Moni sanoo äänestävänsä sopivaa henkilöä. Millaista tyyppiä itse äänestäisin, mikäli poliittisella sanomalla tai taustalla ei olisi väliä?

Kysymys vie teinivuosien veneretkille Faijan kanssa. Veneessä oli tasan kaksi sääntöä: sählääminen ja laidan yli putoaminen oli kielletty.

Liivejä harvemmin tarvittiin. Olimme veneilemässä, emme uimassa. Sääntöjähän oli noudatettava.

Kohlaaja alkaa paasata turvallisuudesta. Hyvän kipparin seurassa on turvallinen olo. Tunari luulee osaavansa, taitaja tietää osaavansa. Sohlari luulee tietävänsä, kysyjä tietää, ettei tiedä.

Sähläri itkee vaikeuksien edessä, kun mieleltään tyyni katsoo, mitä on tehtävissä. Sähläri nauraa, vaikka ei ole syytä. Kippari ei ruikuta tiukassakaan tilanteessa.

Sählärillä on aina kiire, mestarilla ei koskaan. Kohlaaja juoksee ratikoiden perässä, kävelijä odottaa seuraavaa. Kohlaaja harmittelee liikenneruuhkaa, nautiskelija iloitsee hetkestä omassa rauhassa. Sohlari on kellonsa orja, herra hallitsee oman aikansa.

Kohlaajapoliitikko juoksee median perässä. Media juoksee valtiomiesten perässä. Sählärillä voi olla hieno pukukin, mutta herrasmies osaa sitä myös kantaa.

Kohlaaja on suuna päänä. Arvokas on hiljaa, jos ei ole mitään sanottavaa. Sähläri nakuttaa kymmenellä sormella. Ajattelijalle riittää kaksi.

Sohlaajia maailmaan riittää. He lentävät laidan yli, merimiehet noukkivat ylös.

Kippariluonne olisi näin valintani.