Lipsanen & Ruso

Taskuajattelusta housuajatteluun

Politiikkaa ja byrokratiaa vaivaa taskuajattelu. Näkyvimpinä esimerkkeinä ministerit saavat arvostusta sen mukaan, kuinka onnistuvat nyhtämään verovaroja omalle hallinnon alueelleen. Oman salkun paisuttaminen on ministerille lajityypillistä.

Poikkeuksena valtiovarainministerin arvostus riippuu kääntäen siitä, kuinka tämä kykenee mahdottomia toiveita hillitsemään. Kädenvääntöä muiden ministereiden kanssa kutsutaan sitten poliittiseksi keskusteluksi.

Rajallisilla resursseilla ei voi kaikkea saada ja toiveet on pantava tärkeysjärjestykseen. Näin salkun ja roolin vaihtuessa vaihtuvat myös yhteiskunnalliset ajatukset siitä, mikä on panostuksen arvoista. Samsonite-logiikka on siis takinkäännön logiikkaa.

Työelämän inhimillisenä piirteenä on pyrkimys vakiinnuttaa oma paikkansa, siis tehdä itsestään tarpeellinen. Hallintoa pyörittävät ihmiset. Täten ei ole ihme, että hallinnon sisäänrakennettuna pyrkimyksenä on tehdä itsestään tarpeellinen. Täten taskuajattelu vaanii kaikkia hallinnon aloja ja –tasoja.

Byrokratian paradoksina on, että kun tehokkuuden, asioiden asianmukaisen hoidon ja siten kokonaisedun nimissä jaetaan vastuualueet ja tehtävät hallinnonalueiksi, luodaan samalla keskenään kilvoittelevat ja kokonaisedun ja toisensa unohtavat etupiirit. Koska hallinnonalueista tulee nimenomaan etupiirejä eli siis taskuja, on niiden karsimisen ehdottaminen kansansuosion tavoittelun kannalta poliittista hulluutta.

Täten taskuajattelu tulee kalliiksi. Hallinnonalojen taskut ovat taskuja samojen housujen. Taskuajattelu olisikin vaihdettava housuajatteluksi.

Housuajattelija on aina valmis harkitsemaan taskujen tarkoituksenmukaista suhdetta toisiinsa ja siten myös niiden määrää.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.