Lipsanen & Ruso

Verotuksen tarkoituksesta

Miksi valtio verottaa? Mitä verotuksella halutaan saavuttaa?

Populistisen vasemmiston mielestä verotuksen tarkoitus on rangaista rikkaita. Rikkailla on liikaa rahaa, siispä heiltä on otettava pois. Tällainen sanoma iskee kaunaiseen kansanosaan. Siinä olennaista ei ole se, lisäävätkö uudet verot valtion tuloja vain eivät, kunhan ne vain vievät rikkailta, joihin käytännössä yleensä kuuluu myös keskiluokka, mahdollisimman paljon pois. Maltillisempaan retoriikkaan viehtynyt puhuu tuloerojen tasaamisesta.

Hieman maltillisemman vasemmistolainen näkemys on, että verotuksella kuuluu kerätä valtiolle (ja toki myös kunnille) mahdollisimman paljon verotuloja. Heidän uskomuksensa mukaan suuri julkinen sektori lisää hyvinvointia – siksi suurempi kertymä veroja on aina parempi. Tässä näkemyksessä ainakin periaatteessa tunnustetaan se mahdollisuus, että korkeampi verotus ei välttämättä lisää verotuloja (mistä on tarjolla esimerkkejäkin).

Kolmas, oikeistolaisellekin sopiva, malli on, että verotusta tarvitaan, jotta valtiolle saadaan riittävästi verotuloja. Tämäkin ajattelutapa voi johtaa suuriin eroihin verotuksen tasossa riippuen siitä, mikä katsotaan ”riittäväksi”. Jos tavoitteena on nykyisen kaltainen jatkuvasti paisuva ja velkaantuva pullataikinavaltio, niin silloin näkemys ei käytännössä lainkaan eroa edellisestä kohdasta.

Hieman enemmän oikealle kallistuva muunnelma kolmannesta ajattelutavasta on, että veroja tarvitaan valtion pyörittämiseen, mutta valtion pitäisi olla nykyistä suppeampi. Kaikkea sitä, mitä valtio nykyisin tekee, ei ole joko varaa tai kenties syytäkään tehdä enää jatkossa. Tässä mallissa luotetaan enemmän kansalaisyhteiskuntaan kuin keskusjohtoisemmissa vasemmistolaismalleissa.

On toki neljäskin näkemys. Sen mukaisesti valtion ei pitäisi kerätä lainkaan veroja, koska kaikki verotus on varastamista.

Keskustelu

Yhteensä 11 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Verotuksen tarkoituksesta”

  1. Niko Lipsanen 5.12.2013 klo 0:45:

    Oma näkemykseni on siis tuo oikealle kallistuva muunnelma kolmannesta mallista. Veroja tarvitaan valtion pyörittämiseen, mutta valtion roolin pitäisi olla huomattavasti nykyistä rajoitetumpi (ja siten verojakin tarvittaisiin vähemmän).

    Tämä on 2000. Lipsanen & Ruso -blogissa julkaistu kommentti.

  2. Lepotila zZ 5.12.2013 klo 5:41:

    Veroja kerätään, koska valtio tai kunta on paras toimija tuottamaan joitakin palveluja asukkailleen, ja niiden rahoitus hoidetaan verotuksella. Luonnolliset monopolit ovat tästä parhaita esimerkkejä, koska yksityiset voiton maksimointiin pyrkivät yritykset nostaisivat kustannukset korkeammalle kuin asukkaiden keskinäiseen sopimukseen perustuva järjestely. Yksityistäminen ei siis välttämättä alenna palveluiden hintoja vaan voi johtaa niiden kallistumiseen. Yksityistämisestä tulisikin päättää tapauskohtaisesti sen perusteella kuinka kustannuksia alentavan markkinamekanismin voi olettaa juuri siinä tapauksessa toimivan. Yksityistämisen perusteena valitettavasti usein on vain ideologinen hinku minimoida julkinen sektori.

