Lipsanen & Ruso

Lisää pieniä asuntoja

Noin pari kuukautta sitten Helsingin Sanomissa oli pikku-uutinen, jonka mukaan rakennusliikkeet harmittelivat Helsingin kaupungin kaavoituspolitiikkaa (ei linkkiä, pahoittelen). Pienistä asunnoista on pulaa. Rakennusliikkeet kyllä rakentaisivat niitä, mutta kaupunki ei kaavoita.

Keppihevosena kaupungin linjassa ovat lapsiperheet, nuo politiikan pyhät lehmät. Heidän oletetulla edullaan perustellaan esimerkiksi sitä, että suurimmassa osassa tulevaa Jätkäsaaren kaupunginosaa asuntojen keskikoon on oltava vähintään 85 neliömetriä. Ilmeisesti kaupungin päättäjien mielestä noiden lapsiperheiden lapsien pitää asua kotonaan oman perheen perustamiseen asti, kun ei yksiöitä kaupunkiin haluta.

Kotikulmillani Munkkisaaressa päätettiin muuttaa entinen toimistotalo asunnoiksi. Se olisi ollut mitä oivallisin paikka pienille city-kämpille. Mutta ei, asemakaava määrää asuntojen keskikooksi vähintään 75 neliötä.

Yksiöitä ei siten Helsingissä juuri rakenneta tai jos rakennetaan, ovat ne yksiöiksi suhteettoman suuria. Vanhoissa jugend-taloissa on vielä 20 neliön yksiöitä ja pienempiäkin sekä alle 40-neliöisiä kaksioita. Uusissa taloissa kolmosella alkava neliömäärä on yksiöksikin pieni.

Pienille asunnoille olisi kuitenkin kysyntää, ja kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksista seuraakin, että pienet asunnot ovat suhteettoman kalliita. Se on poliittisesti luotu tilanne ja asia saataisiin ratkeamaan yksinkertaisesti vähentämällä kaavoituksen yhteydessä tehtävää sääntelyä.

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Lisää pieniä asuntoja”

  1. Pekka Pessi 15.4.2007 klo 2:33:

    Ennen perustelu taisi olla keskimääräisen asumisväljyyden kasvaminen. Rakennusyhtiöt varmasti tykkäisivät myydä pieniä, tulisi enemmän kalliita neliöitä ja sen myötä katetta. Jokaiseen pieneen kämppään kun pitää tehdä kylpyhuone ja keittiö ja vielä sauna lisäksi vähänkin isompiin.

    Nuuskin YIT:n sivuilla kantakaupungin alueella myynnissä olevia kämppiä, Vallilassa oli yksi 87-neliöinen, mutta muuten tarjolla oli pelkästään sinkku- tai dinkkikämppiä, pieniä kaksioita tai kolmioita. Nokalla näytti jääneen jokunen 93-neliöinen kolmio käteen (vain 574..691 k€, halpa!), eivät oikein näyttäneet perheasunnoilta.

    Katsotaan se pienin sitten täältä: . Siisti pohja on kyllä 38 neliöön saatu. Hintaa (224 k€) on arviolta 50 k€ enemmän kuin samankokoisesta vanhasta mutta hyvinrempatusta kämpästä.

    En ole mikään Jugend-asiantuntija, mutta vanhoissa taloissa oli usein palvelijanhuoneita ja muita mukavia aputiloja, joista sitten voi lohkaista tosipienen kämpän vaikka sille kotoa “pois” muttavalla teinille. Teini voi sitten tulla “kotiin” syömään, suihkuun ja pesemään pyykkiä. Nykytrendinä tuntuu olevan sama, ison kerrostaloasunnon yhteydessä on “työtiloja” joissa on oma vessa ja suihku ja keittiön virkaa toimittava kahden kaapin viritys. Mikä ettei Jätkäsaareen tule samanlaisia?

  2. Niko Lipsanen 15.4.2007 klo 10:50:

    Mutta minkä kokoisia yksiöitä! Kävin vilkaisemassa noita YIT:n sivuja ja hain sieltä Helsingissä tarjolla olevia yksiöitä. Pienin oli 46 neliötä ja olipa Viikissä tarjolla jopa 88 neliön yksiö (parvella). Ei nuo perheasuntoja ole, mutta eivät mitään pieniäkään. Hämmästyttävää kyllä, mutta pari alle 40 neliön kaksiota näkyi olevan tarjolla.

    Vaikuttaisi siltä, että kaupunki haluaa perheasuntoja, ja määrää kaavaan, että suuria pitää olla. Rakennusyhtiöt taas tietävät, että yksiöille ja kaksioille on kysyntää, mutta koska eivät voi rakentaa pieniä, niin rakentavat sitten suuria.

    Asuntojen muunneltavuus olisi tietysti hyvä asia. Kannattaisikin suunnitella niitä jo valmiiksi siten, että isoja voi lohkoa pienemmiksi ja pieniä yhdistellä isoimmiksi. Kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, niin vaikka eivät siihen saman asunnon kupeeseen jäisikään, niin olisihan se kätevää jos yksin isoon asuntoon jääneet vanhemmat voisivat lohkaista huoneistosta palan irti ja myydä pois. Se tosin edellyttää, että asuntoon on vähintään kaksi ulko-ovea – onkohan näin kovinkaan usein?

    Lisäksi ongelmaksi voivat tulla nuo samat kaavamääräykset: jos asuntoja lohkotaan pienimmiksi, niin lopulta asuntojen keskikoko ei täytä kaavassa määriteltyä vähimmäiskokoa. Saattaa siis olla, että asemakaava estää lohkomisen, niin absurdia kuin se onkin.

    Verkkouutisissa (ja muutamassa muussakin lehdessä) on tänään juttua asumisoikeusasuntojen suosiosta. Siellä kerrotaan:

    Asuntosäätiön myyntipäällikön Riitta Lehtomaan mukaan halutuimpia ovat hyvien kulkuyhteyksien varrella sijaitsevat pienet asunnot.

    Tuo vahvistaa näkemystäni siitä, minkälaisille asunnoille on kysyntää.