Tiedotusvälineet kutsuvat Niinistöä, Vanhasta ja Halosta presidentinvaalien pääehdokkaiksi. Millä perusteella?
Tekeekö puolueen koko ehdokkaasta pääsellaisen? Toisaalta tällöin Rehnin ei olisi koskaan pitänyt nousta melkein presidentinpallille asti. Vastaavasti Uosukaisen ei olisi tällä logiikalla koskaan pitänyt pudota pohjamutiin kannatusluvuissaan.
Kertooko gallupit pääehdokkaat? Siinä tapauksessa meillä on vain yksi pääehdokas: istuva presidentti. Edelleen Uosukaisen romahdus pätee vastaesimerkkinä.
Pääehdokkuuksien lisäksi tiedotusvälineet ovat nimenneet seitsemän ehdokasta Halosen haastajiksi. Toisaalta häntä ei olla vielä valittu toiselle kaudelle, jonka suhteen kaikki ovat tasa-arvoisia, siis ehdokkaita vain.
Hautalan kampanjan näkökulmasta Hautala on paras presidentiksi, jolloin muut ovat tämän paremmuuden haastajia. Omasta näkökulmastani Niinistöllä on seitsemän haastajaa.
Demokratia on moniäänisyyden voimaa. Myös soraääniin on vastattava: esimerkiksi Hautalan presidentti-instituution kritiikkiin, Laxin Nato-kannatukseen ja Soinin EU-vastaisuuteen.
Demokratian kannalta pääehdokkaita ja itseoikeutettuja haastettavia ei ole.
mr_Zombie 19.12.2005 klo 22:30:
“Tiedotusvälineet kutsuvat Niinistöä, Vanhasta ja Halosta presidentinvaalien pääehdokkaiksi. Millä perusteella?”
Koska he ovat sellaisia joilla on jonkinlaiset mahdollisuudet voittaa. Muilla on niin vähäinen kannatus ettei heistä tarvitse välittää.
“Demokratia on moniäänisyyden voimaa. Myös soraääniin on vastattava: esimerkiksi Hautalan presidentti-instituution kritiikkiin, Laxin Nato-kannatukseen ja Soinin EU-vastaisuuteen.”
Demokratia on enemmistödiktatuuria. Siksi soraäänet voi käytännössä jättää kokonaan huomiotta.
“Demokratian kannalta pääehdokkaita ja itseoikeutettuja haastettavia ei ole.”
Näin idealistinen kuva on älyllisesti epärehellinen.
Ruso 21.12.2005 klo 9:35:
Z: “Koska he ovat sellaisia joilla on jonkinlaiset mahdollisuudet voittaa. Muilla on niin vähäinen kannatus ettei heistä tarvitse välittää.”
Ai kuten Lax vastusti RKP:n omaa ehdokasta -94 vaaleihin argumentilla, ettei ole mahdollisuuksia.
Z: “Demokratia on enemmistödiktatuuria.”
Ehkä muodollisesti, mutta itse asiallisesti ei välttämättä. Yksi voi tukea toisen ehdotuksia saadakseen tukea omilleen, ei siis itse asian takia. Syntyy poliittisten diilien verkosto, jonka lopputuloksena lakien kokoelma voi olla teoriassa pelkästään pienten vähemmistöjen lakeja.
Z: “Näin idealistinen kuva on älyllisesti epärehellinen.”
Ehkä, jos ‘älyllisesti rehellinen’ koskettaa vain käytännön elämää. Toisaalta juuri käytännön elämä on omituisuuksia ja ristiriitaisuuksia täynnä ja joku voisi väittää, että älyllinen koskee nimenomaan jotain muuta.