Lipsanen & Ruso

Nato?

Turvallisuuspolitiikan ikuisuuskysymys, Nato-jäsenyys, nostaa presidentinvaalien lähestyessä jälleen päätään.

Koettiin uhaksi sitten Venäjä tai terrorismi tai mikä tahansa ovat Natoa kannattavat ja vastustavat kannat usein johtopäätöksiä samasta lähtökohdasta, Suomen asemasta suhteessa koettuun uhkaan: kannattajat hakevat kättä pidempää, vastustajat eivät halua ärsyttää.

Geopoliittisten perusteiden lisäksi Natoa voidaan kuitenkin kannattaa tai vastustaa myös periaatteellisilla päättelyillä, jotka ovat riippumattomia reaalipoliittisista arvioista.

Kannattajat puhuvat Natosta moninkeskisen kriisinhallintayhteistyön järjestönä ja jäsenmaiden yhteisestä arvopohjasta. Vastaavasti vastustajat näkevät Naton voimapolitiikan käsikassarana ja vääränä panostuksena maailmassa, jossa tulisi panostaa rauhanomaisempaan kilvoitteluun koulutuksessa, tieteessä ja kaupassa.

Jyrkkä pasifisti puolestaan vetoaa: jos kukaan ei tarttuisi aseisiin, niin ei syntyisi sotia. Maltillisempi pasifisti katsoo liittoutumattoman, demokraattisessa kontrollissa olevan asevelvollisuusarmeijan tarjoavan riittävän puolustuspelotteen provosoimatta hyökkäyssotia. Mutta rauhanaatteen nimissä voidaan myös kannattaa mahdollisimman laajoja liittoumia, ja siten Natoa, yhteistyön apuvälineenä.

Ulkopolitiikan lisäksi voidaan viitata sisäpoliittisiin perusteisiin. Nato voidaan nähdä myönteisenä tapana päästä eroon kansalaiset sotilaskoulutukseen pakottavasta asevelvollisuudesta. Toisaalta asevelvollisuus, ja siten ammattiarmeijoiden välttäminen, nähdään useimmiten sisäpoliittista eheyttä edistävänä voimana.

Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että vaikka turvallisuuspoliittista keskustelua vaivaakin usein kylmän sodan asetelmista tuttu vastakkainasetteluiden etsintä, niin Nato-väittely on mahdollinen ilman reaalipoliittisia kantoja puhtaasti periaatteellisella tasolla.

Toinen johtopäätös on, että Suomen virallinen ‘Nato-optio auki’ -linja näyttää triviaalille. Kukapa ei huolisi apua tiukassa tilanteessa: Suomi on ollut myös natsi-Saksan liittolainen, kuten englantilaiset Stalinin Neuvostoliiton.

Kannat koskien Naton luonnetta olisivat mielenkiintoisia. Valistuneet päätökset hakea tai jättää hakematta järjestötoimintaan edellyttää kantoja koskien kulloinkin kyseessä olevan järjestön luonnetta. Mistä Natossa on siis kyse?

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.