Lipsanen & Ruso

Helsingin asuntopolitiikka syrjii pieniä toimijoita

Reilu kuukausi sitten Helsingissä päätettiin luopua 75 neliön keskipinta-alavelvoitteesta rakennettavien vuokra-asuntojen suhteen. Omistusasuntorakentamiseen velvoite kuitenkin jäi.

Pienistä vuokra-asunnoista on huutava pula etenkin Helsingin kantakaupungissa, mutta myös muualla pääkaupunkiseudulla. Päätös saattaa siksi kuulostaa päällisin puolin oikealta. On kuitenkin muistettava, että kaupungin byrokratiakielessä “vuokra-asunto” ei tarkoita samaa kuin yleiskielessä. Yleiskielessähän vuokra-asuntoja ovat asunnot, joissa joku muu kuin asunnon omistaja asuu ja maksaa asumisestaan vuokraa. Kaupungin rakennusvaatimuksissa vuokra-asuntoja ovat kuitenkin vain kaupungin itsensä tai muiden laitosmaisten vuokranantajien (kuten VVO tai HOAS) omistamat vuokra-asunnot. En ole aivan varma, mihin kategoriaan työsuhdeasunnot menevät.

Helsingin Sanomat kertoo kuitenkin, että Helsingin vuokra-asunnoista kolmasosa on yksityisten ihmisten omistamia. En tiedä, mikä on yksityisten osuus yksiöiden vuokraajista, mutta voisin veikata sen olevan tuotakin suurempi. Kyse ei ole siis mistään marginaalisesta osuudesta. Yksityiset vuokranantajat joutuvat kuitenkin hankkimaan vuokraamansa asunnot omistusasuntojen kiintiöistä, joten heidän mahdollisuutensa vuokrata yksiöitä tai edes pieniä kaksioita heikkenevät tulevaisuudessa.

Helsingin kaupungin päättäjät ja virkamiehet tietävät varmasti oikein hyvin, että pienet yksiöt ovat parasta bisnestä asuntojen vuokraustoiminnassa. Tilanne tuskin muuttuu toiseksi tulevaisuudessakaan. Tämän bisneksen kaupunki haluaa itselleen, ja mikäpä sen kätevämpää kuin heivata kilpailijat pois markkinoilta hallinnollisilla säädöksillä, jotka koskevat kilpailevia vuokranantajia, mutta eivät kaupunkia (ja muutamaa sen kaveria) itseään. Hyvin likaista politiikkaa tuollainen kuitenkin on.

Nyt sitten saamme lukea lehdistä, kuinka vuokrat ovat jyrkässä nousussa. Ja saamme lukea jatkossakin. Kaupungin politiikkana on laittaa yksityiset vuokranantajat ahtaalle, ja jättää vuokralaiset kaupungin ja muiden byrokraattisten suurvuokranantajien armoille. Mahtavat varmaan kabineiteissa lyödä likaisia käsiään yhteen ja hykerrellä, että kohta koko tuottoisa bisnes on heidän omissa käsissään ja pienet kiusantekijät poissa pelistä.

Vinkkinä rakentajille: Rakentakaa nuo kaupungin vaatimat yli-isot asunnot siten, että ne on helppo jakaa pienemmiksi. Esimerkiksi kahden sisäänkäynnin rakentaminen on erityisen hyvä ratkaisu. Vaikka asunnot virallisesti olisivatkin yhtä, saa asunnon omistaja tuolla tavalla mahdollisuuden vuokrata osaa asunnostaan ulkopuoliselle taholle tai mahdollistaa asunnon vuokraajalle alivuokralaisen ottamisen. Asuntoihin jo rakennusvaiheessa suunniteltu lisätulojen kätevä hankkimismahdollisuus varmasti nostaa myös niiden hintoja. Ja sitten, kun kaupunki toivottavasti joskus purkaa tuon typerän vaatimuksensa, niin asunnot voidaan pilkkoa virallisestikin pienempiin osiin.

Keskustelu

Yhteensä 5 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Helsingin asuntopolitiikka syrjii pieniä toimijoita”

  1. Asko 22.2.2008 klo 15:25:

    Kaupungin vuokramarkkinoiden ongelmien selvittelyssä pitäisi käydä ottamassa mallia toisesta sijoitusomaisuuden lajista.

    Yksityinen metsäomistaja on melkein naimisissa julkisten tukielinten kanssa. Mistähän se johtuu?

  2. Niko Lipsanen 9.3.2008 klo 15:19:

    Kauppalehdessä tänään:

    Helsingissä on liian suuret asunnot

    Helsingissä on liian vähän kohtuuhintaisia 50-70 neliön asuntoja, Avara Oy:ksi nimensä muuttaneen YH-Suomen toimitusjohtaja Perttu Liukku sanoo.

    Helsingin pitäisi hänen mukaansa luopua omistusasunnoissa 75 neliön keskikokorajasta.

    – Jos kerrostalojen keskineliömäärä laskettaisiin 60:een, helpottaisi se kummasti työvoiman liikkuvuutta. Myös autopaikkojen määrää hyvien liikeyhteyksien vieressä pitäisi arvioida kriittisemmin, hän sanoo.

    Koko juttu:
    http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=10482

  3. Niko Lipsanen 30.3.2008 klo 2:29:

    Helsingin Sanomat 29.3.2008:

    “Ymmärrän, että Helsinki haluaa lapsiperheitä. Loppuhinta nousee kuitenkin ylös, jos jo tontti on kallis ja asunnot ovat suuria. Helsinkiläisistä 80 prosenttia asuu yhden ja kahden hengen talouksissa. Realismia ja poliittista viisautta olisi tunnustaa se”, sanoo YIT:n kehitysjohtaja Juha Kostiainen.

    “Kalliit kaavoitusratkaisut ja isot keskipinta-alat ovat syynä siihen, että rakennusliikkeet ovat ajautuneet rakentamaan asuntoja vähälukuiselle hyvätuloisten ryhmälle. Näille ei ole enää kysyntää. Sen sijaan ostajia olisi edullisemmille ja pienemmille asunnoille”, sanoo NCC:n aluejohtaja Juha Korkiamäki.

    Koko juttu: http://tinyurl.com/2ep6rl

  4. Administrator 8.5.2008 klo 13:36:

    Ahne sijoittaja on vuokralaisen kaveri“, kertoo Anna-Liisa Lilius Talouselämässä.

    Vuokra-asuntojen rakentajia ja rahoittajia kyllä löytyisi. Jopa ulkomaiset sijoittajat ovat kiertäneet suomalaisia betonilähiöitä löytääkseen sijoituskohteita.

    Päätöksiä ei kuitenkaan synny niin kauan kuin suomalainen järjestelmä ei tunnusta olennaista tosiasiaa: Kaikki sijoittajat ovat realisteja. Heille asuntokin on sijoitus, jonka pitää tuottaa. Vain veronmaksaja on voinut kuvitella toisin.

  5. Paluuviite: Blogispotti.fi (22.2.2008 4:24)