Valtiokirkko (tai kansankirkko) on periaatteellinen ongelma. Yhtäältä perustuslaissa on säädetty uskonnonvapaus, toisaalta kirkon virallinen asema on tunnustettu kirkkolaissa. Toisin sanoen kirkkolaki voidaan tulkita poliittiseksi kannaksi, jonka mukaan kristinusko on jotenkin erityisen hyvä yhteiskunnallisen järjestäytymisen muoto.
Kehotin aiemmin valtion ja kirkon ottamaan avioeron.
On toinenkin vaihtoehto. Mikäli halutaan nimittäin korostaa kirkon yleishyödyllistä asemaa (mikä ei periaatteellisesti eroa mitenkään aatteellisten yhdistysten asemasta) yhteiskunnassa eikä haluta jo rakennettua toimivaksi katsottua järjestelmää hajottaa, niin kirkkolaki voidaan säätää uudelleen ekumeenisessa hengessä.
Ajatuksena on, että kirkon mallikkaasti hoitamat yleishyödylliset tehtävät voitaisiin hoitaa kaikkien uskontokuntien yhteistyönä. Tämä toivon mukaan vähentäisi uskontokuntien välistä epäluuloa ja edistäisi näin yhteiskunnallista eheyttä sekä vieraiden kulttuurien ymmärtämystä.
Lipsanen 14.2.2006 klo 13:47:
Kuulostaa vähän monimutkaiselta. Kuinka tuo yhteistyö siis käytännössä järjestettäisiin?
Epäilyttää, vähentäisikö tuollainen valtiojohtoinen ylhäältä alas -yhteistyö kuitenkaan epäluuloja. Aidon yhteistyön pitää kummuta siitä, että osapuolet haluavat yhteistyötä.
“Ekumeeninen valtionkirkko” lienee myös harhaanjohtava nimitys, jos tarkoituksena on, että myös ei-kristilliset uskontokunnat ovat mukana. Entä sitten uskonnottomat? Kuinka heidät otetaan huomioon?
En kannata. Kannatan mieluummin aiempaa ehdotustasi kirkon ja valtion erosta.
Ruso 14.2.2006 klo 14:15:
““Ekumeeninen valtionkirkko” lienee myös harhaanjohtava nimitys”
Totta. Nolo moka. Ajatus lienee kuitenkin selvä.
“Kuinka tuo yhteistyö siis käytännössä järjestettäisiin?”
En ota kantaa. Pointtini on vain, että valtiokirkkoon liittyvään periaatteelliseen ongelmaan on valtion ja kirkon eron lisäksi myös toinen ratkaisumahdollisuus, ainakin teoriassa.
Ruso 14.2.2006 klo 14:41:
Wikipedian mukaan:
1) “Ekumenia tarkoittaa ykseyttä, yhtenäisyyttä. Ekumenia tulee kreikan sanasta oikoumene, joka tarkoittaa asuttua maata, maailmaa ja maanpiiriä. Sanan taustalla on kreikan sana oikos, “talo”. Termiä käytetään yleensä merkitsemään uskonnollista toimintaa, joka pyrkii lähentämään eri uskontoja toisiinsa.”
2) “Kirkko on seurakunta tai muodollisempi uskonnollinen organisaatio etenkin kristinuskon mutta joskus myös muiden uskontojen piirissä.”
Avril Styrman 15.2.2006 klo 18:14:
Tuo on todella hyvä idea. Kirkon pitäisi mm. pitää oviaan auki (lähes) 24h,
toimia päiväkotina, psykologina, ja normaalin ihmisen levähdyspaikkana, ilman mitään uskonto-dogmeja.
Kaikki riittävän suuret rekistöityneet uskonnot voisivat saada oman siivunsa veroista, ja saada samalla tietyn osan yhteisvastuusta. Muuten veronkeräys pitäisi kieltää. Eli jos ei toimi niinkuin kaikki muut, niin ei saa rahaa. Tämä johtaisi uskontojen yhdistymiseen, takuulla, sillä kukapa ei rahaa haluaisi.
Olen töissä Helsingin tuomiokirkon vieressä. Sen ovat ovat aina kiinni.
