Seppästä ja Penttilää kuunteli yli 40 hengen yleisö / Janne Inkilä 11.5.2006

Nato on tyypillinen poliittinen kysymys, jossa kaikki tunnustavat aiheen merkityksen, mutta harva ottaa rohkeasti kantaa.

Tätä ongelmaa ei ollut 11.5. Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa, jossa aiheesta väittelivät Risto E. J. Penttilä ja Esko Seppänen. Ensimmäinen tunnetaan Nato-myönteisyydestään, toinen Nato-kielteisyydestään.

Kansallisten Ylioppilaiden ja Helsingin Kansallisseuran järjestämän tilaisuuden alusti Mikko Harjulehto Pääesikunnasta. Harjulehdon mukaan maailma ja Nato ovat kylmän sodan päätyttyä muuttuneet, mutta Natoa koskevat asenteemme eivät ole merkittävästi muuttuneet.

Syyskuun 11. jälkeistä turvallisuuspolitiikkaa leimaa kolme tekijää. Ensinnäkin etäisyydet ovat menettäneet merkityksensä, toiseksi valtioiden keskinäinen riippuvuus lisääntyy ja kolmanneksi sotilaiden ja siviilien välinen yhteistoiminta nostaa päätään laaja-alaisten turvallisuusratkaisujen merkityksen kasvaessa. Tässä hengessä Nato toimii Harjulehdon mukaan jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolella esimerkiksi Afganistanissa.

Kaikkeen Nato-toimintaan vaaditaan jäsenmaiden konsensus ja jokaisella maalla on päätöksenteossa veto-oikeus. Siksi Nato saattaa merkitä myös toimimattomuutta. ”No Action, Talk Only” onkin yleinen hokema.

Vasemmiston europarlamentaarikko Seppänen näkee rajojen ulkopuolisen toiminnan merkiksi Naton kehittymisestä hyökkäysliitoksi. Tällaisena Nato on Seppäsen mukaan puhtaasti USA:n käsikassara.

– ”Kriisinhallinta” on vain valekaapu, Seppänen kiteytti.

Tätä Penttilä ei allekirjoittanut ja muistutti veto-oikeudesta. Sen sijaan Natoon liittyminen olisi Penttilän mukaan johdonmukaista multilateralismin tiellä:

– Vaihtoehtona on, että kaikki suhmuroivat yksin, Penttilä vastasi ja tulkitsi Seppäsen kaulalleen kietaiseman Suomi-kaulaliinan maailmasta eristäytymisen viestiksi.

Nato-kysymystä käsiteltäessä viitataankin usein toimintakyvyttömäksi pidettyyn YK:iin. Seppänen korosti laillisuusperiaatetta ja YK:n mandaattia siinä missä Penttilä muistutti laittomista, mutta samalla oikeutetuista sodista.

Yksimielisyyttäkin löytyi. Molemmat pitivät Sauli Niinistön “eurooppalaisempaa” Natoa tai kenraali Hägglundin ”2 pilarin” Natoa epärealistisina visioina. Molemmat allekirjoittivat myös asevelvollisuusarmeijan tärkeyden. Entä jäsenyyden hyödyt ja haitat?

– Hyötynä voisi olla kollektiivinen turvatakuu, mutta haittana menetetään asema liittoutumattomana maana, Seppänen vastasi.

– Nyt aika ja energia menevät Nato-suhteen määrittelyyn, kun aika näin rauhan aikana voitaisiin käyttää asioiden edistämiseen. Sodanaikana emme olisi yksin, Penttilä linjasi.

– Nato-jäsenyys olisi seikkailupolitiikkaa, Seppänen muistutti.

– Jo nyt jaamme jäsenyyden haitat lähettäessämme joukkoja Naton käyttöön, mutta hyödyt puuttuvat, Penttilä päätti.

Jälkipelit jatkuivat aulassa, jatkuvat edelleen ja jatkunevat myös seuraavissa eduskuntavaaleissa 2007.