    Kuten sanoit, verotuksella voidaan tasata asukkaiden elintasoa. Se on ainakin tähän saakka ollut hyvä strategia yhteiskunnallisen vakauden ja taloudellisen menestyksen lisäämiseksi. (Euroopan suurimmat veroasteet: Tanska, Ruotsi, Belgia, Ranska, Suomi. Alhaisimmat: Liettua, Bulgaria, Latvia, Romania, Slovakia. Alhainen veroaste ei selvästikään ole avain menestykseen, vaikka suuryritysten rahoittamat lobbarijärjestöt niin väittävätkin.)

  3. Niko Lipsanen 5.12.2013 klo 11:44:

    Yksityistäminen ei siis välttämättä alenna palveluiden hintoja vaan voi johtaa niiden kallistumiseen.

    Talous ei ole fysiikkaa, joten harvoin talouden ilmiöt ovat ”välttämättä”. Aina löytyy poikkeuksia. Kuitenkin, yksityisillä toimijoilla on julkista paremmat kannustimet toimia tehokkaasti, mikä usein näkyy myös hinnoissa (jos markkinoita ei ole sotkettu tarveharkinnoilla tms. julkisen vallan väliintuloilla). Tästä on tarjolla tuore esimerkki Espoosta.

    Mitä julkisen sektorin kokoon tulee, niin eiköhän sen pienentäminen ole pakko ajan myötä joka tapauksessa, oli ideologista hinkua tai ei. Valtio velkaantuu, väki vanhenee ja taloudellinen toimeliaisuus siirtyy Aasiaan. Sosiaalivaltion paisuttajat odottavat nousukautta, mutta ei ole mitenkään sanottua, että Eurooppa ainakaan lähitulevaisuudessa näkisi sellaisia nousukausia, joiden varaan nykyiset koneistot on rakennettu. Ja mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsotaan, sitä epävarmemmalta tilanne näyttää, koska ilmastonmuutos tuskin ainakaan edistää taloudellista kasvua.

    Pienentäminen on parempi tehdä hallitusti kuin rysäyksellä. Mikään hienosäätö ei kuitenkaan enää riitä.

    Mitä luettelemiisi maihin tulee, niin niille alhainen verotus nimenomaan on ollut menestystekijä. Vai uskotko muka itse, että kyseisten valtioiden talous olisi nyt paremmassa jamassa, jos olisivat tukahduttaneet taloudellisen toimeliaisuuden korkeammalla verotuksella?

  4. Lepotila zZ 6.12.2013 klo 4:15:

    ”Mitä luettelemiisi maihin tulee, niin niille alhainen verotus nimenomaan on ollut menestystekijä. Vai uskotko muka itse, että kyseisten valtioiden talous olisi nyt paremmassa jamassa, jos olisivat tukahduttaneet taloudellisen toimeliaisuuden korkeammalla verotuksella?”

    Onko ideaali veroaste matalampi vai korkeampi kuin meidän nykyinen veroasteemme? Matala veroaste ei näytä olevan avain taloudelliseen menestykseen. Eikö tämä puhu sen puolesta, että Suomen ei kannata laskea veroastetta ja odottaa menestyksen seuraavan? Liian korkea veroaste tosiaan tukahduttaa taloudellista toimeliaisuutta, mutta onko todellisia merkkejä siitä, että nykyinen (tai sitä jopa hieman korkeampi) veroaste on liian korkea? Sitten kun vertailukelpoiset kevyemmän verotuksen valtiot (ei siis öljyvaltiot tai Singapore) oikeasti menestyvät meitä paremmin, kannattaa meidänkin ottaa niistä mallia.

    Esimerkkini valtiot osoittavat mielestäni sen, että Euroopan korkeimmatkaan veroasteet eivät ole vielä ”tukahduttaneet taloudellista toimeliaisuutta”. Pikemminkin niiden avulla on lisätty taloudellisen toiminnan määrää ja laatua. Taloudellinen yrittäjyys ja menestys viihtyy verorahoilla tuetussa vakaassa yhteiskunnassa – mutta ei tietenkään haluaisi olla maksumiehenä.

