Lipsanen & Ruso

Mitä kansainvälisempi eduskunta, sen vahvempi Suomi

Kuluvan vuoden alussa Suomen EU-jäsenyys täytti kaksikymmentä vuotta. Liittymistä edelsi kansanäänestys, jossa 56,9% äänesti jäsenyyden puolesta.

Jäsenyyttä ei tänä päivänä kyseenalaisteta. EU-eron ajamisesta ei ole poliittiseksi liikkeeksi. Tänä päivänä EU-kannatus onkin kyselyiden mukaan korkeampi kuin jäsenyydestä äänestettäessä.

Saatetaan kyllä irvailla Brysselin byrokraateille, naureskella hullunkuriselle lainsäädännölle ja kritisoida päätöksiä. Niin sitä kuuluukin samaan tapaan kuin irvaillaan Helsingin herroille ja heidän päätöksilleen. Kritiikki ei kuitenkaan ole yhtä kuin vastustus. EU:sta on tullut normaalia poliittista arkea.

Vakaan kannatuksen taustaa vasten on hiukan yllättävää, kuinka välillä epäillään kykyämme tuoda Suomen näkökulmaa EU-päätöksentekoon. Kysytään, kuinka pieni Suomi pärjää isojen puristuksessa. Väitetään, että isot vievät ja pienet vikisevät. Jatketaan, ettei äänemme kuulu. Ollaan siis paradoksaalisesti vakaasti EU-jäsenyyden kannalla ja samaan aikaan epäillään mahdollisuuksiamme EU-jäseninä.

On tietenkin totta, että Suomen reippaan viiden miljoonan porukka käsittää vain 1,1% EU:n reilu viidensadan miljoonan väestöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei äänemme kuuluisi – vieläpä kokoamme voimakkaammin.

***

Avataan ensi muodollinen puoli. Jokaisesta jäsenmaasta on yksi komissaari eli 1/28 eli 3,6%. Päätöksenteko komissiossa on kollegiaalista eli suomalainen sana painaa, vaikka komissaarin tehtävänä ei olekaan oman kotimaansa etujen ajaminen. Jokaisesta jäsenmaasta on myös yksi päämies – meiltä pääministeri – Eurooppa-neuvostossa, siis sama 3,6%:n osuus.

Edelleen jokaisesta jäsenmaasta on yksi edustaja EU:n jäsenmaista koostuvassa neuvostossa, sen kaikilla tasoilla: ministeri ministerineuvostossa, virkamies tämän kokouksia valmistelevassa pysyvien edustajien komiteassa ja virkamies kussakin eri asioita valmistelevassa työryhmässä. Neuvostossa määräenemmistöpäätökseen tarvitaan 55% jäsenmaista ja 65% EU-väestöstä. Kaikilla jäsenmailla on yhtäläinen puhevalta.

Lissabonin sopimuksen myötä myös Euroopan parlamentilla on sanansa sanottava melkein kaikessa EU-päätöksenteossa. Talon 751 europarlamentaarikosta 13 on suomalaisia eli 1,7%. Kaiken päälle voidaan vielä laskea suomalaiset EU-virkamiehet. Heidän tehtävänään ei ole palvella kotimaataan, vaan heidän työnantajanaan toimivaa EU-toimielintä. Silti ei ole yhdentekevää, että valmistelukoneiston suomalaiset ovat noin 2%:n joukko EU:n virkamiehistöstä. Joissakin toimielimissä osuus on tätäkin suurempi.

Puhtaasti numeroihin tuijottamalla voidaan todeta suomalaiskäsissä olevan enemmän valtaa kuin väkilukumme antaisi olettaa. Tätä asian muodollista puolta paljon olennaisempaa on kuitenkin vaikutusvallan epämuodollinen puoli. Mistä johtuu, että yksi poliitikko on vaikutusvaltaisempi kuin toinen? Mistä johtuu, että suomalaisdiplomaattia saatetaan kuunnella enemmän kuin ruotsalaista? Mistä johtuu, että yksi toimija saa enemmän huomiota kuin toinen? Ja edelleen, mistä rakentuu yksittäisen jäsenmaan vaikutusvalta EU-päätöksenteossa?

***

Vaikutusvalta EU-päätöksenteossa – oli kyse sitten yksittäisestä komissaarista, jäsenvaltiosta, europarlamentaarikosta tai virkamiehestä – perustuu muodollisen painoarvon lisäksi ja paljon olennaisemmalla tavalla aloitteellisuuteen, rakentavuuteen, ennakointikykyyn ja johdonmukaisuuteen.

Otetaan arkinen, kaikille tuttu esimerkki. Suomessa omistusasuminen on suositumpaa kuin vuokra-asuminen. Melkein kaikilla on kokemusta asunto-osakeyhtiöiden dynamiikasta.

Muodollinen valta asunto-osakeyhtiössä on suoraan verrannollinen asunnon kokoon: 85 neliön kolmion omistavalla on enemmän muodollista valtaa kuin 24 neliön yksiön omistajalla. Silti 24 neliön yksiön omistavalla voi olla enemmän valtaa siksi, että tämä panostaa taloyhtiönsä asioihin, esittää rakentavia ideoita yhtiön kehittämiseksi ja arvon nostamiseksi, ottaa muiden huolet asiakseen ja vie niitä eteenpäin, osallistuu talkoisiin ja toimii ristiriitatilanteissa sovittelijana sekä kompromissien luojana.

On vain ajan kysymys, kun esimerkkimme yksiön omistaja on taloyhtiönsä hallituksen puheenjohtaja. Sitä vastoin 85 neliössä mahdollisesti asuvaa riidanhaluista jurnuttajaa ja kaikkien asioiden vastustajaa ei kuuntele kukaan. Yksiöläisellä voi siis olla enemmän tosiasiallista valtaa kuin kolmiolaisella – riippumatta siitä, mitä paperilla muodollisista valtasuhteista sanotaan.

Taloyhtiössä voi hyvin olla 28 osakasta eli saman verran kuin EU:ssa on jäsenmaita. Taloyhtiöt ja EU ovat analogisia myös vaikutusvallan suhteen. Hyvin valmistautunut, asiansa osaava, rakentavia ja eteenpäin vieviä ehdotuksia esittävä, kompromisseja hakeva, hyvin argumentoiva, muut huomioiva ja kielitaitoinen jäsenmaan edustaja sekä poliittisella että virkamiestasolla on kumppaneiden silmissä kiinnostavampi kuin tämän vastakohta – riippumatta tämän muodollisista muskeleista.

Tältäkin osin suomalainen 20-vuotinen EU-jäsenyyden perinne on vahva: suomalaiset komissaarit, europarlamentaarikot ja virkamiehet Brysselissä ovat aina olleet asiansa osaavia vaikuttajia ja uskallan väittää vaikutuksemme olleen kokoamme suurempaa.

***

Tämä kaikki liittyy kahdella tavalla myös kevään eduskuntavaaleihin. Ensinnäkin hallitus valitaan pääsääntöisesti kansanedustajien joukosta. Edustaminen ministerineuvostossa on ministerin keskeisimpiä tehtäviä. Ei ole sama millaisesta joukosta nämä valitaan.

Toiseksi, Suomi ei elä tyhjiössä. Sanotaan, että viisas ajattelee seuraavaa sukupolvea. Lisäisin tähän, että viisas ei rajoitu omaan napaansa, vaan seuraa ympäröivää ja pyrkii tähän vaikuttamaan. EU on meidän viitekehyksemme maailmassa. Merkittävä osa lainsäädännöstämme juontuu EU-päätöksenteosta. Tässäkään mielessä ei ole sama, keitä kansanedustuslaitoksessamme istuu.

Mitä kansainvälisempi porukka, sen parempi. Kertauksen vuoksi: omaan napaansa tuijottavia jurnuttajia ei kuunnella.

Artikkeli on alun perin julkaistu Titta Andersson-Bohrenin vaalikirjassa

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Mitä kansainvälisempi eduskunta, sen vahvempi Suomi”

  1. Niko Lipsanen 9.4.2015 klo 17:42:

    Mitä tarkoittaa ”kansainvälinen” otsikon tarkoittamassa mielessä? Sellaista, jolla on kokemusta kansainvälisistä tehtävistä? Sellaista, joka on asunut ulkomailla? Sellaista, joka on syntynyt ja asunut lapsuutensa jossakin muualla? Sellaista, joka puhuu monia eri kieliä? Onko sillä eroa, minkälaisesta kansainvälisyydestä on kyse?

    Entä kuinka suora yhteys jurnuttajuudella tai omaan napaan tuijottamisella on kansainvälisyyden puutteeseen?

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO