Presidentinvaalien toisella kierroksella ovat vastakkain Sauli Niinistö ja Tarja Halonen ja mielipidetiedustelujen perusteella voimme odottaa tiukkaa kilpailua. Kumpi tahansa voittaakaan, niin marginaali ei jää kovin suureksi.
Kumpi ehdokkaista on uskottavampi ympäristökysymyksissä? Aloitetaan arvioimalla näyttöjä.
Sauli Niinistö on Euroopan investointipankin varapääjohtajana ollut ainakin tilaisuus vaikuttaa pankin ympäristöinvestointeihin ja linjaan ylipäänsä. Kuinka hän sitten on tämän tilaisuuden käyttänyt? Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes on sitä mieltä, että Niinistön näytöt ovat heikot. Iltalehden mukaan Siimes “vetosi eräisiin kansalaisjärjestöihin, joiden mielestä pankin Euroopan ulkopuolisissa lainoituspäätöksissä ei ole riittävästi noudatettu kansainvälisiä ympäristöstandardeja eikä sosiaalisia normeja, jotka EU:n sisällä pitää ottaa huomioon.” Toisaalta kokoomuksen europarlamentaarikko Ville Itälä puolustaa Niinistöä ja huomauttaa, että “Niinistön vastuulla EIB on rahoittanut Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamista sekä tehnyt jo rahoituspäätökset toisen jätevedenpuhdistamon ja tulvapadon rakentamiseksi.”
En valitettavasti tiedä, mihin kansalaisjärjestöihin ja raportteihin Siimes viittaa. Paremman tiedon puutteessa lienee varovaista olla ottamatta kantaa siihen, kuinka paljon investointipankin ympäristöinvestointeihin on vaikuttanut Niinistön aktiivinen panostus ja kuinka paljon ympäristöinvestoinneista päättäminen on tullut vain viran puolesta. Niinistö itse sanoi aiemmin blogissaan, että työssään pankissa hän on voinut vaikuttaa. Erityisesti hän kuitenkin sanoo joutuneensa muuttamaan ajatuksiaan: “Talouden vauhdikas meno ei voi ottaa ennakkoa ympäristön kustannuksella. On löydettävä tasapainoinen kehitys, eikä meno ole sitä ollut. Se vaan on tunnustettava.”
Valtiovarainministerinä Niinistö tuli tunnetuksi säästäväisenä miehenä. Säästäminen onkin yleensä tuhlaamista ympäristöystävällisempää, eikä harppaus ekonomiasta ekologiaan ole niin pitkä kuin usein annetaan ymmärtää. Esimerkiksi johdonmukaisuudestaan polttoaineverotuksessa Niinistö sai Dodon pääsiäissaaripalkinnon vuonna 2000.
Entä Halonen? Minulle ei juuri tule mieleen, mitä Halonen olisi tehnyt ympäristön eteen. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö hän olisi voinut jotain tehdä. Googlettamalla Halosen nimeä ja sanoja “ympäristö” ja “ilmastonmuutos” selviää, että kyllä hänkin on ainakin huolestunut. Mitään konkreettisempaa ei kuitenkaan tahdo löytyä.
Halosen lempiprojekti on viime vuodet ollut yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa organisoitu Helsinki-prosessi, jonka teemoina ovat globalisaatio ja demokratia. Koko prosessi on ylipäänsä kohdannut melkoisesti arvostelua eikä sen tuloksia ole juurikaan ylistetty. Mutta merkillepantavaa on myös se, että ympäristöasiat loistavat poissaolollaan. Prosessin seurantaryhmissä ympäristökysymykset on haudattu Human Security -ryhmälle, jonka jäsenistä vain yhdellä, tohtori John Mugabella, näyttäisi olevan jonkinlaista kompetenssia ympäristökysymysten suhteen. Ei siis näytä siltä, että ympäristökysymykset olisivat Halosen maailmanparannusagendalla kovinkaan keskeisessä roolissa.
Sama asetelma toistuu myös ehdokkaiden kampanjasivustoilla. Miksi Niinistö -sivuilla ympäristökysymykset on nostettu listassa heti toiseksi. Tarja Halosen keskeiset vaaliteemat ja tavoitteet -sivulla ympäristöstä tai ilmastosta ei sanota mitään.
Lyhyesti: Niinistön ympäristönäytöistä voidaan kiistellä, mutta Haloselta niitä ei näyttäisi löytyvän lainkaan. Ja Niinistö ainakin osoittaa varsin voimakastakin kiinnostusta ympäristöasioihin siinä missä Halosen agendalta ne puuttuvat lähes kokonaan. Ympäristön kannalta äänestysratkaisunsa tekevälle valinnan pitäisi siis olla selvä.
psych3 22.1.2006 klo 11:08:
Ja silti mm. vihreiden Cronberg meni Halosen taakse… Joku voisi kertoa hänelle saman mitä yllä kirjoitit.