Lassi 12.3.2006 klo 12:18:
Löysin Henrik Ruson varsin ansiokkaan kirjoituksen Kirkkolaki uusiksi Aamulehdestä, joka ilmestyi 12.3. Ruso kirjoittaa:
“Tulkintani mukaan uskonnonvapauslain mukaan maallisia ja taivaallisia asioita ei tulisi sekoittaa keskenään.” Edelleen hän kirjoittaa: “Institutionalisoituna kirkon ei tarvitse taistella aatteiden temmellyskentällä, perustella olemassaoloaan.”
Minä ajattelisin asiaa vähän eri tavalla. Tai ehkä minä vain jatkan ajatusta: Minun mielestäni alunperin ei ole ollut tarkoitus erottaa maallisia ja taivaallisia asioita toisistaan. Ajattelen niiden liittyvän saumattomasti toisiinsa. Mutta kautta vuosisatojen teologiset auktoriteetit ovat pyrkineet erottamaan ne toisistaan joko tieten tai tietämättään juuri siitä syystä, että taivaalliset asiat voitaisiin nostaa kritiikin tavoittamattomiin. Tällöin mahdollistuu kirkollisten johtajien ja organisaatioiden maanpäällinen valta ja täydellinen “oikeassa oleminen”.
ruso 12.3.2006 klo 14:28:
Kiitos Lassille palautteesta ja tärkeästä lisäyksestä. Kiitos myös Aamulehdelle hauskasta konseptista mielipidekirjoitusten julkaisemiselle.
Avril Styrman 13.3.2006 klo 18:58:
Laitappa Ruso se aamulehden artikkeli tälle sivulle niin voidaan lukea se vaivatta.
ruso 14.3.2006 klo 10:06:
Se oli toimittajan ansiokkaasti editoima juttu kahdesta tämän blogin kirjoituksesta: 1) “Ekumeeninen valtiokirkko” ja 2) “Valtio ja kirkko: ottakaa avioero!”
Avril Styrman 14.3.2006 klo 18:00:
Ahaa, mutta mitä se toimittaja kirjoitti lehteen? Eikö siinä ollut mitään uutta?
ruso 16.3.2006 klo 9:49:
Ei, kun kyse on mielipidesivuista, joihin kootaan paloja blogosfääristä.
Avril Styrman 20.3.2006 klo 17:28:
Yksi näkökulma mitä ei ole otettu huomioon tässä keskustelussa on kirkosta saatava hyöty. Onhan kirkon piirissä paljon ihmisiä jotka haluavat aidosti auttaa muita. Jos valtio erotetaan kirkosta, kirkon nykyinen infrastruktuuri tuhoutuu pikkuhiljaa. Roosa Meriläisen ja toisen kansanedustajan lakialoite tyrmättiin täysin sillä se oli liian radikaali. Kuitenkin kirkko on tehoton eikä vastaa yhteiskunnan tarpeisiin. Oikea ratkaisu tähänkin on kultainen keskitie.
Pitää luoda laki mikä määrittää sellaisen yhteisön tehtävät jolla on nykyistä kirkollisveroa vastaava veronkanto-oikeus. Ne jotka kantavat veroa, joutuvat täyttämään tietyt laissa määrätyt velvollisuudet. Näin saataisiin myös vauhtia ekumeniaan, sillä raha kelpaa kyllä kaikille uskontokunnille: Juutalaisille, Luterilaisille, Ortodokseille, Jehovan todistajille, Muslimeille, ja kaikille mahdollisille uskonnollisille liikkeille.
Entä mitä nämä vaadittavat tehtävät olisivat? Hyviä kandidaatteja olisivat 24h psykologipalvelu, 24h lämmin istuinpaikka tai jopa nukkumapaikka, alueellinen velvoite saapastoimintaan, eli velvoitus valvoa juopuneita nuoria ja muita ihmisiä seurakunnan alueella. Listaa voidaan jatkaa. Tietenkin perinteiset sakramentit kuten avioliitto, kaste, ja hautaus pitää toimittaa aina tarvittaessa.