  5. Lepotila zZ 6.12.2013 klo 4:27:

    ”Kuitenkin, yksityisillä toimijoilla on julkista paremmat kannustimet toimia tehokkaasti, mikä usein näkyy myös hinnoissa (jos markkinoita ei ole sotkettu tarveharkinnoilla tms. julkisen vallan väliintuloilla). ”

    Yksityiset toimijat pyrkivät tuottamaan palveluja mahdollisimman halvalla – ja laskuttamaan niistä niin kalliisti kuin vain voivat. Tavoite on aina voiton maksimointi. Kilpailu pitää hinnat alhaalla, mutta on tapauskohtaista, kuinka todellista kilpailu on. Esimerkiksi ”ilman julkisen vallan väliintuloa” yksityisten terveyspalvelujen kohdalla niitä toimijoita tulisi loppujen lopuksi olemaan vain yksi, joka saisi hinnoitella palvelunsa aivan miten tahtoo. Käytännössä, julkisen vallan seurauksena, päädytään kahteen tai kolmeen yritykseen, jotka eivät kilpaile kovinkaan hanakasti.

  6. Lepotila zZ 6.12.2013 klo 4:27:

    Olen selannut lävitse teoksen ”Yksityislääkärit omalääkäreinä” ja sen mukaan yksityislääkärit eivät olleet sen edullisempia kuin julkisen puolen lääkäritkään. Yksityislääkärien palkkoja ei voitu kokeilun aikana nostaa, mutta lääkärikeskusten muut palkkiot kyllä nousivat senkin edestä ja kokeilun jatkaminen olisi luultavasti nostaneet yksityislääkärien kokonaiskustannukset selvemmin julkisen puolen yläpuolelle. Niissä maissa, joissa on käytössä yksityisten omalääkäreiden järjestelmät, ja joita on mainostettu esimerkkeinä Suomelle, on suuremmat terveydenhuollon kokonaiskustannukset kuin meillä. Toisaalta palveluunkin ollaan tyytyväisempiä. 🙂

    Kannattaa miettiä tarkasti käyttöönotettavan rahoitusmallin todellisia kannustimia. Jos yritykselle maksetaan sama summa jokaisesta asiakkaasta, heille tuottoisat asiakkaat ovat niitä, joita ei jouduta käytännössä hoitamaan. Yrityksillä olisi siis vahva kannustin vaikeiden/sairaiden asiakkaiden välttämiseksi ja helppojen/terveiden asiakkaiden houkuttelemiseksi. Jos taas yrityksille maksettaisiin ajan tai toimenpiteiden mukaan, niiden kannattaa suorittaa niitä mahdollisimman paljon – ja terveydenhuollon menot karkaavat käsistä. Kannattaa tosiaan miettiä sitä minkälaiset kannustimet yrityksille muodostuu ja minkälaiset julkisen vallan väliintulot ovat välttämättömiä.

    Kannustimia tehokkaaseen toimintaan (eli kilpailua) voidaan luoda myös julkiselle puolelle.

  7. Lepotila zZ 6.12.2013 klo 4:55:

    ”Mitä julkisen sektorin kokoon tulee, niin eiköhän sen pienentäminen ole pakko ajan myötä joka tapauksessa, oli ideologista hinkua tai ei. Valtio velkaantuu, väki vanhenee ja taloudellinen toimeliaisuus siirtyy Aasiaan.”

