Golf on hillittömän vaikea peli. Palloa lyödään levosta, ei liikkeestä, toisin kuin monissa muissa lajeissa. Silti palloon voisi piirtää irvistävän lärvin sanomaan “hähhää, etpäs osu minuun!” Niin usein tulee lyötyä pieleen.

Pelin perusajatus on yksinkertainen: pallo tulee lyödä kentän 18 reikään mahdollisimman vähin lyönnein. Toisin sanoen se, joka rehkii vähiten, voittaa pelin. Puskissa ei kannata seikkailla.

Pelissä vältetään turhaa työtä myös toisessa mielessä. Palloa ei niinkään lyödä, vaan maila pikemminkin ohjataan palloon painovoiman tehdessä työn.

Pallo ei lennä, jos ollaan malttamattomia, hötkyillään tai ajatukset ovat kunkin lyönnin sijaan epäolennaisessa. Pelaajan tulee tavallaan tehdä mahdollisimman vähän saadakseen eniten aikaiseksi. Lyömällä palloa kuin vierasta sikaa tulee sutta ja sekundaa.

Golfissa siis paras laiskuri on tehokkain. Oppi lienee muutenkin sovellettavissa. Väitetään esimerkiksi, että työelämän tahti on koventunut. Golfari kannustaa kysymään, kuinka monta burnout-tapausta vältettäisiin vähemmällä hötkyilyllä ja keskittymällä olennaiseen.

Vastaavasti valtiosta ei välttämättä tule parempaa hyvinvoinnin takaajaa tehtävätaakkaa kasvattamalla.

Golfari kysyy: onko kaikki tekemämme tarpeen? Kuinka päästään samaan lopputulokseen vähemmin lyönnein?