Lipsanen & Ruso

Vihreiden demokratiakäsitys

Vihreät ovat julkaisseet jonkin demokratiaohjelman, jossa ehdotetaan mm. kansanedustajien peräkkäisten kausien rajoittamista kolmeen. Monet konkaripoliitikot, kuten Ben Zyskowicz (kok) ja Ilkka Kanerva (kok), ovat – ei kovin yllättäen – kovasti eri mieltä.

Tähän liittyen vihreiden kuvamanipulaatio-osasto on tällä kertaa levitellyt kuvaa Ilta-Sanomien uutisesta, jossa Kanerva syyttää vihreitä kansan valinnanvapauden rajaamisesta. Sivupalkissa näkyy äänestys, jossa Ilta-Sanomien sivuilla äänestänyt ”kansa” on 70-prosenttisesti ehdotuksen takana.

Sivuutetaan nyt se, kuinka luotettavia iltapäivälehtien nettiäänestykset ovat, ja oletetaan, että kansan enemmistö on samaa mieltä vihreiden kanssa toimikausien määrästä: kolme on riittävästi. Toisaalta vähemmistö on sitä mieltä, että kansan pitäisi saada päättää, keiden haluaa itseään eduskunnassa edustavan.

Tässä on vastakkain kaksi erilaista demokratianäkemystä: enemmistön pakkovalta versus jokaisen oikeus tehdä omat valintansa. Vihreät edustaa ensimmäistä, Kanerva ja Zyskowicz jälkimmäistä.

Minusta vaalijärjestelmän pitää olla sellainen, että päätöksentekoelinten kokoonpano vastaa mahdollisimman hyvin äänestäjien tahtoa. Pidän epäilyttävänä, jos yritetään erilaisin kikkaskonstein manipuloida sitä, keillä tailla minkälaisilla ehdokkailla on mahdollisuus asettua ehdolle tai tulla valituksi, ja keillä taas ei. Kausien rajoittaminen on yksi tällainen kikka, esim. äänikynnys on toinen.

Tässäkin asiassa kannatan demokratiaa ja vastustan vihreitä: jos äänestäjät haluavat äänestää vanhoja kehäraakkeja, heillä on oltava siihen täysi oikeus.

Vastakkainasettelu enemmistövallan ja valinnanvapauden välillä ei rajoitu vaalikysymyksiin, vaan läpäisee koko yhteiskunnallisten asioiden kirjon. Ne, jotka kuvittelevat tietävänsä toisia paremmin, painottavat usein ensimmäistä. Vihreissä pakkovallan kannattajia näyttäisi olevan huolestuttavan paljon.

Keskustelu

Yhteensä 11 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Vihreiden demokratiakäsitys”

  1. Niko Lipsanen 26.11.2012 klo 2:04:

    Sama koskee mielestäni myös presidentinvaaleja. Etenkin nyt, kun presidentillä ei ole enää juurikaan valtaa, ei pitäisi olla mitään väliä, kuinka moneksi kaudeksi kansa hänet haluaa valita.

    En usko, että äänestäjät olisivat halunneet Tarja Halosta (sd) enää kolmannelle kaudelle, mutta demokratiaan olisi minusta kuulunut, että sellainenkin vaihtoehto olisi ollut tarjolla – mikäli Halonen itse olisi vielä halunnut lähteä yrittämään.

  2. Niko Lipsanen 26.11.2012 klo 2:31:

    Korjasin tekstiin: kyse olikin Ilta-Sanomien eikä Iltalehden uutisesta, kuten olin ensin kirjoittanut.

  3. Niko Lipsanen 26.11.2012 klo 9:17:

    Huomasin juuri, että tämä oli Lipsanen & Ruso -blogin 500. merkintä.

    Sivupalkista jos laskee kirjoittajien merkinnät yhteen, ei saa summaksi kuin 497. Sieltä puuttuu kuitenkin kolme admin-tunnuksella tehtyä merkintää, jotka liittyvät taannoiseen liveblogikokeiluumme. Näin ollen merkintöjen kokonaismäärä on nyt pyöreät 500.