Todellakin, tämä ratkaisu toisi uskontoja lähemmäs toisiaan, ja lähemmäs niitä ketkä apua tarvitsevat. Tieteellinen realismi valtaa jatkuvasti alaa uskovaisuudelta; moderni ihminen ei hae totuutta enää Raamatusta eikä Koraanista. Silti moderni ihminenkin kaipaa paikkaa minne voi aina mennä, ja uskontokunnilla on resurssit ja halua tarjota tällainen. Tosin kaikki palvelut pitää tarjota siten, että palvelun tarjoaja ei yritä käännyttää ketään uskovaisuuteen. Suuri osa luterialisista papeista jotka ovat käyneet läpi teologin koulutuksen suhtautuisivat tähän varsin myönteisesti. Ja ne jotka suhtautuvat negatiivisesti voivatkin jäädä jauhamaan yksin omaa dogmaansa.
Lipsanen 21.3.2006 klo 11:44:
Avril Styrman:
Varsin mielenkiintoinen ehdotus. Tuota sietäisi tarkastella perusteellisemmin. Tosin olen sitä mieltä, ettei velvollisuuksia pidä määritellä sellaisella tarkkuudella, mitä ehdotat. Siitä seuraa vain lisää tehottomuutta. Velvollisuudet on määriteltävä yleisemmällä tasolla ja jätettävä velvoitetuille mahdollisuus päättää, kuinka suoriutua velvoitteista annetuissa puitteissa.
Avril Styrman 24.3.2006 klo 14:47:
Niin, jos tällainen laki olisi, jäisi valtion tehtäväksi enää määritellä velvoitteet ja valvoa näitä velvoitteita. Esim. vanhustenhoidon vastuuta voitaisi siirtää kirkolle. Kirkko voisi huolehtia kevyesti muutamasta kymmenestä tuhannesta vanhuksesta.
Lassi 27.3.2006 klo 10:00:
Tuota.. mikäs itu olisi rakentaa toinen valtiollinen organisaatio nykyisen valtiollisen organisaation rinnalle?
Nimittäin kirkon nykyinen organisaatio ei taivu tuollaiseen muutokseen. Se tarkoittaisi vain nykyisten kunnallisten ja valtiollisten vanhustenhoidon rakenteiden siirtämistä kirkon alaisuuteen.
Sama toisinpäin: Eikö ne ihmiset, jotka haluavat toimia lähimmäisilleen lähimmäisinä, voisi toimia myös valtiollisessa organisaatiossa?
Edelleen jää kysymys: Mikä on kirkon tehtävä?
Avril Styrman 29.3.2006 klo 17:23:
Itse asiassa mitään uutta valtiollista organisaatiota ei tarvitsekaan rakentaa, koska (Evlut ja Orthodox) kirkko on jo valtiollinen organisaatio. Tässä ‘oikea valtio’ vain määrittäisi kirkon tehtävät. Koko vanhustenhoitoa ei tarvitsisi siirtää kirkkojen alaisuuteen. Se oli vain yksi esimerkki hyödyllisestä toiminnasta mitä kirkko voisi harjoittaa niillä miljoonillaan mitä se veroina saa.
On totta että ne ihmiset jotka haluavat toimia lähimmäisilleen lähimmäisinä voivat toimia myös sellaisessa valtiollisessa organisaatiossa minkä nimi ei ole kirkko. Voi kuitenkin osoittautua tehokkaammaksi pitää yleinen-valtio ja valtiokirkko erillään. Ovathan yliopistotkin autonomisia, mutta saavat rahansa valtiolta, tai ainakin suuren osan niistä. Jos kirkko yhdistettäisiin valtion sosiaaliosastoon, ei se olisi enää autonominen, ja veikkaan että siitä tulisi tehottomampi. Siis tehottomampi verrattuna siihen että valtio määrittelisi kirkon tehtävät perusteellisemmin lailla ja kirkko saisi pitää veronkanto-oikeutensa.
Mikä on kirkon tehtävä?
-huolehtia jäsentensä osalta perinteisistä sakramenteista kuten hautaus, vihkiminen ja kaste aina pyydettäessä.
