Tanko-Joonas Tavalla joulukuussa 2005
Viime kesänä urani rokkidiggarina nousi uuteen kukoistukseen. Hiipuneen levykulutuksen kasvu alkoi törmättyäni itselleni täysin uuteen nimeen, Danko Jonesiin ja hänen Born a Lion –levyynsä. Armotonta menoa!
Syksyllä vieraili D.A.D., joulun alla em Tanko-Joonas yhdessä henkisistä kodeistani Tavastialla ja sitten kuulin rokkiesityksen päässeen euroviisufinaaliin. Kouluaikoina poikien kanssa spekuloitiin sellaisten euroviisujen tuloksilla, joissa AC/DC olisi näyttänyt, kuinka homma hoidetaan. Pitihän se arvata, että jackpot tulee.
Pari viikkoa sitten vieraili Dan Baird, joka tunnetaan paremmin Georgia Satellites kokoonpanosta. Viime viikolla hankin Hanoi Rocksin vanhan tuotannon CD-versiona. Kerran rokkidiggari, aina rokkidiggari.
Mitä tekemistä tällä on politiikan kanssa? Sikäli ei mitään, että parhaasta rokista on turha etsiä mitään syvällistä sanomaa. Se todella – kuten Mellencamp on muistaakseni todennut – lähtee sydämestä ja tunkeutuu haarojen välistä suoraan tajuntaan.
Rokissa kaikki soittimet ovat lyömäsoittimia, se on paljasta ja rosoista. Sitä tehdään täydellä sydämellä uskoen omaan juttuun. Siksi rokki on äärimmäisen rehellistä.
Äänestäjän näkökulmasta poliitikossa on arvostettavaa, ettei tämän ajatuksia tarvitse arvuutella. Omaan asiaansa uskovan poliitikon ei tarvitse sanomaansa peitellä. Hän voi olla täydellä sydämellä mukana, rehellinen – rokkipoliitikko.
matti 13.6.2006 klo 13:22:
Olisi mielenkiintoista saada selvitys siitä kuinka eri rokkarit/popparit sijoittuvat poliittisen kompassin nelikentässä, ja toinen selvitys suomalaisten poliitikkojen musiikkimausta. Sitten näitä kahta kuviota voisi vertailla.
ruso 14.6.2006 klo 12:55:
Matti: “Olisi mielenkiintoista saada selvitys siitä kuinka eri rokkarit/popparit sijoittuvat poliittisen kompassin nelikentässä”
Kirjoituksessani rokki viittaa pikemminkin asenteeseen kuin sisällöllisiin kantoihin. Kuten kirjoitinkin, rokista on turha etsiä syvällisyyksiä tai jotain varteenotettavaa sanomaa. Siten popparikin voi olla rokkari, kunhan poppaa kuten rokkari rokkaa.
Mutta löytyykö rivien välistä myös jotain oppeja? Muutama mieleenjuolahtanut:
1) “Nappulat kaakkoon”, jolla viitataan vahvistimien äänenvoimakkuuteen. Mahdollinen oppi: kun jotain tehdään, niin tehdään se kunnolla ja täysillä. Samaan viitannee “sataviiskyt (prossaa) lasissa”.
2) “Rolling Stones”, siis vierivät kivet, jotka eivät sammaloidu. Mahdollinen oppi: pysy liikkeessä, älä jämähdä.
3) Joskus rokin perusarvoksi kerrotaan, että fanit tietävät mitä saavat. Mahdollinen oppi: pysy perusasioissa, yksinkertaisuus kunniaan. Mahdollinen toinen oppi: vanhassa vara parempi, jolloin ristiriidassa kohdan 2) kanssa (tässä mielessä Rollarit ovat itsensä kanssa ristiriidassa).
4) Rokkishown rekvisiitta (esim Lordin siivet tai Angus Youngin koulupuku tai… listaa voi jatkaa loputtomiin). Mahdollinen oppi: älä ota elämää liian vakavasti. Ei ryppyotsaisille.
5) Paheisiin viittava Rocklyriikka (a la Bon Scott esim): ks edellinen kohta.
6) Kaikki kiteytynee elämäniloa korostavaan kehotukseen: Pidä hauskaa! Nauti!
Puhutaan rokin kapinallisuudesta. Ymmärrän sen enemmänkin epäpoliittisuudeksi kuin vallankumouksellisuudeksi. Ja jos on jokin ismi nimettävä, niin näkisin rokin miltei luonteenomaisesti liberaaliksi.
Rokkihenkeen vedoten tätäkään analyysia ei kannattane ottaa turhan vakavasti!