  4. Asko 26.11.2012 klo 9:21:

    Koko edustuslaitos on vapaan valinnan periaatteen vastakohta. Jos kansalta kysytään, haluaako se rajoittaa elämästä vieraantuneiden urapoliitikkojen määrää, niin kansa haluaa todennäköisesti rajoittaa.

    Todennäköisesti juuri edustuslaitos on se, joka estää kansaa rajoittamasta kausia.

  5. Kumitonttu 26.11.2012 klo 11:43:

    Israelin parlamentissa avoimesti kerrotaan kaikkien edustajien sukulaisten poliittiset kytkökset, koska sukujen keskittyminen politiikkaan on ongelmallista, kuten nyt vaikkapa Bushin, Kennedyn tai Kreikassa Samarasin puhumattakaan Neuvostoliitosta osoittavat. Suomessa tietenkin Paasio on hyvä esimerkki ja monarkioiden ongelmat tiedetään.

    Tärkeämpää kuin rajoittaa edustajien kausia olisi rajoittaa, että julkisen viran omistajat eivät voisi asettua ehdolle vaaleissa. Suomessakin 40-luvulle asti upseerit olivat äänioikeudettomia eduskuntavaaleissa, eivätkä he edelleenkään voi asettua ehdolle (koska eivät saa kuulua puolueisiin, joilla on ainoina oikeus asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleissa). Kukaan ei pidä upseerien osalta sitä ongelmana tai demokratiavajeena, mutta kun virkamies käyttää virastossa suurta valtaa, hänen osallistumisensa nähdään perusoikeutena.

  6. ruso 26.11.2012 klo 22:08:

    En näe eroa pressakausien rajoittamiseen ja siksi hyvä, että täsmensit senkin osalta.

  7. Niko Lipsanen 27.11.2012 klo 15:16:

    Presidentissä on tietysti se ero verrattuna eduskuntaan, valtuustoihin tai europarlamenttiin, että kyseessä on vain yksi henkilö. Siksi, jos presidentillä olisi valtaa, voisi nähdä ongelmana sen, että tehtävää hoitaisi vuosikymmeniä sama henkilö. Toisaalta, jos äänestäjät niin haluavat, niin miksi sekään pitäisi estää?

    Koska presidentillä ei kuitenkaan enää ole valtaa kuin nimeksi, perusteet kausien rajaamiseen ovat varsin heikot.

  8. ruso 28.11.2012 klo 8:33:

    Itse olen pitänyt pressan kausien rajausta hyvänä. Siksi Vihreiden idea olisi ansainnut enemmän pohdintaa kuin tyypillinen suomalainen täystyrmäys (poliittisilta fossiileilta haetut kommentit vahvistivat vielä vaikutelmaa) ja sitten seuraavaan tyrmättävään ideaan. Kaipaan asennetta, jossa yritetään suopeasti tulkita poliittisten aloitteiden ideaa ja vasta sen jälkeen ehkä sitten todettaisiin lääkkeen sopivuus….

  9. ruso 28.11.2012 klo 8:36:

    olen samaa mieltä, että 200:n edustajan laitoksessa ongelma ei ole sama kuin pressan tapauksessa. Vaihtuvuus eduskunnassa on kai 30%:n luokkaa, viime vaaleissa vieläkin suurempi: ihan hyvä mix vanhaa ja uutta ja siksi esitetty ongelma käytännössä pseudo-ongelma.

  10. Niko Lipsanen 29.11.2012 klo 2:40:

    Aivan. Kun vaihtuvuus kuitenkin on kohtalaisen suurta, on vaikea nähdä, mitä haittaa siitä on, jos joukossa on myös muutama pidempään eduskunnassa istunut.

  11. Lepotila zZ 2.12.2012 klo 21:48:

    Vaikka vihreitä yleensä kannatankin, ei tämä ehdotus vaikuta järkevältä.

    Sopivan edustajan valinta vaatii työtä. Osallistuvan demokratian kannalta olisi hyvä jos tätä työn määrää onnistuisi lisäämään – äänestäjät ottaisivat paremmin selvää edustajaehdokkaiden kannoista, kyvyistä ja arvoista. Tämä ehdotus ei sitä kuitenkaan lisää. On parempi äänestää edustajaa, jonka toimintaa on seurannut ja havainnut sen hyväksi, kuin uutta ehdokasta naaman ja iskulauseen perusteella.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO