Lipsanen & Ruso

Vaalitilinpäätös

Presidenttiehdokas Hautalalta tivattiin vaalitenteissä, että miksi pyrkiä, kun hän kerran kannattaa presidentin valtaoikeuksien poistoa vielä entisestäänkin. Kansanäänestysten laajempaa käyttöä kannattava Hautala vastasi jotain sen tapaista, että presidentinvaali on ikään kuin yleiskansanäänestys tulevalle kuudelle vuodelle.

Tulkitsin vastauksen niin, että presidentinvaaleissa äänestetään siitä hengestä ja yleisestä ilmapiiristä, missä halutaan tulevat vuodet jatkaa.

Asioiden tulee ensisijaisesti kamppailla politiikassa. Henkilöt sitten edustavat näitä. Tästä seuraa, että samanaikaisesti henkilö voi hävitä, mutta tämän edustama asia saada sen ansaitsemaa huomiota ja siis voittaa.

Mitkä sitten olivat ne näkökulmat ja henki, jotka voittivat hautalalaisessa mielessä? Missä hengessä Halosen tulee jatkaa? Entä mitä merkitsevät ensimmäisen kierroksen tulokset, kuten esim. Hautalan ja Soinin kannatusluvut?

Halonen kantoi kampanjassaan hyvinvointivaltion puolustajan sankarinviittaa ja on tunnettu huolestaan globalisaatioon liitetyistä ongelmista. Nämä huolenaiheet voittivat.

Mikäli presidentti todella haluaa lupaamallaan tavalla huomioida vastaehdokkaan menestyksen, hänen tulee aiempaa tarmokkaammin pohtia hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisen välineitä (Saulilla työväki-teema) ja tapoja pitää yllä Suomen ääntä kv-asioissa eli myös globalisaatiokysymyksissä (Saulilla teema aktiivisemmasta roolista EU:ssa). Näin myös nämä huolenaiheet voittivat.

Tämä vaatii ennakkoluulottomuutta. Kuusi vuotta sitten jätetty puolueen jäsenkirja on todella jo aika unohtaa. Halosen koti on nyt Mäntyniemessä, ei Paasitornissa.

Halonen on ilmoittanut pyrkivänsä arvovaikuttajaksi. Toistan aiemman haasteeni:

1) Mitä tarkoitamme suomalaisella hyvinvointiyhteiskunnalla?
2) Eli mitkä ovat hyvinvointiyhteiskuntamme välttämättömät ehdot?
3) Eli kuinka priorisoida yhteiskunnallisesti arvokkaina pidettyjä asioita?
4) Minkä arvojen toteutumisen kannalta valtiolliset järjestelyt ovat tarpeen?
5) Ja edelleen, millaisissa tilanteissa joistakin järjestelyistä ollaan valmiita luopumaan?

Kysymyksiä ei voi sivuuttaa, mikäli pyrkii hyvinvointiyhteiskunnan arvovaikuttajaksi. Jokainen vastausyritys on palvelus isänmaalle.

Tähän Halonen ansaitsee täyden tuen.

Vaaliplussat ja –miinukset:

+Haasteet ajattelulle: Niinistön työväki-teema ja eurooppalaisempi Nato, Hautalan presidentti-instituution kritiikki ja Halosen ‘rikastuminen on joltain pois’
+Saulin kampanjan tyylikkyys: korostettiin omaa sanomaa, ei demonisoitu vastaehdokasta
+Halosen retorinen taito
+Demokratian voitto: molempien finalistien kampanjat tuntuivat saavan ihmiset liikkeelle, istuvan presidentin voi todistettavasti haastaa ja julkiset tuen ilmaisut molemmin puolin sähäköivät vaalitaistoa
+Tastulan loistavat haastattelut
+EK: pysyi lestissään.

-SAK: ei pysynyt lestissään.
Lipponen laskeutui valtiomiesjoukosta tavallisten päiväpoliittisten pelaajien joukkoon.
-Heinäluoma ei juhli voittoa, vaan öykkäröi: Vanhanen on yhtä vähän tilivelvollinen Heinäluomalle kuin toisin päin. Haluaako olla ay-jyrä vai valtiomies?
-YLE:n uskottavuus: vaalivalvojaisten juontajana Halosen vaalikirjan kirjoittaja.
-Jankkaaminen: toimittajat eivät kehitelleet teemoja eteenpäin, vaan toistivat samaa kysymyspatteristoa.
-Vaalisabotaasi väärien juorujen muodossa: ei palvellut kumpaakaan finalistia, vain epätotuutta.

+/- vasemmisto-oikeisto-erottelu: yhtäältä on hyvä etsiä eroja, mutta konsensussekatalous-Suomessa ei pidä myöskään liioitella. Sanaa ‘porvari’ en edes ymmärrä.
+/- Keskustan järjestäytyminen uuden ehdokkaan taakse mielenkiintoinen ilmiö (asian erinomaisuus riippuu tietenkin katsojasta)
+/- äänestysprosentti: parlamentarismin kannalta turhan korkea, toisaalta em. hautalalaisessa mielessä erinomainen eikä siis uhka parlamentarismille

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.