Kalle Isokallio kirjoittaa Iltalehden kolumnipalstallaan öljyn hinnasta ja sen kerrannaisvaikutuksista kansantaloudessa. Isokallion kirjoitus on hyvä talouspolitiikan pikaoppitunti: kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä hyvä välttämättä lisäänny jakamalla enemmän hyvää. Tukiaiset ja avustukset on kuitenkin jonkun jostain maksettava, eikä niihin ehkä lopulta olekaan varaa.
Energiapolitiikan osalta Isokallio päätyy varsin pessimistiseen arvioon:
Vaihtoehdoiksi jää vain hallittu elintason pudotus, tai se että annetaan mennä täydellä vauhdilla kohti kuilun reunaa. Nykyistä elintasoamme emme pysty säilyttämään, se on tosiasia joka pitää tunnustaa.
Saattaa hyvinkin olla, että Isokallio on oikeassa. Energialasku kasvaa vääjäämättä ja sillä on vaikutuksensa koko kansantalouteen.
Isokallion yksinkertaistettu esitys on kuitenkin liiankin yksioikoinen. Ei siitä, että energian hinta kasvaa vääjäämättä seuraa, että elintaso romahtaa. Teknologian kehityksen myötä energiaa kun on mahdollista käyttää tehokkaammin. Myös Suomessa on edelleen valtavat mahdollisuudet energiansäästöön, mistä saa jonkinlaisen kuvan selaamalla esimerkiksi Motivan energia-aiheisia tiedotteita.
Markkinataloudessa tämä toimii yksinkertaisesti: kun jonkin resurssin hinta nousee, sitä on käytettävä tehokkaammin ja mahdollisuuksien mukaan korvattava muilla resursseilla. Viisaat markkinatoimijat panostavat energiansäästöön jo nyt. Toivottavasti myös julkisen sektorin puolella huomataan, mihin suuntaan juna menee.
Sami Suomalainen 14.9.2006 klo 13:46:
Tällaisia Isokallion kirjoituksen tapaisia yleistyksiä on ihan liikaa. Onko siis muka niin, että elintaso määräytyy sen mukaan miten paljon me tuhoamme ympäristöämme? Ei ainakaan omissa ajatuksissani.
Hyvä esimerkki energiansäästöinnovaatiosta on nyt paljonkin julkisuutta saanut Nakamuran ledivalo. Sen avulla esimerkiksi valaistukseen käytettyä energiaa saataisiin vähennettyä 90% (siis VÄHENNETTYÄ, toisin sanoen valaistukseen käytettäisiin vain 10% nykyisestä energiasta). Tämä ei esimerkiksi laskisi elintasoa.
Samanlaisia innovaatioita tarvitaan myös esimerkiksi lämmitykseen, joka vie huomattavasti enemmän energiaa kuin valaistus.
Energiansäästö on mielestäni kaikkein tärkein tapa torjua ilmastonmuutosta, kaikki muu on siihen verrattuna näpertelyä. Toisaalta energiansäästöä vauhdittaisi energian hinnan kasvu, vaikkei tätä pitäisi joidenkin mielestä ääneen sanoakaan. Energian hinnan kasvu taas vauhdittaisi myös uusiutuvien energianlähteiden käyttöä, joten olisimme positiivisessa kehityskierteessä.
Mitä muuten Kokoomuksessa ajatellaan energian hinnasta? Pitäisikö sen laskea vai nousta? Vai onko sillä merkitystä?
Sami Suomalainen 26.9.2006 klo 10:17:
Mitä muuten Kokoomuksessa ajatellaan energian hinnasta? Pitäisikö sen laskea vai nousta? Vai onko sillä merkitystä?
Niko Lipsanen 26.9.2006 klo 13:51:
En osaa kokoomuksen puolesta sanoa. Minun mielestäni hinnan pitää määräytyä markkinoilla.
Sami Suomalainen 26.9.2006 klo 21:45:
Aha. Minä kun luulin että olit “ympäristöjärjestö Dodossa toimiva kokoomuslainen”. Kai sinulla jokin kuva on siitä miten puolueessasi asiasta ajatellaan?
Niko Lipsanen 29.9.2006 klo 8:02:
Jos veikata pitää, niin useimmat varmaan haluaisivat hinnan laskevan, jotta energialasku ei tuntuisi omassa lompakossa ja talous ei takkuilisi korkean hinnan takia. Tässä suhteessa kokoomuslaiset tuskin kauheasti poikkeavat suomalaisista ylipäänsä. Mutta luulenpa myös, että useimmat kokoomuksessa ymmärtävät hinnanvaihtelut myös ylöspäin osaksi talouden normaalia toimintaa.
Sami Suomalainen 29.9.2006 klo 22:50:
Siitä olen samaa mieltä, että hinnan tulee määräytyä markkinoilla. Hintojen määrääminen muulla tavalla ei ole oikeasti käytännössä edes mahdollista.
Hintoihin määräytymiseen markkinoilla voidaan kuitenkin vaikuttaa eri tavoin. Verotus on näistä se joka ensiksi tulee mieleen, mutta tätä instrumenttia käyttäessä on mielestäni nykypäivänä hedelmällisempää keventää verotusta sellaisissa asioissa mitä halutaan edistää.
Otetaan tästä esimerkiksi vaikkapa biopolttoaineet. Hallitus esittää ensi vuoden budjettiin miljoonia “biopolttoaineiden kehittämiseen”. Väitän, että biopolttoaineiden kehittäminen kuuluu yrityksille, ja he kehittäisivät niitä jos vaikkapa biodieselin verotus olisi alhaisempi.
Tällä hetkellä biodieseliä ei yksinkertaisesti kannata valmistaa, koska tuotantokustannukset ja verotus ovat korkeampia kuin dinodieselissä. Biodieselin verotusta laskemalla yritysmaailma hoitaisi biodieselin kehityksen itse, eikä valtion tarvitsisi luoda keinotekoisia ohjelmia biopolttoaineiden kehittämiseen.