Mitä yhteistä on valtavalla finnillä puolison nenän päässä ja terrorismilla? Ensinnäkin, molemmat ovat häiritseviä.
Toiseksi, molemmat osoittavat valitun puheen ja sanojen vallan. Jos joka aamu huomauttaa finnistä, päätyy vääjämättä avioeroon.
Mantra “terrorismin vastaisesta sodasta” luo puolestaan illuusion jostain erityisestä historiallisesta ajanjaksosta tai maailmantilasta, joka eroaa aiemmasta ikään kuin terrorismia ei olisi aiemmin harjoitettu. Myös tällä puheella on päädytty ikävyyksiin, todella luotu erityinen historiallinen ajanjakso.
Sanoilla kuvataan todellisuutta, mutta myös luodaan sitä. Kun aurinkolaseissa käytetään keltaisia suodattimia, maailma näyttää keltaiselta. Terrorismi-suodattimet luovat puolestaan oman kuvansa. Puhe – sekä finneistä että terrorismista – vaikuttaa todellisuuteen.
Kuinka puhe terrorismin vastaisesta sodasta on sitten maailmaan vaikuttanut?Syyskuun 11. iskut 2001 koskettivat erityisen voimallisesti kaikkialla maailmassa, koska kohteena oli New York. Siellä kulttuurit eivät elä rinnan, vaan sulavat yhdeksi kansainvälisyyden kulttuuriksi.
Iso Omena on maailman ainoa aidosti kansainvälinen suurkaupunki: Pariisi on ranskalainen, Lontoo englantilainen, mutta Nykki ei ole amerikkalainen. YK:n päämaja on oikeassa paikassa. Kaikki tiet vievät New Yorkin sykkeeseen. Sanotaan, että “Anybody can be a newyorker!”
Yhteinen järkytys ei kuitenkaan merkitse välttämättä poliittista voimaa. Vasta Bushin hallinnon vastareaktio loi tapahtuneelle sen poliittisen merkityksen, mikä sillä tänä päivänä on. Julistettiin sota terrorismia vastaan ja Al-Qaida nimettiin pääviholliseksi.
Tämä oli kohtalokasta. Suhteellisen tuntematon ja väljä verkosto sai ilmaisen mainoksen, paljon julkisuutta ja merkityksen eri maiden sisä- ja ulkopolitiikassa.
Hallitsevan vallan vastustukselle luotiin brändi: Al-Qaida. Jos ei ole Bushin puolella, on tätä vastaan. Kuka tahansa voi näin saada elämälleen näkyvän poliittisen merkityksen pommi-iskulla Al-Qaidan nimeen ilman sen suurempia kytköksiä verkostoon. Tässä mielessä anybody can be in Al-Qaida.
Puheella terrorismin vastaisesta sodasta Al-Qaidasta tehtiin siis tuotemerkki, jota kukaan ei omista. Provosoituminen vahvisti myös provosoijaa.
Mielekäs puhe terrorismin vastaisesta sodasta edellyttäisi selvennystä ainakin seuraaviin kysymyksiin: ketkä ovat sodan osapuolet, mitkä ovat osapuolten tavoitteet ja mihin välineisiin osapuolet uskovat saavuttaakseen tavoitteet.
Koska kysymyksiin on tuskin selkeää vastausta annettavissa, voidaan puhe terrorismin vastaisesta sodasta tulkita joko typeryydeksi tai kapeita intressejä palvelevaksi poliittiseksi silmänkääntöretoriikaksi ja siihen tulisi mielellään -maailmankulkuun toistaiseksi haitallisesti vaikuttaneena – suhtautua kriittisemmin.
“Sotaa” terrorismia vastaan ei voi voittaa. Sitä vastoin terrorismiin on suhtauduttava rikollisuutena, ei sodan osapuolena. Sanavalinnoilla on valtava merkitys.
Myöskään puolison finnistä nenän päässä ei kannata joka aamu muistuttaa.
Lipsanen 18.8.2005 klo 20:19:
Finnivertaus ei täysin auennut minulle. Terrorismista pitäisi siis puhua rikollisuutena eikä sotana. Minä puolison nenänpäässä olevasta finnistä siis pitäisi puhua? Ymmärsin, että siitä puhumista pitäisi välttää, mutta terrorismin suhteen kyse oli siitä millä termeillä siitä pitäisi puhua. Jäikö minulta jotain syvällistä ymmärtämättä finnien ja terrorismin välisestä suhteesta?
Ruso 19.8.2005 klo 9:02:
Kiitos huomautuksesta. Vertauksen tarkoituksena on korostaa puheen voimaa. Kaikesta ei edes kannata puhua (kuten finnit puolison nenän päässä) ja kun päättää suunsa aukaista, kannattaa sanat valita tarkasti (terrorismista siis mieluummin rikollisuutena). Puhe finneistä puolison nenän päässä ja puhe terrorismista sotana ovat molemmat huolimatonta suunpieksentää, joilla on nähdäkseni ikävät seurauksensa.