    Väki vanhenee joka tapauksessa ja vanhustenhuollosta tullaan maksamaan entistä enemmän oli se sitten julkista tai yksityistä. Julkinen malli pyrkii takaamaan kaikille samanlaatuisen hoivan kun taas yksityinen rahoitusmalli helpottaa polarisaation lisääntymistä. Olemme nähdäkseni siirtyneet jo vahvasti yksityisiin palveluihin ja suuntaus tulee jatkumaan. Aikaisemmin köyhät ja varakkaat vanhukset päätyivät samaan vanhainkotiin, mutta jo lähitulevaisuudessa heidän viimeiset vuotensa tulevat olemaan hyvin erilaiset. Kyse on siitä, että parempiosaiset eivät halua maksaa huonompiosaisten laskuja. Asia tosin argumentoidaan hieman erilailla: ”yksilölle suurempi vastuu omasta hyvinvoinnistaan”, ”enemmän valinnanvapautta” ja ”meillä ei yksinkertaisesti ole varaa…”.

  8. Lepotila zZ 6.12.2013 klo 5:22:

    Julkisen sektorin pienentämiseen ei ole mitään luonnonvoiman kaltaista pakkoa. Ainoa ongelma on se, että teollisuus ja kansainväliset suuryritykset voivat kilpailuttaa valtioita alentamaan verojaan ja pienentämään julkista sektoria. Pidemmällä tähtäimellä julkisen sektorin romuttaminen on vahingollista yrityksillekin, mutta yritysten välisessä kilpailussa ei palkita yhteiskuntavastuusta. Yritysten kannattaa romuttaa yhteiskuntia jos niiden kilpailuasetelmat siten paranevat.

    En usko, että käytännössä olisi mahdollista valtioiden sopia keskenään minimiverotuksesta, ja asettaa tullimaksuja niille, jotka niitä eivät noudata, mutta sellainen käytäntö tekisi alhaisella veroprosentilla kilpailun mahdottomaksi. Eikä se vahingoittaisi teollisuutta tai suuryrityksiäkään, koska pelikenttähän olisi täysin tasainen. Yritykset eivät voisi etsiä itselleen etuja sijoittumalla mahdollisimman kevyen verotuksen piiriin ja joutuisivat kilpailemaan todellisella tuottavuudella.

    Nykyistä dysfunktionaalista kilpailua voisi verrata kasvihuonepäästöjen tilanteeseen. Niiden rajoittaminen ajaa teollisuutta muualle, joten, saman argumentin mukaan, niitä ei tulisi rajoittaa – vaikka seuraukset olisivat loppujen lopuksi kaikille kalliimmat.

    Ideaali veroaste on se, jolla voidaan rahoittaa ne palvelut, jotka järkevintä ja tehokkainta järjestää julkisen vallan kautta. Dysfunktionaalinen veroaste on se, joka johtaa tehottomiin tai epätarkoituksenmukaisiin palveluihin vain, koska veroasteen alentamiselle on yritysten verokilpailun kaltaisia ulkoisia paineita.

  9. virtanen 9.12.2013 klo 10:28:

    Julkinen sektori on paisunut liian suureksi, kun käy kuten esimerkiksi Ranskassa: julkinen sektori on niin huomattava työllistäjä, etteivät poliitikot voi karsia julkista sektoria, koska nämä työntekijät muodostavat niin merkittävän osan äänestäjistä. Tämä viivästyttää elintärkeitä toimenpiteitä.

    Uusimmassa Talouselämässä oli Puttosen ansiokkaita ajatuksia julkisen sektorin roolista: ”Valtion rooli on mennyt liian pitkälle. Pitäisi palata taaksepäin. Hyvinvointivaltion ykkösversio on sellainen, jossa heikko-osaisimmista pidetään huolta. Kakkosversiossa kaikilla on ilmainen terveydenhoito ja ilmainen koulutus peruskoulusta yliopisto-opintoihin asti. Tämä on perusteltua.”

    ”Suomi on jo pitkään ollut kolmosversiossa. Siinä valtio järjestää ihmisille ilmaiseksi koulutuksen ja lisäksi tarjoaa heille rahaa siitä. Toinen esimerkki ovat yritystuet. Ihan fiksutkin yrittäjät pitävät itsestään selvänä, että valtion pitää tukea heitä.”

