Puolueille mielletään joskus etujärjestöluonne. Niiden väitetään olevan jonkin ryhmän asialla: Kokoomus yrittäjien, Keskusta maatalouden ja SDP työväen puhetorvina.
Mitä merkitsee, jos puolue ilmoittaa olevansa heikko-osaisten puolue? Tällöin puolue ilmoittaa olevansa heikko-osaisten asialla ja saavansa valtakirjansa osittain heiltä.
Tällöin valtapolitiikan näkökulmasta valtiohoidossa kannattaa noudattaa menettelytapoja, jotka pitävät heikompiosaisten joukon mahdollisimman suurena.
Täten mikäli puolueille mielletään etujärjestörooli, toivon niiden kaikkien julistautuvan hyväosaisten puolueiksi.
Lipsanen 6.2.2006 klo 14:25:
Aivan. Hyväosaisten puolueen kannattaa pyrkiä tekemään mahdollisimman suuresta osasta ihmisiä hyväosaisia, koska sillä tavoin se voi maksimoida kannatuksensa. Sivusin samaa teemaa taannoin kirjoituksessani Oikeistolainen tasa-arvo.
Peter 6.2.2006 klo 15:32:
Päättely ei mielestäni pidä paikkaansa. Heikko-osaisuus on suhteellista, eli heikotuloisin 10% ovat heikko-osaisia vaikka tulotaso nousisikin.
Ruso 6.2.2006 klo 15:51:
Ei kai päättelyni ole riippuvainen heikko-osaisuuden absoluuttisuudesta tai suhteellisuudesta. Jos esim. 5% väestöstä on miljonäärejä ja 95% nälkäkuoleman partaalla, niin heikko-osaisten joukko on suuri sekä absoluuttisessa että suhteellisessa mielessä.
Peter 7.2.2006 klo 13:11:
Ajoin takaa sitä, että huono-osaisten puolueen/etujärjestön intresseissä on pyrkiä tekemään heikko-osaisista hyväosaisia. Jos esimerkiksi huono-osaisia on 20% ja heidän tilanteensa paranee, niin huono-osaisia on edelleen 20%, heidän absoluuttinen tulotasonsa on vain noussut ja/tai ne koostuvat eri joukosta ihmisiä.
Ruso 7.2.2006 klo 14:00:
“etujärjestön intresseissä on pyrkiä tekemään heikko-osaisista hyväosaisia”
Puhtaasti valtapoliittisesta näkökulmasta etujärjestön kannattaa tehdä potentiaalisesta kannattajoukosta mahdollisimman suuri, jolloin heikko-osaisten puolueeksi julistautuvan kannattaa suurentaa heikko-osaisten joukkoa. Siis pyrkiä kasvattamaan tuota 20% osuutta esim 95%:iin ihan riippumatta siitä ymmärretäänkö heikko-osaisuus suhteellisena tai absoluuttisena.
Päättelyssäni on kaksi lähtöoletusta:
1) etujärjestöajattelu
2) valtapolitiikka
Yritin osoittaa, että niistä se varsinainen soppa syntyy!
Marlowe 7.2.2006 klo 22:27:
Tuo kuitenkin perustuu olettamukseen siitä, että ihmiset äänestävät puoluetta, joka kasvattaa vähäosaisten osuuden 20 % 95 %:iin – olettamus, joka on lähemmin tarkasteltuna aika järjetön. Jos joku puolue tekisi niin katastrofaalista politiikkaa, että huono-osaisten määrä nousisi noin radikaalisti, niin tottakai ihmiset – huono-osaisetkin – äänestäisivät oppositiota.
Siten ei todellakaan voida väittää että puolueen intresseissä olisi lisätä huono-osaisuutta, koska se johtaisi siihen, että opposition kannatus nousisi.
Mukaälykästä pseudufilosofiointia siis, jolla ei totuuspohjaa.
Peter 7.2.2006 klo 23:19:
Valtapoliittisesta näkökulmasta etujärjestön kannattaa tietysti pyrkiä mahdollisimman suureen kannattajakuntaan, mutta tämä kannattaa tehdä määrittelemällä kannattajakunta _suhteellisesti_, ei absoluuttisesti eikä laskemalla hyvinvointia.
Jos heikko-osaisten etujärjestö julistaa, että huono-osaisia ovat kaikki jotka tienaavat alle 500e/kk, tällöin kun he saavat parannettua huono-osaisten asemaa jengin tulotaso ylittää tuon 500e, ja kannattajakunta pienenee. Jos taas heikko-osaisten etujärjestö julistaa, että huono-osaisia ovat kaikki joiden tulotaso on alle 20% keskiarvopalkasta, näinollen kannattajakunta ei pienene vaikka huono-osaisten asema paraneekin.
Tämä siis vastaesimerkkinä lauseeseen: “valtiohoidossa kannattaa noudattaa menettelytapoja, jotka pitävät heikompiosaisten joukon mahdollisimman suurena.” Tulkitsin lauseen siten, että etujärjestön ei kannattaisi pyrkiä edistämään elintason/hyvinvoinnin nousua, mitä siinä ei tosin eksplisiittisesti sanota.