Lipsanen 22.1.2006 klo 14:56:
Kuvaavaa myös on, että Halosen kannattajat ovat lähinnä pyrkinet kyseenalaistamaan Niinistön ympäristönäyttöjä. Ei siinä mitään, pitäähän sitä haastaa ja ovat sen tehneet ihan asiallisestikin. Mutta oman ehdokkaan ympäristösaavutuksia he eivät ole keskustelussa nostaneet esille. Voisiko olla, että tyhjästä on paha nyhjästä?
Tuohon vaaliteemasivujen vertailuun vielä: ei välttämättä kerro kauheasti, jos ympäristöasiat on nostettu keskeiseksi vaaliteemaksi. Mutta sitäkin enemmän kertoo se, että toinen ehdokas ei ole niitä viitsinyt edes mainita.
silla 24.1.2006 klo 14:56:
Ottamatta kantaa pohdintaan siitä, kumpi ehdokas on tehnyt enemmän ympäristön puolesta haluaisin korjata blogissa oleva asiavirheen. Presidentti Halonen ja presidentti Mkapa jakoivat ILO:n asettaman Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission puheenjohtajuuden. Komission loppuraportti löytyy osoitteesta http://www.ilo.org/public/english/wcsdg/docs/report.pdf
Mielikuvani on, että komission tärkeimmäksi viestiksi maailmalle nousi ns. decent work -konsepti. Raportti näyttää pikaisen vilkaisun ja haun mukaan käsittelevän myös kestävää kehitystä ainakin parissa luvussa. Hyvä niin. Mielestäni relevantti kysymys on, miten raportin suosituksia on viety eteenpäin, miten niitä on yritetty implementoida?
Helsinki-prosessi oli Suomen ja Tansanian ulkoministereiden puheenjohtama hanke, jota molempien maiden presidentit kyllä tukivat. Helsinki-prosessi ei ottanut asiakseen ajaa mitään ns. ILO komission suosituksista, vaikkakin viittasi komission raporttiin yhtenä tärkeänä taustana työlleen.
Lipsanen 25.1.2006 klo 0:16:
Kiitoksia tarkennuksesta. Olin tosiaan sotkenut nuo kaksi prosessia toisiinsa. En tajunnut, että jokainen demari tarvitsee oman maailmanparannushankkeensa.
Mutta sinäkin teet yhden erittäin pahan virheen. Ei se, että puhutaan “kestävästä kehityksestä” tarkoita, että puhuttaisiin ympäristöstä. Virallisessa YK-jargonissa kestävä kehitys tarkoittaa sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ja usein ensimmäistä ja jossain määrin toistakin käytetään tekosyynä olla puhumatta kolmannesta muuta kuin korkeintaan maininnan tasolla.
Näin vaikuttaisi olevan asiat myös tässä oheistamassasi asiakirjassa. Paperin ensimmäisessä luvussa ilmeisesti muotoillaan projektin tavoitteet ja lähtökohdat numeroituina ykkösestä 61:een. Ainoa kohta, josta löysin jotain kestävään kehitykseen viittaavaa, on kohdan 21 (The essentials of this social dimension) kolmas alakohta, jossa sanotaan:
Tuossa ympäristöön liittyvää on ainostaan se, että sana “environmental” mainitaan. Ja tuo oli tosiaankin ainoa kohta koko 61:n kohdan listassa, jossa kestävästä kehityksestä puhutaan (jollei sitten jokin jäänyt minulta huomaamatta). Ei kyllä muuta yhtään käsitystäni siitä, että Halonen ei ympäristökysymyksistä juurikaan piittaa.
Luen vielä läpi ne osiot, joissa kestävästä kehityksestä keskustellaan laajemmin, ja kommentoin uudestaan. Mutta jo tuo, että projektin kysymyksenasettelussa ympäristö on vain marginaalisessa osassa (tai itse asiassa vähemmän kuin marginaalisessa) kertoo varsin paljon.
Lipsanen 25.1.2006 klo 15:05:
Globalisaation vaikutuksia käsittelevässä luvussa kaksi ei puhuta ympäristöstä sen enempää. Esimerkiksi talouskasvun vaikutuksia käsittelevässä alaluvussa ei ilmeisesti ole juolahtanut mieleenkään, että talouskasvulla voisi olla ympäristövaikutuksia. Ainoastaan viimeisessä alaluvussa “Wider effects” mainitaan, että informaatiovallankumous on mahdollistanut globaalien ei-valtiollisten yhteenliittymien syntymisen eri teemojen ympärille, yhtenä esimerkkinä ympäristökysymykset.
Kolmannen luvun ensimmäisen alaluvun alla on yksi puolen sivun pituinen ala-alaluku otsikolla “Sustainable development and resource productivity”, jossa yllättäen käsitellään ympäristöasioita. Ne vaativat globaaleja toimia (§ 290) ja yksi hyvä keino niiden saavuttamiseen on edistää teknologian kehittymistä (§291). Kehitysmaiden omilta yrityksiltä ei raportin mukaan kuitenkaan voida vaatia samojen ympäristöstandardien noudattamista kuin kansainvälisiltä toimijoilta. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, kuinka kestävän kehityksen avulla voitaisiin lisätä työpaikkoja.
Luvun viimeisessä pykälässä (§292) sanotaan (ilmeisen perusteettomasti) paikallisten yhteisöjen luontaisesti suojelevan ympäristöään. Tästä päätellään, että paikallisyhteisöihin investoimalla voitaisiin paitsi edistää ympäristönsuojelua myös lisätä työllisyyttä.
Ei vakuuta. Verrattuna raportin muihin teemoihin ympäristöasioita käsitellään varsin ylimalkaisesti ja silloinkin samalla viedään työllisyysargumenttia eteenpäin suurin piirtein tasavahvana ympäristönsuojelun kanssa (mitä nyt voidaan ymmärtääkin, onhan kyseessä ILOn raportti). Lisäksi keskustellaan vain paikallisista ympäristöongelmista eikä esimerkiksi ilmastonmuutosta edes mainita tässäkään yhteydessä.
Ja sitten yhteenvetoluku neljä, Mobilizing action for change: Ympäristö mainitaan vain kerran (§604) perinteisessä litaniassa talous- ja sosiaalisten kysymysten kanssa. Minkäänlaisia ympäristökysymyksiin liittyviä tavoitteita ei aseteta.
Turvallisesti voidaan siis sanoa, että Halosen maailmanparannusagendalle eivät ympäristöasiat mahdu. Raportti käsittelee kuitenkin aiheita, joilla on merkitystä ympäristönäkökulmasta, ja Halosella toisena puheenjohtajista olisi varmasti ollut tilaisuus niitä tuoda esiin, jos hän olisi pitänyt niitä tärkeinä. Mutta ei. Muutama epämääräinen huomio paikallisesta ympäristönsuojelusta on päässyt mukaan, mutta esimerkiksi ilmastonmuutos on sivuutettu täysin.
Lipsanen 25.1.2006 klo 15:09:
Silla kirjoitti:
Jos kyse on siis edelleenkin ympäristöasioista (joka on tämän merkinnän aihe), niin mitähän suosituksia mahdat tarkoittaa? Eihän raportti sisältänyt mitään ympäristöön liittyviä suosituksia ainakaan sellaisella konkretian tasolla, että niiden implementoimista olisi jollain lailla mahdollista seurata.
silla 25.1.2006 klo 17:44:
Myönnän, etten ollut ehtinyt tutustua tarkemmin raportin ympäristöaiheisiin. Kommenttini pointti oli, kuten sanoin, korjata asiavirhe. Mikäli haluaa arvioida Halosen ympäristöpolitiikkaa ei Helsinki-prosessi ole oikea lähde.
Suositusten implementoinnin merkityksen mainitsin myös yleisempänä kommenttina ja mielipiteenäni, että kriittiset raportit eivät välttämättä itsessään riitä. Mikäli ymmärrän kommenttisi
‘Minkäänlaisia ympäristökysymyksiin liittyviä tavoitteita ei aseteta.’
oikein, olen samaa mieltä: ympäristöasioiden mainitseminen, ongelmien toteaminen, tai uhkakuvien ymmärtäminen ei välttämättä kerro mitään valmiudesta sitoutua asioiden parantamiseen. Prioristointi ja ympäristöpolitiikan sisäänrakentaminen, parempi huomioon ottaminen käytännössä vakuuttaisi enemmän.
Lipsanen 25.1.2006 klo 21:00:
Sekoitin prosessit toisiinsa varmaan siksi, että Halonen ja Mkapa kuitenkin osallistuivat myös Helsinki-prosessiin ainakin siten, että avasivat päätöskonferenssin. Siinä yhteydessä yhdistin heidän nimensä prosessiin. Mutta kiitos, kun korjasit virheen.