Tanskan lippu / Niko Lipsanen 27.9.2005
Ruso kirjoitti, että “kulttuurien törmätessä rähjäyksellä tai turhalla ylpeydellä ei voiteta mitään.” Olen samaa mieltä. Muhammedin pilakuvista syntyneessä törmäyksessä ei kuitenkaan olla vältytty rähjäykseltä: ihmiset marssivat kaduilla, lähetystöjä on poltettu ja tappouhkauksia annettu.
Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen on Ruson linjoilla ja peräänkuuluttaa dialogia väkivallan sijaan. Voi olla, että hänen olisi kannattanut vastata dialogipyyntöön jo silloin, kun muslimimaiden lähettiläät sitä häneltä pyytivät. Väkivaltaisuudet eivät kuitenkaan ole sen enempää pilakuvat julkaisseen Jyllands-Postenin kuin Rasmusseninkaan vika. Niihin syyllisiä ovat ne, jotka väkivaltaa tekevät, siihen kiihottavat tai sillä uhkaavat.
Vaikuttaa, että Eurooppa ja länsimaat olisivat jättäneet Tanskan yksin puolustamaan sananvapautta. Enää ei kuitenkaan ole kyse pelkästään siitä, saako sananvapaudella myös loukata, vaan myös siitä, pitääkö väkivallan edessä taipua. Mielestäni ei. Olisi täysin väärä viesti, että länsimaat taipuvat, jos niitä tarpeeksi uhkaillaan. Vai ovatko muslimimaiden hallitukset ja vihamielialaa lietsoneet uskonnolliset johtajat valmiita pyytämään anteeksi Tanskan lähetystöjen polttamista ja Tanskan kansalaisiin kohdistettuja tappouhkauksia?
Iranin suurin lehti Hamshahri järjestää holokaustiaiheisen pilakuvakilpailun vastavetona Muhammed-pilakuville. Maan presidentti Mahmoud Ahmadinejad onkin jo aiemmin kyseenalaistanut koko holokaustin olemassaolon. Vastaveto on siinä mielessä osuva, että holokausti on arka aihe monessa Euroopan maassa. Siinä saattaa moni pystyä hieman eläytymään, miltä profeettapilakuvat ovat joistakin muslimeista tuntuneet. Ikävä kuitenkin, että juutalaiset, joilla ei ole koko jupakassa mitään osaa, tällä tavalla vedetään kuvioon mukaan.
Holokaustipilakuvat varmasti loukkaavat monia. En kuitenkaan usko, että niistä riehaantuvat kansanjoukot käyvät Euroopan maissa polttamassa Iranin suurlähetystöjä tai, että Euroopassa oleskelevien iranilaisten henkilökohtainen turvallisuus olisi niiden takia uhattuna. Tuskin mikään taho edes lupaa tapporahaa pilakuvien piirtäjistä.
Ahmadinejad tai Iranin hallitus tuskin tuomitsevat Hamshari-lehden pilakuvakilpailua, vaan todennäköisesti ovat jopa sen takana. Tällä on se merkitys, että teettämällä itsekin pilakuvia toisissa kulttuureissa aroista asioista he samalla hyväksyvät pilakuvat menetelmänä testata sananvapauden rajoja. Menettelyllään Iran siten käytännössä vahvistaa, että Jyllands-Postenilla oli oikeus julkaista Muhammed-pilakuvat. Tanskalaislehti sentään pyysi anteeksi menettelyään. Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin Hamshari pyytää anteeksi holokaustikuvia?
Länsimaiden, siis myös Suomen, olisi nyt yhdessä puolustettava länsimaisia arvoja väkivaltaa vastaan ja seisottava Tanskan rinnalla. Ääriryhmien väkivallan edessä taipuminen olisi myös isku kasvoille niille maltillisille muslimeille, jotka ovat koko ajan halunneet vuoropuhelua länsimaiden kanssa. Myös muslimimaissa on maltillisia ryhmiä, eivätkä länsimaat saa kääntää selkäänsä heille reagoimalla vain kiihkoilijoiden vaatimuksiin.
Ruso 12.2.2006 klo 18:42:
“rähjäyksellä tai turhalla ylpeydellä” viittasin mielenosoitusten lisäksi myös Tanskan pääministeriin.
Hän ei osoittanut hallitsevansa diplomatian alkeiskurssiakaan, kun jätti ottamatta vastaan suurlähettiläsdelegaation. Hän tuli näin vastanneeksi ‘keskisormella’ toisten jokseenkin selkeään huolenilmaisuun.
Kuten kirjoitatkin: “hänen olisi kannattanut vastata dialogipyyntöön jo silloin, kun muslimimaiden lähettiläät sitä häneltä pyytivät.”
Oma kirjoitukseni oli tarkoituksella hyvin yleisellä tasolla, koska tunnen huonosti kiistan osapuolten arkitodellisuutta. Silti tuntui tärkeältä kirjoittaa edes jotakin.
Lipsanen 12.2.2006 klo 23:45:
Arabiliitto toivoo pilakuvakuohunnan laantumista ja haluaa ylläpitää myönteisiä suhteita länteen. Viisasta puhetta. Juuri tämän kaltaisiin aloitteisiin on vastattava, ei tappouhkauksiin ja väkivaltaan.
Lipsanen 13.2.2006 klo 2:28:
Apinalaatikossa on näköjään kirjoitettu aiheesta samansuuntaisesti. Ehkä pitäisi ottaa tuokin blogi seurantaan.
Ruso 13.2.2006 klo 9:45:
Välttäisin barrikadiretoriikkaa ja -politiikkaa. Sanavapautta kyllä puolustamme, se on tullut selväksi. Vastaavasti pilakuvat loukkaavat, se on tullut selväksi. Tilanteen toitottaminen ei auta.
Sen sijaan tulee pyrkiä ymmärtämään, miksi kuvat loukkaavat ja minkälaisen bensakanisterin leimahtamiselle ne ovat olleet kipinänä. Tämä vaatii aitoa kiinnostusta toisen ajattelutapoja ja arkitodellisuutta kohtaan.
Vastineeksi saadaan ehkä ymmärrystä meille niin tärkeän sananvapauden suhteen.
Vastaavalla tavalla ei auta, että avioparit kinaavat siivousvuoroista. Ymmärtämällä toisen ajattelun perusteet (molempia väsyttää duunin jälkeen) päästään ratkaisuun: palkataan siivooja ja avioliitto pelastuu.
SAK harrasti barrikadipolitiikkaa pressanvaaleissa demonisoidessaan vastaehdokasta. Hieman karrikoiden välillä tuntui siltä, että vasemmiston käsityksen mukaan neuvolat olisi lopetettu, koulukirjat poltettu roviolla ja kunnalliset uima-altaat täytetty virtsalla, mikäli hirvittävä oikeistopankkiiri olisi valittu.
Pilakuvajupakassa seuraan jatkossa ainakin kahta asiaa:
1) toimisiko järkyttävät kuvat brittisotilaiden väkivallasta esimerkkinä sanavapauden merkityksestä?
2) Turkin jäsenyysneuvottelut: nyt tuntuu entistäkin tärkeämmältä, että niissä edistytään.
Ruso 13.2.2006 klo 10:10:
Aiemmassa merkinnässäni kysyin: Milloin periaatteet on laitettava yhteistyön edelle? Milloin yhteistyö on ylin periaate?
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2006/01/yhteistyo-vai-periaate/
Nyt siis korostaisin yhteistyön merkitystä.
Lipsanen 14.2.2006 klo 0:56:
Ei ole barrikadiretoriikkaa tuomita väkivalta ja sillä uhkaaminen. Ei ole barrikadiretoriikkaa vaatia myöskään, että kiistan molempia osapuolia arvioidaan samoin kriteerein: on eri asia olla ottamatta vastaan suurlähettiläitä kuin polttaa suurlähetystöjä, eri asia tehdä satiiria kun uhata ihmisten henkeä. Suhteellisuudentaju pitää säilyttää – etenkin, kun nuo pilakuvat oltaisiin alunperin voitu julkaista lähestulkoon missä Euroopan maassa vain. Siinä mielessä olemme nyt kaikki tanskalaisia.
Pelottelupolitiikka on tuomittava, siitä olemme samaa mieltä. Kuolemalla uhkaaminen lienee pelottelupolitiikkaa pahimmasta päästä.
Toivottavasti, mutta tuskin. Ymmärtääkseen sananvapauden merkityksen täytyy ymmärtää, että se merkitsee sananvapautta myös itselle kielteisistä, kiusallisista tai jopa loukkaavista aiheista.
Tästä olen erittäin samaa mieltä. Turkin integroiminen eurooppalaiseen kehitykseen on paras keino maltillisen islamin tukemiseksi.
Marlowe 15.2.2006 klo 20:50:
“Hän ei osoittanut hallitsevansa diplomatian alkeiskurssiakaan, kun jätti ottamatta vastaan suurlähettiläsdelegaation. Hän tuli näin vastanneeksi ‘keskisormella’ toisten jokseenkin selkeään huolenilmaisuun.”
Mielestäni länsimaan johtajalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan 12 diktatuurin johtajaa, jotka valittavat maassa toimivan yksityisen lehden toiminnasta.
Lipsanen 16.2.2006 klo 3:51:
Israely Anti-Semitic Cartoon Contest
Juutalaisten vastaus iranilaisten pilakuvakilpailulle.
Lipsanen 16.2.2006 klo 3:56:
Kannattaa lukea myös Ayaan Hirsi Alin puhe The right to offend. Se on hyvin ajatuksia herättävä.
(via Mikko Ellilä)
Ruso 16.2.2006 klo 15:08:
Marlowe: “Mielestäni länsimaan johtajalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan 12 diktatuurin johtajaa”
Ei niin. Kokonaan toinen asia on, mikä on järkevää diplomatiaa.
Metro-lehden kolumnisti Jaakko Heinimäki 15.2.2006 pukee sanoiksi sen mitä itse jupakasta ajattelen: “Jos uskonto ei pidä huumoria sisarenaan, siitä tulee fanatismia, kuten taas kerran on nähty. Toisaalta: mikäli huumori ei pidä sisarenaan uskonnon syvyysulottuvuutta, siitä tulee pelkkää sydämetöntä ja kyynistä ivaa, mikä sekin on nähty.”