Kalifornian osavaltio haastaa autonvalmistajia oikeuteen ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Aiheesta ehti kirjoittaa jo ainakin QTea. Syytettyjen penkillä ovat General Motors, Ford, Toyota, DaimlerChrysler, Honda ja Nissan. Ensimmäisestä ilmastonmuutosoikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ole kyse, vaan jo aiemmin Yhdysvalloissa on haastettu voimayhtiöitä oikeuteen ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta.
En tiedä, kuinka nuo aiemmat oikeudenkäynnit ovat edistyneet, mutta pelkään pahoin, että ne ovat kaatuneet siihen mihin oletan näiden uusienkin oikeudenkäyntien kaatuvaan: yhtiöillä on ollut ja edelleen on valtion lupa saastuttaa. Julkinen valta sääntelee päästöjä erilaisin normein ja noudattamalla noita normeja vastuu siirtyy normien asettajalle. Ehkä oikeuteen pitäisikin haastaa valtio.
Muun muassa tällaisten vastuukysymyksien vuoksi en ole normi- ja sääntelypolitiikan erityinen kannattaja. Ne ovat normeja noudattavalle saastuttajalle liian helppo keino vetäytyä vastuusta. Parempi tapa vähentää päästöjen määrää on nostaa niiden hintaa verotuksella. Verotus kun ei vapauta vastuusta, vaikka sitäkin voitaneen käyttää argumenttina arvioitaessa vahingonkorvausten määrää.
En ole juristi, mutta arvaan jo suunnilleen miten Kalifornian ja autonvalmistajien välinen oikeudenkäynti etenee. Ensin autonvalmistajat puolustautuvat sillä, että he vain ovat noudattaneet annettuja normeja. Sitten syyttäjä esittää, että hiilidioksidipäästöjen normit ovat itse asiassa varsin uusi asia, joten sitä aiemmista päästöistä autonvalmistajat ovat vastuussa. Tämän jälkeen osoitetaan jotain kautta, että itse asiassa joko osavaltion tai liittovaltion tehtäviin kuuluu asettaa päästörajoitukset erilaisille haitallisille päästöille ja koska ne eivät ole aiemmin niin tehneet, ovat ne laiminlyöneet velvollisuuksiaan. Ja niin edelleen. Ison osan tietysti saavat myös “asiantuntijalausunnot”, joiden mukaan autoilu ei edes aiheuta ilmastonmuutosta tai, että mitään ilmastonmuutosta ei ole olemassakaan. Jos juttu ei ole näihin seikkoihin kaatunut, niin sitten väitellään myös siitä, pitäisikö syytettyinä olla sittenkin polttoainevalmistajia vai ovatko syyllisiä sittenkin yksittäiset autoilijat, joiden pakoputkista päästöt ovat ilmakehään päässeet.
Toivon tietysti, että olen väärässä, syyllisiä rangaistaan (keitä he tai sitten ikinä ovatkin) ja oikeudenkäynneistä tulee varoittava esimerkki, jonka vuoksi kasvihuonepäästöjen vähentämiseen saadaan oikeasti puhtia. Viimeinen kohta saattaa toteutua, vaikka oikeudenkäynnissä ei langettaviin tuomioihin asti päästäisikään. Pelote voi olla silti riittävän suuri ja se onkin hyvä syy sille, että nämä oikeudenkäynnit kannattaa käydä.
matti 21.9.2006 klo 22:21:
Tietääkseni (sori ei linkkiä) liittovaltion haastamista on suunniteltu, ja sitä varten on kerätty resursseja. En usko että mikään näistä oikeudenkäynneistä voi onnistua, mutta ainakin ne nostavat tapetille tärkeän vastuukysymyksen. Siksi niiden epäsuorana seurauksena saattaa olla, että vastuuasiat yksilöidään selkeämmin. Ja siinä tapauksessa syntyy kannustin vähentää päästöjä. Tiedän että sinun mielestäsi normit ovat lupia saastuttaa, mutta olisi toisaalta absurdia yrittää rangaista teollisuutta laillisesta liiketoiminnasta. Siksi paras ratkaisu olisi (yhä) liittovaltion määräämä (aleneva) katto, ja kauppa päästöoikeuksista firmojen kesken. Mielestäni tämä perustuu jonkinlaiseen liittovaltio-tason normi-ohjaukseen, käytännössä lainsäädäntöön. En ainakaan tajua kuinka ilman sitä voitaisiin olla varmoja, että päästöjen hinta nousee ja sijoitusympäristö on ennustettava (ts. vähäpäästöisiin ratkaisuihin sijoittaminen kannattaa).
ruso 22.9.2006 klo 9:56:
Matti: “toisaalta absurdia yrittää rangaista teollisuutta laillisesta liiketoiminnasta”
Tämä on tärkeä huomio. Oikeusperiaatteisiin kai kuuluu, että ensin tulee olla laki, jonka säätämisen jälkeen ko lain rikkomisesta voidaan säädetynmukaisesti rangaista. Siksi mm taannoinen asekätkentäjuttu on erityinen lukunsa suomalaisessa oikeushistoriassa: tuomiot annettiin sellaisen lain perusteella, joka oli säädetty tehdyn (mikä mitä normaaleinta sotilastoimintaa, mutta se on jo eri aihe) jälkeen.
Siis Niko, tiedätkö minkä lain perusteella oikeuskanne on nostettu ja kuinka tuossa laissa on katsottu rikoksen tuntomerkit täyttyvän. Olisi kiinnostava kuulla!
Niko Lipsanen 22.9.2006 klo 15:49:
En usko, että tuo on tässä yhteydessä se varsinainen ongelma. Vakavimmillaanhan rikosnimikkeenä voisi olla kuolemantuottamus. Mutta joka tapauksessa toisten terveyden ja omaisuuden tärveleminen lienevät rikoksia, jotka on sanktioitu kaikkien länsimaiden lainsäädännössä.
Rikos on tapahtunut, mutta ongelma on siinä, että sekä rikoksen tekijöitä että asianomistajia on niin valtava määrä ja juridisesti asian tekee ongelmalliseksi myös se, että ei voida yksilöitä kenen aiheuttamat päästöt ovat aiheuttaneet mitäkin tuhoja. Ja lisäksi saastuttajilla on ollut julkisen vallan antama lupa tappaa tiettyjen normien rajoissa.
Vertaus asekätkentäjuttuun ontuu joka tapauksessa pahasti.
ruso 22.9.2006 klo 18:40:
Niko: “Vertaus asekätkentäjuttuun ontuu joka tapauksessa pahasti.” En verrannut tapausta asekätkentäjuttuun, vaan kerroin sen esimerkkinä tilanteesta, jossa tuomiot perustuivat tapahtuneen jälkeen säädettyihin lakeihin ja tiedustelin käsitystäsi ko jutun rikosnimikkeestä. Tähän vastaat:
“Vakavimmillaanhan rikosnimikkeenä voisi olla kuolemantuottamus. Mutta joka tapauksessa toisten terveyden ja omaisuuden tärveleminen lienevät rikoksia, jotka on sanktioitu kaikkien länsimaiden lainsäädännössä.”
Vaikea nähdä keissillä mitään onnistumisen mahdollisuuksia.