-huolehtia tietystä määrästä vanhuksia suhteutettuna jäsenmääräänsä, jotka kaikki maksavat kirkollisveroa.
-huolehtia tietystä määrästä päivähäoitopalvelua suhteutettuna jäsenmääräänsä.
-tarjota mukavaa rupatteluseuraa ja henkistä tukea kaikille sitä tarvitseville 24h/vrk.
-harjoittaa seurakuntansa alueella saapastoimintaa, eli paimentaa juopuneita nuoria, tarjota puliukoille ja asunnottomille yösija ja ruokaa, pestä heitä ja heidän vaatteensa.
-pyrkiä voimakkaammin ‘ei-dogmaattiseen’ ekumeeniseen yhteistyöhön Suomen muiden uskontokuntien kanssa.
Siinä oli muutama hyvä tehtävä kirkolle. Nämä käikki tehtävät voitaisiin kirjata lakiin. Jos näin olisi, olisi kirkko paljon hyödyllisempi laitos kuin nykyään.
Lassi 30.3.2006 klo 20:35:
Niin, eli ajatteletko kirkon sopivan ikäänkuin valtion alihankkijaksi?
Alihankintatoiminnalle on tyypillistä, että asiakas (ostaja) pyrkii kontrolloimaan alihankkijassa kaikkia niitä asioita, jotka se katsoo aiheellisesti. Ikävistä asioista se ei puolestaan halua edes kuulla.
Mielestäsi kirjoittamasi lista sopii tähän ajatukseen vallan mainiosti. Mitäs jos ajatellaan asiaa vielä kerran toisin päin? Ajatellaan niin päin, että ei nähdäkään listaamiasi asioita valtion vastuualueeseen kuuluvina vaan nähdään ne kuuluvaksi meidän vastuualueeseen. Siis sinun ja minun. Meidän kaikkien. Eikö vanhuksista huolehtiminen, lasten hoito ja kasvatus, rupatteluseuran antaminen yksinäiselle, eivätkö ne ole loppujen lopuksi meidän jokaisen “ristejä” tässä maailmassa? Ehdottamasi toimintatapa toteuttaa juuri tätä ‘ulkoista ja unohda’ -ajattelua.
Avril Styrman 4.4.2006 klo 15:21:
Kyllä ne kuuluvat moraalisesti kaikkien Maapallon ihmisten vastuualueeseen, minunkin. Mutta kirkko kerää veroja ihmisiltä, minä en kerää. Tällä rahalla papeille maksetaan palkkaa jotta he toimisivat nimenomaan virallisina auttajina. Ainakin Evlut kirkon piirissä toimii monia pappeja jotka ovat pappeja ainoastaan virka-aikana. Kaikki papit eivät todellakaan ole auttajia iltaisin. Toki 24h pappejakin on, kuten Taivallahden kirkkoherra Matti Mäkelä, ja moni muukin.
Jos kirkollisveroa kantaville yhteisöille annettaisiin mainitsemani lisätehtävät, ei se mitenkään lisäisi minun, tai kenenkään muunkaan piittaamattomuutta. Ja auttamaan haluavat ihmiset voisivat hakeutua autttajiksi myös kirkon koordinoimana. Huomautan tässä ohimennen että Hesarissa oli juuri juttu Tampereella toimivasta vanhainkodista josta puuttuu jopa 100 hoitajaa ja vanhukset pidetään jatkuvassa horkassa lääkkeiden avulla. Tämä on täysin törkeää, kuvottavaa toimintaa. Vaikka lääkkeitäkin tarvitaan, ei vanhuksia pidä lähtökohtaisesti hoitaa pitämällä heitä unessa. Tämä ei ole sopiva kiitos veteraanisukupolvelle joka rakensi hyvinvointimme. Kirkko voisi auttaa tilannetta merkittävästi.
ruso 26.4.2006 klo 15:47:
Aiheesta (ja aiheen vierestä) vääntöä Aamulehden sivuilla:
http://www.aamulehti.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=86
telson 7.10.2009 klo 12:45:
Todella hyvä ja asiallinen kirjoitus ekumeniasta, joka pistää ajattelemaan:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/ekumenia.html