Suomalaisista kerrotaan kahta tarinaa. Väitetään, että suomalainen lainkuuliaisuudessaan tottelee sokeasti ohjeita ja on näin helposti ohjailtavissa. Toisaalta vedotaan itsenäiseen talonpoikaiskulttuuriin, jossa oma tontti pidetään puhtaana ja ollaan herravihaisia.
Suomessa on laaja konsensus hyvinvointiyhteiskunnan tarpeellisuudesta. Hyvinvointiyhteiskunnassa valtio ajattelee ja hoitaa kansalaisen puolesta. Kriitikot haukkuvatkin holhouksesta.
Toisaalta hyvinvointiyhteiskunta on tapa pitää pohjoinen tonttimme järjestyksessä. Se nähdään myös tapana ylläpitää yksilön edellytyksiä itsenäisyyteen.
Tiivistyvätkö keskenään ristiriitaiset kertomukset suomalaisista näin yhteiskuntamuodoksemme?
Kommentointitoiminto on pois käytöstä.