    Lisäksi ”Jos päättää asua syrjässä, niin pitää hyväksyä ettei lähellä ole koulua tai terveyskeskusta.”

  10. Lepotila zZ 9.12.2013 klo 13:14:

    Ongelma on tosiaan se, että hallitsijat (eli kansalaiset) voivat päättää valtionsa elämään yli varojensa. Velkaantuminen ei ole hyväksi valtioiden toiminnalle ja kansalaisten olisi joko hyväksyttävä korkeammat veroprosentit tai hyväksyttävä julkisten palveluiden supistaminen. Jälkimmäinen näyttää olevan käytännössä helpompi hyväksyä.

    Vilkaisin hieman tilastoja (Eurostat) ja vaikuttaa siltä, julkisen sektorin ”paisuminen” on ensisijaisesti vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin seurausta. Se vähensi verotuloja, mutta valtiot eivät karsineet menoja. En tiedä, ovatko menot absoluuttisesti ottaen kasvaneet, mutta suhteessa bruttokansantuotteeseen tapahtui Suomessa 7 prosenttiyksikön hyppäys, jota ei ole saatu palautettua ennalleen. Toisaalta valtioden tehtävänä voidaan pitää kansainvälisten markkinoiden heilahdusten seurausten tasoittamista. Valtion tulisi säästää hyvinä vuosina, jotta markkinoiden jumiutuessa voidaan pitää rattaat pyörimässä edes jotenkin. Julkisen sektorin menojen kasvu suhteessa bruttokansantuotteeseen tulisi olla hyväksyttävää väliaikaiseseti, koska se vain osoittaa, että valtio toimii kansalaisiaan (ja kansainvälistä talouttakin) suojaavana puskurina.

    Nyt viisi vuotta finanssikriisin jälkeen vaikuttaa kuitenkin siltä, että kriisiä edeltävä tilanne ei taida palautuakaan. Mitä asialle tulisi tehdä? Julkisesti rahoitetun infrastruktuurin supistaminen voi sattua vielä pahasti nilkkaan, ellei sitä tehdä järkevästi ja kaukonäköisesti. Kun esimerkiksi kuntien velvoitteita vähennetään, tarkoittaako se, että ne tulevat valtion tai yksityisten maksettaviksi? Säästetäänkö sellaisista asioista, jotka vuosien tai vuosikymmenien päästä tietävät suurempia kustannuksia? Toivottavasti valinnat pohjautuvat todelliseen ymmärrykseen julkisen ja yksityisen sektorin toiminnasta eivätkä ideologiaan, jossa yksityistäminen on itseisarvo, vaikka se tulisi kaikille kalliimmaksi.

  11. Lepotila zZ 9.12.2013 klo 15:10:

    ”Siinä valtio järjestää ihmisille ilmaiseksi koulutuksen ja lisäksi tarjoaa heille rahaa siitä.”

    Ehdottaako Puttonen opintotuesta luopumista? Opinnot olisivat ilmaisia, mutta opiskelijan tulisi elättää itsensä samalla? Kuulostaa pöhköltä – ellei sitten tarkoitus olisi kasvattaa sosioekonomisen aseman periytyvyyttä. Opintotuet ovat nykyäänkin pienempiä kuin työmarkkinatuki tai toimeentuki ja eivät kannusta viivyttämään valmistumista.

    ”Jos päättää asua syrjässä, niin pitää hyväksyä ettei lähellä ole koulua tai terveyskeskusta.”

    Puttonen ei taida olla Keskustalainen. 🙂 Onko työpaikka (esim. maataloudessa) riittävä peruste syrjässä asumiselle? Tulisiko suomalaisen maatalouden subventiot lopettaa muutenkin vai tulisiko pyrkiä säilyttämään ainakin minimaalinen omavaraisuus? Asiat ovat harvoin kovin yḱsinkertaisia kun seuraukset mietitään loppuun saakka.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO