Lipsanen & Ruso

Hyvää koulutusta köyhimmille

Paeaetos linkitti James Tooleyn artikkeliin Private Schools in the Poorest Countries. Artikkeli perustuu selvitykseen, jossa on tutkittu kehitysmaiden slummien yksityisiä kouluja ja verrattu niitä samojen alueiden julkisiin kouluihin. Selvisi, että yksityiskouluista köyhät saavat parempaa koulutusta halvemmalla kuin julkisista kouluista.


Kiberan slummi Nairobissa, yksi selvityksen kohdealueista
Kuva: Niko Lipsanen 2.4.2005

Miksi yksityiskoulut sitten ovat parempia? Tooley listaa useampiakin syitä. Ensinnäkin, yksityiskoulut ovat syntyneet alhaalta ylöspäin niistä tarpeista, joita kussakin yhteisössä on. Ne eivät ole ylhäältä päin hallinnollisesti asetettuja laitoksia. Tästä, ja etenkin vanhempien maksamista koulumaksuista, seuraa, että koulut ovat suoraan tulosvastuullisia vanhemmille. Köyhät ymmärtävät koulutuksen arvon ja siirtävät lapsensa toiseen kouluun, jos opetuksen taso ei ole riittävän hyvä.

Yksityiskoulut ovat myös joustavampia. Julkisiin kouluihin maksut pitää yleensä maksaa lukukausi kerrallaan ja etukäteen, mikä köyhille vanhemmille voi olla liikaa. Yksityiskouluihin voi usein maksaa päivä kerrallaan. Yksityiskoulut ovat usein myös halvempia, vaikka ne ovatkin pääasiassa voittoa tuottavien yritysten eivätkä hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämiä. Niissäkin maissa, joissa julkiset koulut ovat periaatteessa ilmaisia, oheiskustannukset kuten koulupuvun hankinta saattavat tehdä niistä tosiasiassa yksityiskouluja kalliimpia. Lisäksi yksityiskouluilla tarjoavat usein ilmaista tai alempihintaista opetusta niille, jotka eivät pysty maksamaan täyttä hintaa.

Yksityiskoulut eivät pysty maksamaan opettajille yhtä hyvää palkkaa kuin julkiset koulut. Kuitenkin selvityksen koulukäynneillä havaittiin, että opettajien poissaolot yksityisissä kouluissa olivat selvästi vähäisempiä kuin julkisissa. Opettajat myös opettivat, mikä julkisissa kouluissa ei ollut mikään itsestäänselvyys. Yksityisissä kouluissa opettajat saavat potkut, jos eivät hoida hommiaan. Julkisissa kouluissa on turvatut virat ja työstä luistaminen ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Yksityiset koulut eivät juuri saa avustusta sen enempää valtiolta kuin kehitysyhteistyövaroistakaan. Ne siis toimivat kannattavasti köyhien omilla rahoilla. Kaikkein köyhimmillä ei kuitenkaan ole varaa maksaa niiden opetusmaksuja, eivätkä yksityiskoulujen stipendijärjestelyt ole kattavia. Köyhimmillä ei tosin ole yleensä varaa lähettää lapsia julkisiinkaan kouluihin – tai halua, yleisesti kun on tiedossa, että niissä käyminen on lähes yhtä tyhjän kanssa.

Tooley painottaakin, että jos globaalit tavoitteet koulutuksen tarjoamisesta kaikille halutaan saavuttaa, ei yksityiskouluja voida sivuuttaa. Parempi kuin syytää rahaa byrokraattiseen koulujärjestelmään on antaa köyhille koulutusvouchereita, joilla he voivat ostaa koulutuspalveluita lapsilleen. Tässäkin Tooley näkee tosin ongelmana sen, että nimenomaan vanhempien itsensä maksamat koulutusmaksut ovat tae koulutuksen tasosta. En näkisi tätä näin jyrkästi: vanhemmat voivat siirtää voucheritkin koulusta toiseen, eikä heidän ensisijainen intressinsä – lastensa koulutuksen turvaaminen – mihinkään vouchereilla poistu.

Kehitysyhteistyössä olisi entistä enemmän tajuttava, että korruptoituneessa julkisessa taloudessa suurin osa varoista valuu hukkaan. Jos halutaan tuloksia, on toimittava yksityisen sektorin kanssa. Hallinnon korruptoituneisuutta voidaan vähentää vain sen roolia kutistamalla. Korruptio kulkee käsi kädessä vallan kanssa. Jos jotain tehtävää ei ole aivan pakko jättää julkisen sektorin hoidettavaksi, kannattaa se hoitaa yksityisten yritysten kautta. Niin saadaan parempaa tulosta halvemmalla.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.