Vaikka Lipsasen ehdottama rahoitusmalli tarjoaisikin kaupallisille kanaville mahdollisuuden tuottaa kannattamatonta ohjelmaa se ei välttämättä tarjoaisi motiivia siihen.

Häh? Eikö raha muka olisi riittävä motiivi?

Eikä sen rahaston tarvitsisi mitään ”4D-dokumentteja” (en edes tiedä, mitä ne ovat) maksaa, jos eivät tarpeelliseksi katsoisi. En näe, mikä se uhka tässä nyt on.

Itse olen kahden vaiheilla veroista rahoitettavan mallin ja maksukorttimallin välillä.

Maksukorttimalli ei pakottaisi ketään julkisen palvelun käyttäjäksi ja olisi näin reiluin vaihtoehto, kuten Lipsanenkin kirjoittaa. Toisaalta näen joitain tilanteita, joissa valtiolla on hyvä olla kaikki kansalaiset tavoittava media hallussaan. Esimerkkinä tietysti erilaiset kriisitilanteet. Toki kriisitilanteissa salaus voidaan myös tilapäisesti purkaa ja näin mahdollistaa kaikille Yle:n seuraaminen. Myös kaupallisesti kannattamaton, luonteeltaan sivistävä tuotanto on mielestäni säilyttämisen arvoista. Vaikka Lipsasen ehdottama rahoitusmalli tarjoaisikin kaupallisille kanaville mahdollisuuden tuottaa kannattamatonta ohjelmaa se ei välttämättä tarjoaisi motiivia siihen. Lisäksi pieni pelko 4D -”dokumenttien” yleistymisestä vaivaa minua.

Itse pidän tärkeänä Yle:n kannalta myös sen toiminnan järkevöittämistä. En oikein ymmärrä miksi Yle:n pitää maksaa maltaita Mestareiden liigan ja uusien tv-sarjojen (esim. True Blood) lähetysoikeuksista. Varsinkin kuin näillä sektoreilla se kilpailee kaikkein vahvimmin kaupallisen median kanssa ja se jos joku vääristää kilpailua. Myöskin kolme TV-kanavaa tuntuu aivan liian ylimitoitetulta Suomen kokoiseen maahan.

Vantaan psykososiaalisten palveluiden päällikkö Anna Cantell-Forsbom nostaa uutisessa esiin myös perheenyhdistämiset.

Turvapaikanhakijoiden saapumista maahan on siis saatava rajoitettua, jotta voimme tarjota turvaa sitä tarvitseville pakolaisille.

Arhinmäkikin näyttää ehdottavan jonkinlaista rahastomallia, tosin siinä sitä kautta menisi rahaa vain Ylelle. En näe mitään syytä, mikseivät muutkin mediatalot voisi tehdä tuollaisen rahaston tuella kaupallisesti kannattamatonta tuotantoa. Miksi sen pitäisi olla Ylen yksinoikeus?

Lindén teki oikein hyvin. On parempi jättää päätös tekemättä tai lykätä sitä, kuin tehdä huono päätös.

Pitäisikö sellaisen toimen sitten olla veroista maksettavaa. Yleensähän tuollaiset on. Toki itse toivon, että se ei katoa verotettavasti.

Kun se olisi erillinen mediamaksu, niin ihmiset tajuaisivat että he joutuvat todella maksamaan siitä mitä valtio tuottaa heiltä kysymättä. Verojenkin pitäisi olla sellaisia. Sen sijaan, että budjetista pieninä siivuina rahoitetaan kaikkea kivaa, niin ihmisille pitäisi tulla laskuja: katujen auraus, kaupunginteatteri, koulujärjestelmä, terveyspalvelumaksu, tulonsiirtomaksu. Laiskat voivat sitten laittaa nuo kaikki maksut vaan suoraveloitukseen, eikä tarvii murehtia niistä, mutta niin ne olisi todellisempia.

Linden teki populistisesti. Hän ei vaaranna uudelleenvalintaansa sillä, että jäisi vastuuseen epäsuositusta mediamaksusta. Vaaleissa kaikki sitten vastustaa mediamaksua, mutta seuraava hallitus sen säätää.

Nyt meillä on selkeä käsitys siitä, mitä jokaisen pitää maksaa jotta saadaan pidettyä yleä pystyssä. Jos nyt saataisin tämä mediamaksu, joka on kaikille sama, niin perustetaan ihmeessä hyväntekeväisyyksiä, jotka maksavat kokonaan tai osin huono-osaisten mediamaksuja. Mediamaksusta pystyy maksaa toisia isomman osan, vaikka se ei tapahtuisi pakolla.

Heinäluoma marmatti äsken puoli ysin uutisissa tietenkin Lindenin päätöstä vastaan. Hän ihmetteli mm. miksi Linden vasta vuoden jälkeen reagoi Lintilän ehdotukseen. Sitä ihmettelee varmaan moni muukin – niin huono se ehdotus on!