Lipsanen & Ruso

Maahantulijoiden asuttaminen: keskuksiin vai pikkupaikkakunnille?

Turvapaikanhakijoita tulee, ja osa heistä jäänee maahan. Mutta mihin heidät pitäisi sijoittaa asumaan? Julkisuudessa esitetyt näkökulmat ovat pääpiirteissään:

1. Maaseudulle tai pikkukaupunkeihin, koska siellä on tyhjiä ja edullisia asuntoja.
2. Suuriin keskuksiin, koska niissä on työpaikkoja.
3. Menköön minne haluavat, Suomessa saa valita asuinpaikkansa.

Ensimmäisen ja toisen vaihtoehdon järkevyyden välillä ratkaiseva tekijä on se, mikä on todennäköinen työllistymisen taso. Lännen Median juuri julkaistussa kyselyssä kuntapäättäjistä yli puolet ei usko valtaosan tulijoista työllistyvän seuraaviin kymmeneen vuoteen, jos lainkaan (AL 26.10.15). Epäilykselle on katetta: sekä irakilaisten että somalialaisten, joita suurin osa tulijoista on, työikäisten työllisyysluvut ovat noin 20 prosentin tienoilla.

Itse asiassa yhteiskunnan maksama asunto kasvukeskuksessa saattaa olla enemmän kannustinloukku kuin mahdollisuus hakea töitä, vaikka niitä tarjolla olisikin. Suomen järjestelmä toimii niin, että jos ei ole tuloja, niin yhteiskunta maksaa asumisen ja elämisen. Jos menee töihin ja alkaa saada tuloja, niin sitten tuet ensin vähenevät ja tulojen kasvaessa lopulta loppuvat. Elintaso ei työskentelemällä nouse välttämättä lainkaan – ehkä jopa päinvastoin. Pienipalkkaiselle etenkin Helsingin vuokrataso on korkea. Sen ymmärtää maahanmuuttajakin. Helpommalla pääsee, jos antaa yhteiskunnan maksaa.

Eipä ihme, ettei työllistyminen kasvukeskuksissa onnistu välttämättä sen paremmin kuin syrjemmälläkään. Esimerkiksi somalialaisista maahanmuuttajista pienempi osa on töissä Oslossa ja Lontoossa kuin muualla Norjassa tai Englannissa ja Walesissä (ks. aiempi bloggaukseni: Aiheet 29.8.14). Siitä minulla ei ole tietoa, onko tilanne Suomessa vastaava.

Osalla maahantulijoista on osaamista, ja heille pitää antaa mahdollisuus sitä hyödyntää. Jos jollakulla on tutkinto tai opintoja valmiina, niin jos ne vain ovat päivitettävissä suomalaisten vaatimusten mukaisiksi, niin annetaan siihen mahdollisuus. Tällaiset tulijat kannattaa tietysti sijoittaa sellaisille paikkakunnille, joissa on tarjolla heidän osaamistaan vastaavaa työtä.

Niille, joilla ei tutkintoa ole, voidaan tarjota kieli-, ammatti- ja lukio-opintoja vähän sivuummallakin. Kun kädessä on vaikka bussikuskin tai lähihoitajan paperit, niin sitten on hyvä hakea töitä kasvukeskuksistakin. Ylioppilastodistuksella voi hakea jatko-opintoihin – on yliopistoihin ennenkin tultu pienemmiltäkin paikkakunnilta.

Toinen kysymys on sitten perheiden asuminen. Vaikka saisikin töitä esimerkiksi bussikuskina, niin sillä palkalla ei perheasuntoa Helsingistä makseta. Ehkä perheen kannattaa silloin pysyä pienemmällä paikkakunnalla? Jos perheen toinen aikuinen on kotona tai saa töitä asuinpaikkakunnalta, niin toinen voi hyvin käydä tekemässä työkeikkaa pääkaupunkiseudulla tai jossain muussa kasvukeskuksessa.

