Perustuslaillinen kinastelu on masentava esimerkki poliittisen keskustelun tasosta Suomessa.

Jo jonkin aikaa on kulunut siitä, kun Risto E. J. Penttilä kritisoi uuden perustuslain epämääräisyyttä presidentin valtaoikeuksien osalta (muistaakseni Helsingin Sanomien sunnuntaidebatissa). Penttilän asiallista kritiikkiä ei juurikaan käsitelty. Sen sijaan pohdittiin eva-tohtorin motiiveja hyökätä istuvan presidentin kimppuun.

Tässä sitä nyt ollaan. Tasavaltaan ollaan valitsemassa uutta presidenttiä tietämättä tarkkaan, mihin tehtävään. Onneksi perustuslaillinen kina käydään nyt, eikä vasta tiukan paikan koittaessa. Vastuukysymyksiin ei ole aikaa sitten, kun joukkojen käyttöä harkitaan.

Presidentin valtaoikeudet on todellinen ongelma, koska Suomessa on samanaikaisesti laajaa kannatusta toisilleen vastakkaisille vaihtoehdoille. Yhtäältä ollaan varsin laajasti parlamentaristeja; ajatellaan, että toimeenpanevien instituutioiden on oltava parlamentaarisessa vastuussa. Toisaalta presidentti-instituutio nauttii laajaa suosiota, eikä pelkkä keulakuva tunnu kotoisalta. Kuinka ratkaista jännite?

Yksi mahdollisuus olisi lakkauttaa nykyinen presidentti-instituutio kokonaan ja tehdä tasavallan nykyisestä kakkosmiehestä, eduskunnan puheenjohtajasta, valtakunnan päämies. Samalla tultaisiin korostaneeksi eduskunnan asemaa valtakunnan ylimpänä päätöksentekoelimenä, jonka juoksupojistona hallitus ja virkamiesarmeija toimii.

Näin saataisiin parlamentarismin ihanteen mukainen presidentti, joka ei ole pelkkä symbolihahmo.

ks myös:
Oksa merkintöjä
Jukka Tarkka (useita juttuja)