Lipsanen & Ruso

Markkinat eivät ole ongelma vaan ratkaisu

Ympäristökysymykset, erityisesti ilmastonmuutos, ovat tosiasiassa ja niiden pitäisi olla myös käytännössä reaalipolitiikan kovin ydin. Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia ilman sen kummempia perusteluja: jokainen normaalijärkinen aikuinen tajuaa, että ilman toimivaa ekosysteemiä millään muulla maallisella ei ole mitään väliä. Ylimaalliseen en tässä ota kantaa.

Ympäristöasiat kietoutuvat läheisesti talouskysymyksiin eikä niitä useinkaan voi erottaa toisistaan. Yleinen käsitys on, että ne olisivat jollain tavalla toisilleen vastakkaisia, vaikka tosiasiassa molemmat ovat välttämättömiä. Ympäristö on tosin perustavampi, koska elämä ylipäänsä edellyttää sitä; talous on kulttuurinen välttämättömyys. Talous toimii markkinoiden kautta. Niitä on toki aina säädelty enemmän tai vähemmän, mutta ne eivät ole myöhempien aikojen keinotekoinen tuote. Markkinat ovat olleet olemassa siitä asti kun jonkinlaista vaihdantaa on harrastettu ja uskaltaisin väittää niiden olevan edellytys minkäänlaisen kulttuurin olemassaololle. Sielläkin missä virallinen järjestelmä yrittää tukahduttaa markkinat ne ovat olemassa epävirallisesti.

Ekosysteemin perustava merkitys elämälle ylipäänsä ja markkinoiden toiminta kulttuurisena välttämättömyytenä ovat tosiasioita; siis niitä, joiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Markkinoiden kieltäminen on siksi päänsä hakkaamista seinään, niiden rajoittaminen on voimien haaskausta. Ympäristökysymyksissä on toimittava kuin itämaisissa taistelulajeissa: on käännettävä vastustajan voima omalle puolelle. Markkinat eivät ole ongelma vaan ratkaisu.

Mitään niin abstraktia kuin markkinat ei kuitenkaan voi syyttää mistään eikä niiltä voi vaatia mitään. Markkinoita voi kuitenkin ohjailla, mutta siinä on toimittava varovasti. Ei pidä luulla tietävänsä liikaa: yhteiskunta, puhumattakaan ekosysteemistä, on liian monimutkainen insinöröitäväksi. Niin kuitenkin tehdään, ja sääntelystä seuraavia ongelmia yritetään ratkaista uusilla sääntelykeinoilla. Väitänkin, että suurin osa nykyisestä taloudellisesta ja ylipäänsä yhteiskunnallisesta sääntelystä on yritystä ratkaista ongelmia, jotka on aiheutettu aiemmalla sääntelyllä.

Jotta markkinoiden ohjailu voisi toimia, on sen tapahduttava mahdollisimman yksinkertaisin keinoin ja mahdollisimman perustavalla tasolla. Markkinoilla tämä tarkoittaa vaikuttamista hintoihin mahdollisimman universaalilla tasolla. Keinoja en tässä käsittele. Hintamekanismi on markkinoiden merkittävin viestintäkanava, hintaan sisältyy valtava määrä informaatiota. Markkinat toimivat ekosysteemin ehdoilla vain ja ainoastaan jos ekosysteemin tarjoamilla raaka-aineilla ja palveluilla on hinta itsessään eikä pelkästään niiden käyttämisen vaatiman työn ja mahdollisten odotusarvojen kautta.

* * *

Tämä kirjoitus on teesini ensimmäinen osa. Toinen osa, jossa käsittelen ympäristökysymyksiä yksilötasolla, seuraa pian perässä. Idean teesien kirjoittamiseen sain luettuani läpi vanhan lokini merkinnät. Uuden alussa on hyvä kerrata vanha ja selventää niin itselle kuin muillekin, mitä mieltä asioista on — ainakin sillä tasolla millä se nyt on mahdollista. Ajatteluansa ei pidä lyödä lukkoon, mutta se pitää silti voida pukea sanoiksi. Mitään järin konkreettista en tässä sano, mutta se ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on paitsi selventää ajatuksia myös tarjota uusille lukijoille lyhyt katsaus entisen lokini teemoihin ilman vanhojen merkintöjen läpi lukemisen vaivaa. Aiemmin kirjoitettu on kuitenkin pohjana sille, mistä tässä lokissa jatkan, ja vaikka palaankin samoihin aiheisiin, yritän välttää turhaa toistoa.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.