Lilja Tamminen (vihr) on ehdottanut, että asumisnormituksia purettaisiin väliaikaisesti sallimalla tilapäinen asuminen kiinteistöissä, jotka eivät nykyisiä normeja asunnoille täytä (20.9.15). Ehdotus on erittäin kannatettava (vaikka pysyvänäkin). Esimerkiksi toimistorakennuksia on pääkaupunkiseudulla runsaasti tyhjillään. Tällaiset asunnot sopisivat paremmin kuin hyvin keikka-asunnoiksi niille, jotka asuisivat muualla, mutta kävisivät töissä kasvukeskuksissa. Työvuorot varmasti pystyy useilla aloilla järjestämään niin, että välillä painetaan pidempää päivää ja sitten pidetään vapaita putkeen.

Realiteetit (maahantulijoiden huono työllistyminen ja kasvukeskusten asuntopula) huomioiden pitäisi olla selvää, ettei maahantulijoita kannata asuttaa kalliille paikkakunnille asuntoihin, joihin heillä ei markkinatuloillaan ole varaa. Niistä muodostuu heille enemmän este kuin kannuste hakea töitä, vaikka töitä kasvukeskuksissa enemmän tarjolla onkin. Kouluttautua voi pienemmälläkin paikkakunnalla. Ja jos tulija ei työllisty, mikä valtaosan turvapaikanhakijoina tulevista kohdalla lienee valitettava reaaliteetti, niin ainakin kustannukset yhteiskunnalle jäävät pienemmällä paikkakunnalla kohtuullisemmiksi.

Entä sitten luettelon kolmoskohta? Suomessahan saa asuinpaikkansa valita vapaasti. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että iso osa pienemmillekin paikkakunnille sijoitetuista tulijoista valuu ennemmin tai myöhemmin kasvukeskuksiin. Sen pitäisi olla entistä vahvempi syy sijoittaa tulijat ainakin aluksi pienemmille paikkakunnille: suuret keskukset saavat heistä varmasti enemmän kuin suhteellisen osansa sijoitettiin heidät minne tahansa.

Liberaalina olen sitä mieltä, että toisen oikeudesta valita asuinpaikkansa ei pitäisi seurata muille velvollisuutta maksaa tuosta valinnasta johtuvia kustannuksia. Jos haluaa asua kalliilla paikkakunnalla, voi niin vapaasti tehdä, kunhan maksaa asumisensa itse. Valitettavasti järjestelmä ei Suomessa ainakaan vielä toimi niin.

Se, mitä kirjoitan yllä maahantulijoista, pätee tietysti soveltuvin osin myös suomalaisiin.

Keskustelu

Yhteensä 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Maahantulijoiden asuttaminen: keskuksiin vai pikkupaikkakunnille?”

  1. Ruso 27.10.2015 klo 14:37:

    Aiheen sivusta, mutta siihen liittyen. Stadi pitää saada huomattavan paljon tiiviimmäksi. Muuttovoitto on ollut luokkaa 8000/vuosi jo pitkään. Niukkuus => kämppien hinnat ylös => rahat kiinni asumisessa => rahat pois kulutuksesta ja talouden rattaista. Tämä ratkaisemalla mahikset olisivat ihan eri luokkaa kaikille taustaan katsomatta. Esim omille kulmilleni Töölööseen mahtuisi perstuntumalta iisisti 10000 lisää. Ylipäänsä tällä populalla tämän kokoisen pläntin pitäminen ”kokonaan asuttuna” on täysin pähkähullu ajatus ja iso este sille kuuluisalle kilpailukyvylle, jota pitäisi parantaa.

  2. Ruso 27.10.2015 klo 14:39:

    …ja siis stadin elinvoimaan pitäisi satsata ihan eri tavalla (=1/3 maan BKT:stä). Maa nousee ja kaatuu tämän alueen myötä. Hyvin rullaavaan stadiin mahtuu hyvin jengiä hääräämään pidemmältäkin.

  3. Niko Lipsanen 27.10.2015 klo 14:44:

    Tuosta olen samaa mieltä. Lisää rakentamista ja enemmän asuntoja Helsinkiin.

    Koska rakentaminen kuitenkin on hidas prosessi, niin pääkaupunkiseudun asuntopulaa ei pidä pahentaa sillä, että asutetaan sinne entistä enemmän porukkaa, joiden työllistymisennuste on kovin huono. Sen vaikeammaksi tilanne silloin vain käy niille pienipalkkaisille, jotka yrittävät maksaa asumisensa itse.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO