Pakkoruotsi ja ruotsin kielen asema Suomessa on noussut taas otsikoihin. Toiset näkevät sen ongelmana, toisten mielestä ongelma on se, ettei pakko ole tarpeeksi laaja. Jälkimmäisiin kuuluu puhemies Paavo Lipponen (sd), joka vaati eduskunnan kaksikielisyysseminaarissa reilu viikko sitten ruotsin opiskelun aloittamista kouluissa jo aiemmassa vaiheessa. Nykyisinhän useimmat aloittavat ruotsin seitsemännellä luokalla.
Ainakin Helsingin Sanomien uutisen perusteella Lipponenkin myöntää, että ruotsin opiskelu on turhauttavaa. Siksi hän ehdottaa, että ruotsin tuntien määrää koulussa pitäisi lisätä. Jokin logiikka senkin takana varmaan on. Uutisessa ei kerrota, minkä aineiden opetuksesta Lipponen nuo tunnit ottaisi ja paljon mahdollista, ettei kerro Lipponenkaan. Menettelyhän on yleinen demareilla myös budjettikäsittelyissä ja vaalilupauksissa: paljon luvataan lisää, mutta ei kerrota, mistä se kaikki tulee.
Helsingin sanomat kirjoittaa:
Lipponen myönsi, että Suomen kielilakia pidetään maailmalla esimerkkinä ja se ansaitseekin huomiota Suomen kaksikielisyydestä puhuttaessa.
[–]
Hän muistutti myös, että kaksikielisyyden pitäisi olla Suomelle kansallisen ylpeyden ja rikkauden aihe.
Siis opiskelemme ruotsia siksi, kun meidät pakotetaan siihen. Ja sitten siitä pitäisi olla vielä ylpeitä? Täytyy varmaan olla demari, että ymmärtäisi tuon. Minusta tekemisistään, vaikka sitten ruotsin opiskelusta, voi olla ylpeä vain, jos sen tekee omasta vapaasta tahdostaan. Lipposelle ei riitä, että hän pakottaa Suomen koululaiset opiskelemaan ruotsia; hänen mielestään siitä pitäisi olla vielä ylpeäkin.
Olen kirjoittanut pakkoruotsista aiemminkin, enkä ala tässä toistamaan aiempia perusteluitani sen tarpeettomuudesta. Sen sijaan sanon muutaman sanan siitä, kun eduskunta päätti vaatia luottotietoyrityksiä palvelemaan asiakkaitaan myös ruotsiksi.
Aiemmin kaksikielisyysvaatimukset ovat koskeneet vain julkista sektoria. Sielläkin niiden aito tarve on usein kyseenalaista, ja ruotsia vaaditaan vain muodon vuoksi. Kielitaidon pitäisi kuitenkin olla samassa asemassa muiden töissä tarvittavien taitojen kanssa: sitä pitää vaatia sen mukaan, mitä tehtävä edellyttää. Jos työtehtävässä aidosti tarvitsee ruotsia, niin vaadittakoon sitä. Virkamiesruotsin vaatiminen yleisesti kaikilta virkamiehiltä ja jopa korkeakouluopiskelijoilta ei perustu siihen, että haluttaisiin turvata ruotsinkielisille omakieliset palvelut. Se perustuu siihen, että luodaan keinotekoisesti tarvetta ruotsin kielelle, jotta pakkoruotsi saadaan näyttämään tarpeelliselta.
Julkisen sektorin kielivaatimukset eivät ilmeisestikään ole riittäneet, koska pakkoruotsin poistamista jaksetaan yhä sinnikkäästi vaatia. Niinpä huolestuneet demarit ja demarimieliset keksivät, että pakotetaan yksityinen sektorikin palvelemaan ruotsiksi. Luottotietoyrityksistä on hyvä aloittaa. Kokoomus, perussuomalaiset ja kristilliset sentään tajusivat pääsääntöisesti äänestää vastaan, mutta se ei valitettavasti riittänyt.
Onneksi vaalit ovat taas tulossa. Jos haluat itse päättää, mitä kieltä puhut, tiedät ainakin sen, keitä sinun ei kannata äänestää.
ruso 14.2.2007 klo 10:12:
Tarvitaanko virallisia kieliä lainkaan?
Sami Suomalainen 15.2.2007 klo 22:21:
Pakkoruotsi on mielenkiintoinen asia, kestosuosikki jopa, ja kirvoittaa aina taatusti kiihkeitä kommentteja. 😉
Oma kantani pakkoruotsiin on pitkälti sama kuin sinulla. Miksi mitään pitäisi opettaa pakolla, kun sen seurauksena oppiminen kärsii? Hyötynäkökohta on aina kaikkein paras, ja jos on pakkoruotsin kannattajia uskominen, ruotsin opiskelun hyötyjä on ihan riittämiin. Miksi he sitten puolustavat pakkoruotsia? Hämmentävää.
Pakkoruotsia puolustetaan myös monikulttuurisuusargumentilla. Mielestäni tämä sotii nimenomaan pakkoruotsia vastaan, sillä meillä on kovaa vauhtia kehittymässä paljon suurempia vähemmistökulttuureja. Pitäisikö meidän sitten ottaa käyttöön myös pakkosomalia, pakkovenäjä, pakkoviro ja kenties pakkosaksakin? No, leikki leikkinä.
Vakavasti puhuen olisin ennemminkin sitä mieltä, että tässä on kyse suuremmastakin asiasta, Suomen strategisesta suunnasta. Jos haluamme houkutella Suomeen ulkomailta osaavaa työvoimaa meidän lähivuosien ja -kymmenien työvoimapulaa paikkaamaan, olisi järkevämpää muuttaa kielilakia niin että meillä olisi kaksi virallista kieltä: suomi ja englanti. Muille vähemmistökielille voitaisiin antaa tasapuolisesti oikeuksia, ja näihin lukeutuisi myös ruotsin kieli.
Tiedän, että tämä on monelle liian radikaalia ajattelua, mutta Suomen etu olisi jos muuttaisimme kielilakiamme niin että tänne olisi helppo osaavien kansainvälisten työntekijöiden integroitua… Nyt ulkomaalaisten pitää valita kahdesta äärimmäisen houkuttelevasta kielestä: suomesta ja ruotsista. Taitavat mennä sitten lopulta Britanniaan, Irlantiin, Kanadaan, Yhdysvaltoihin tai Australiaan töihin. Suomella olisi kuitenkin muuten puolellaan monia etuja: turvallisuus, hyvä koulujärjestelmä, hyvä terveydenhuolto, ja niin edelleen.
ruso 16.2.2007 klo 9:59:
Mitä osaamiseen tulee, niin englannin kieli on jo de facto kolmas kotimainen… tai pikemminkin se toinen.
Jari Vuorinen 3.9.2010 klo 2:08:
Olen yrittänyt ymmärtää kaksikielisyyttä.Kuinka 95% väestöstä joutuu sopeutumaan 5%:n vuoksi. Hassunkurista.Me ei ollakaan täysin Suomalaisia vaan Sweduja puoliksi kielellisesti.Tulis halvemmaksi opettaa Sweduille Suomea heti Eka luokalta pitäen kuin se että opetetaan enemmistölle Ruotsia.Maassa maan tavalla pätee tähänkin nääs.Meillä pidetään vielä Suomessa yllä Kustaa Vaasan aikaista Vallanpitoa,jonka tunnusmerkistönä oli Ruotsin kieli.Halonen onkin siis pressa vain puoliksi,toinen puoli kuuluu täten Kalle kunkulle kielen oikeutuksena.Ja Halosen puolikkaasta vielä suurin osa Ruotsinkieliselle virkamiesaristogratialle.Niin että revi nyt jostain sitte Suomalainen sitä itsetuntoa ku kielikään ei ole täysin oma.