Yksi asumisen hintaa nostavista asioista on kohtuuton vaatimustaso asuntojen esteettömyydelle.

Uusissa asunnoissa pitäisi joka paikkaan päästä pyörätuolin kanssa. Se taas vaatii tilaa, mikä tarkoittaa enemmän neliöitä niin eteiseen, keittiöön kuin kylpyhuoneeseenkin. Pienen asunnon neliöistä iso osa hukkuu esteettömän liikkumisen vaatimaan tilaan.

Tämä on kallis tapa tukea liikuntaesteisten asumista. Valtiolle se on toki kätevä, koska se ei näy menoeränä budjetissa: jokainen maksaa sen asumisensa hinnassa.

Paitsi hinnassa, esteettömyys näkyy myös asumisen laadussa. Isommissa asunnoissa esteettömyyden toteuttaminen on usein suhteellisen yksinkertaista, mutta pienistä asunnoista tulee väljillä mitoituksilla kolkkoja ja epäviihtyisiä. Onkin kohtuutonta, että pienen vähemmistön asumistarpeiden vuoksi iso määrä ihmisiä pakotetaan asumaan epäviihtyisissä ja heidän tarpeitaan huonosti vastaavissa ylihintaisissa asunnoissa.

Tekniikan kehitys saattaa sitä paitsi tehdä vaatimukset turhiksi. Tulevaisuuden apulaitteet mahdollistavat varmasti kävelyn kaltaisen liikkumisen monille sellaisille, jotka nykyisin joutuvat käyttämään pyörätuolia. Asunnot rakennetaan kuitenkin vuosikymmeniksi tai -sadoiksi. On turha rakentaa niitä täyteen hukkatilaa.

Opiskelija-asuntoihin esteettömyysvaatimuksia ei sovelleta. Saman pitäisi koskea muitakin pieniä asuntoja (ainakin yksiöitä ja kaksioita). Jos sellaisessa asuva vammautuu, niin sitten hänen on muutettava toiseen asuntoon.

Entä jos liikuntaesteinen olisi tulossa kylään? Kuinka se onnistuu, jos asunto ei ole esteetön? Voitaneen vaatia, että asunnon ovelle ja siitä sisään pääsee pyörätuolinkin kanssa. Ei tietenkään ole välttämätöntä, että se onnistuu täysin ilman apua: kohtelias isäntä tai emäntä varmasti avustaa vierastaan.

Entä jos vieraalle tulee vessahätä? Kuinka se onnistuu, jos pöntölle ei pääsekään pyörätuolin kanssa? Yksi ratkaisu voisi olla se, että vaaditaan jokaiseen asuintaloon, jonka kaikki asunnot eivät ole esteettömiä, yksi esteetön vessa talon yleisiin tiloihin. Se voisi olla esimerkiksi sellaista itsepuhdistuvaa mallia kuin puistojen yleiset käymälät. Näin vierailu ei jäisi vessafasiliteeteistakaan kiinni.

Esteettömyysvaatimuksista tinkimällä säästyneitä varoja voitaisiin käyttää liikuntaesteisille suunnattujen asuntojen rakentamiseen. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että esteellisisten asuntojen rakentamisesta kerättäisiin lisämaksu. Tämä maksu olisi tietysti huomattavasti pienempi kuin esteettömyysvaatimuksista tinkimällä saavutettu säästö. Nämä maksut voitaisiin suunnata sen tukemiseen, että rakennetaan paitsi esteettömiä myös muin tavoin liikuntaesteisten tarpeisiin suunniteltuja asuntoja.

Tässä ratkaisussa voittaisivat kaikki. Asukkaat saisivat edullisempia ja viihtyisämpiä asuntoja ilman hukkaneliöitä. Liikuntaesteiset saisivat heitä varten kaikkien taiteen sääntöjen mukaan suunniteltuja asuntoja. Ja valtionkaan ei tarvitsisi raottaa kukkaroaan, kun rahat tulisivat esteellisten asuntojen rakennuttajilta, mutta nykyistä tehokkaammin kohdennettuna.