäisi ehkäistä?

Eikö eduskunnan pitäisi edustaa kansaa? Jos kansan poliittiset näkemykset ovat sirpaloituneita, niin eikö sen pitäisi näkyä myös eduskunnassa?

Uusi vaalilaki on kuitenkin selvästi askel parempaan päin, sillä aiemmassa järjestelmässä vaalipiirikohtainen äänikynnys saattoi nousta suureksikin. Valtakunnalliselle äänikynnykselle tuskin kuitenkaan on muuta tarvetta kuin tehdä uusien kilpailijoiden nouseminen eduskuntaan hankalammaksi. Sirpaloitumisesta puhuminen lienee pelkkää sumutusta.

P.S. Aiheesta käyty keskustelu eduskunnassa vaikuttaa varsin värikkäältä. Tällaista saisi olla enemmän.

Keskustelu

Yhteensä 6 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Mihin äänikynnystä tarvitaan?”

  1. ruso 2.3.2011 klo 8:57:

    Olisi demokraattisempaa, että äänestäjät päättävät myös äänikynnyksen. Siis: samoilla linjoilla…

  2. Niko Lipsanen 2.3.2011 klo 9:23:

    Erityisen kaksinaamaista touhua tämä on vihreiltä. Jos ensimmäisten kansanedustajien saamiseksi olisi aikaisemminkin vaadittu kolmen prosentin valtakunnallinen kannatus, niin voisipa olla, ettei koko vihreää puoluetta olisi eduskunnassa.

    Esim. Ville Niinistö (vihr) sanoo, että “äänikynnyksen tarkoituksena on ehkäistä poliittisen kentän pirstoutumista.” Se varmaankin on jotakuinkin sama asia kuin edellä puhumani sirpaloituminen. Tuossakaan ei silti kerrota, miksi se pirstoutuminen olisi niin huono asia.

  3. e.e.maa 2.3.2011 klo 12:39:

    Ainoa mitä itse keksin on se, että enemmistöhallituksen muodostaminen on sitä hankalampaa mitä pirstoutuneempi eduskunta on. Ja jos enemmistöhallitusta ei saada muodostettua, niin hallituksessa istuvat joutuvat oikeasti laittamaan kättä lippaan eduskunnan edessä. Nythän he voivat vaikka pyllistää lehtereiltään (tai nukkua, kuten on nähtykin), koska tietävät, että luottamus löytyy aina, jos siitä äänestetään.

    Se, olisiko pirstoutuminen tässä valossa niin huono asia, on tietysti näkökulmakysymys.

  4. Niko Lipsanen 2.3.2011 klo 12:58:

    Enemmistöhallituksella pitäisi olla äänestäjien enemmistön tuki takanaan, jotta sen enemmistöasema olisi legitiimi. Se, että lasketaan kynnys alemmaksi tiputtamalla pienimmät äänikynnyksen avulla ulos, ei mielestäni kuulu demokratiaan.

    Itselleni tulee mieleen lähinnä sellainen ongelma, että jos joku puolue kerää sen puolen prosentin kannatuksen suhteellisen tasaisesti eri puolilta maata, niin silloin se jostakin vaalipiiristä valittava kansanedustaja menee läpi varsin pienellä äänimäärällä. Se voi vaikuttaa vähän omituiselta, kun paljon enemmän samassa vaalipiirissä ääniä saaneita ehdokkaita ja puolueitakin voisi jäädä ulkopuolelle.

    En kuitenkaan ole vakuuttunut, että tämäkään on varsinainen ongelma. Äänikynnysmalli aiheuttaa ihan vastaavan ongelman mahdollistamalla samanlaisen Cronberg-ilmiön kuin jota korjaamaan se on tarkoitettu: jossakin vaalipiirissä suurenkin äänipotin saanut ehdokas tai puolue voi jäädä rannalle, jos valtakunnallinen äänisaalis jää alle kynnyksen.

  5. Hannu Oskala 4.3.2011 klo 0:59:

    Äänikynnys voisi olla puoli prosenttia, jos vaalipiirejä olisi vain yksi. Nyt valtaa halutaan jakaa “tasaisesti” koko maahan, josta seuraa aivan hirveitä efektiivisiä äänikynnyksiä, kuten esim. tapaus Cronberg osoitti.

  6. antti 15.3.2011 klo 23:03:

    Olen samaa mieltä siitä, että äänikynnyksen madaltaminen voisi elävöittää suomalaista politiikkaa ja demokratiaa. Toisaalta pidän haitallisena myös mainitsemaasi eduskunnan sirpaloitumista. Kovin hajanaisen eduskunnan on vaikea muodostaa linjakasta, tehokkaasti toimivaa hallitusta. Hallitusneuvotteluissa pienet puolueet voivat saada vaa’ankieliaseman. Mikäli pienten puolueiden mukaanottaminen on enemmistöhallituksen muodostamisen edellytys, ne voivat saada enemmän valtaa kuin niille ääniosuuden mukaan kuuluisi. Lisäksi epäyhtenäisessä hallituksessa päätöksenteko käy hankalaksi, päätöksentekoprosessit kangistuvat.