Kirjoittaja: Toivo Hurme
Lipsanen&Ruson ensimmäisen blogivieraan Toivo Hurmeen voi löytää sieltä, missä kiinnostavia keskusteluja käydään: kaupungilta, kahviloista ja olutjuottoloista. Jos satut samaan pöytään, kannattaa varautua pitkään ja antoisaan keskusteluun.

Suomi on perustuslain mukaan demokratia. Sama perustuslaki antaa presidentille huimasti valtaa, jota kaikki presidentit ovat myös käyttäneet melkoisen suvereenisti. Presidentillä on mahdollisuus kyykyttää hallitusta ja kansanedustajia. Tätä vallankäyttöä tukee se, että suomalaiset haluavat presidentin olevan vahva toimija, joka ”panee ruotuun” ministerit tai muut päivänpolitiikan likaiset pelurit.

Tämän julkisuudessa näkyvän ”ruotuun panemisen” taustalla presidentti halutessaan johtaa ulkopolitiikkaa. Hän voi myös jarruttaa ja siten ohjata hallituksen lakiesityksiä. Presidentti nimittää omavaltaisesti maan oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerit, valtakunnansyyttäjän, vakinaiset tuomarit, ministeriöiden kansliapäälliköt, Suomen Pankin johtajat, upseerit ja suurlähettiläät. Presidentti on myös armeijan ylipäällikkö ja ohjaa puolustuspolitiikkaa suoraan puolustusvoimien komentajan kautta. Nykyään kai puolustusministeri saa sentään olla näissä keskusteluissa mukana. Tätä valtaa käyttää yksi ainoa ihminen kuuden (tai kahdentoista!) vuoden ajan.

Miksi meillä on jatkuva vahvan johtajan kaipuu? Keisarivallan aikana vedottiin tsaariin, kun kotoiset hallitsijat olivat tuhmia. Vahvan presidentin kaipuu on ennen kaikkea symbolista itkumuurin tarvetta. Presidentti saa edelleen kansalaisilta valtavasti postia. Demokratia kuitenkin kärsii, kun itkumuurin tarpeessamme valitsemme presidenteiksi vallanhimoisia henkilöitä, joiden yksinvaltainen toiminta hyväksytään, koska presidentti näin osoittaa olevansa päivänpolitiikan ”yläpuolella”.

Olisiko aika aikuistua? Presidentin valtaa tulee pikimmiten vähentää. Pitäisikö tämä valta sitten luovuttaa pääministerille, hallitukselle tai eduskunnalle? Ei, huutavat kansalaiset, ne ovat omaa etuaan ajavia pelureita! Olen samaa mieltä. Valtaa pitää siirtää kansalaisille, ainakin jos väitämme olevamme demokraatteja.

Demokratian ideaali on Ateenan tori, johon kansalaiset kokoontuvat päättämään yhteisistä asioista. Koska tämä ei ole teknisesti mahdollista riittävän suuren torin puuttuessa, on valta delegoitu määräajaksi kansanedustajille. Nykyinen edustuksellisen demokratian järjestelmä luotiin Suomessa sata vuotta sitten. Silloin emme olleet vielä itsenäisiä.

Edustuksellisen järjestelmän perusta horjuu, koska yhteinen päätöksenteko olisi nykyisten tietoverkkojen ansiosta täysin mahdollista. Kansalais- ja kaupunkilaisäänestykset ovat suoraa, aitoa demokratiaa. Maissa joissa niitä käytetään, kiinnostus politiikkaan ja yhteisiin asioihin on lisääntynyt. Kansanäänestykset eivät myöskään yleensä johda äkkivääriin päätöksiin, vaan tuottavat maltillisia ratkaisuja.

Kuulen jo vastaväitteen: ei kansa kykene, ole kiinnostunut tai yksinkertaisesti välitä päättää omista asioistaan! Tarvitaan asiaan perehtyneitä…niin ketä? Niitä omaa etuaan ajavia pelurimaisia poliitikkojako? Vahva presidentti?

Selvä. Jos näin todella on, emme usko demokratiaan. Olemme joko elitistejä tai alamaisia ja haluamme elää oligarkiassa emmekä demokratiassa. Niin kauan kun kansa on heikko ei kansanvaltaakaan ole.