On vaikea käsittää politiikkaa, jossa ei tyydytetä kaikkien toiveita, vaikka niin olisi tehtävissä. Jalkaväkimiinat on ajankohtainen esimerkki.
Suomi ei aluksi innostunut jalkaväkimiinoista luopumisesta. Katsottiin, että suomalaiset miinat eivät siviiliuhreja aiheuta. Rauhanaikana ne ovat varastossa, kriisiaikana huolella merkittyjä. Henkensä menettää vain maahan luvattomasti tunkeutuva. Suomi ei ole miinaviejä.
Samalla kuitenkin sinänsä terveelliselle hankkeelle haluttiin moraalinen tuki. Kuten tavallista, myös Suomi-kuvasta oltiin huolissaan – luultavasti turhaan. Suomen tapana on olla mukana kaikessa multilateraalisessa yhteistyössä. Niinpä viimein sitouduttiin luopumaan miinoista.
Miinoista luopuminen ei kuitenkaan merkitse puolustuskyvystä luopumista. Alusta asti on puhuttu miinojen korvaavasta asejärjestelmästä. Korvaavuus merkitsee vastaavuutta. Toisin sanoen, uuden järjestelmän on oltava mahdollisen vihollisen kannalta yhtä viheliäinen kuin entisen. Sotiminen ei ole inhimillistä puuhaa.
Puhutaan rypälepommeista. En halua edes kuulla hintalappua.
Olisi ollut kolmaskin tie. Oltaisiin pysytty vanhassa, halvaksi ja puolustuksen kannalta tehokkaaksi todetussa ja jo olemassaolevassa järjestelmässä. Lisäksi olisi selvitetty asejärjestelmän korvaamisen kustannukset ja sijoitettu varat uusien aseiden sijaan miinanraivaukseen ongelma-alueilla ja miinoista aiheutuvien siviiliuhrien auttamiseen.
Näin olisi voitu pitää miinat, mutta oltaisiin oltu jalkaväkimiinakiellon hengessä aidolla panoksella mukana. Rahat menisivät rypälepommien sijasta hyödylliseen, ei kankkulan pohjattomaan kaivoon.
ruso 7.3.2007 klo 10:48:
Ei voi muuta sanoa kuin täydellistä hölmöläisten hommaa…
Etelä-Suomen Sanomat 7.3.2007, pääkirjoitus:
“Rypälepommit kelpaavat
Suomi ei pelästy kansainvälistä hanketta panna rypälepommit käyttökieltoon. Suomi pitää jo hankkimansa rypälepommit ja ostaa niitä lisääkin.
Presidentti Tarja Halonen ajoi aktiivisesti halvoista ja tehokkaista jalkaväkimiinoista luopumista maan ja myös oman imagonsa tähden. Nyt presidentti on sitä mieltä, etteivät kalliit rypälepommit vahingoita Suomen mainetta. Näin siitä huolimatta, että ne ovat vähintään yhtä tuhovoimaisia kuin miinat ja kaiken lisäksi epätarkkoja, koska ne ammutaan kaukaa maastoon eikä asetella sinne yksi kerrallaan.
Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala toteaa suoraan, että rypälepommeista luopuminen ei sovi Suomelle. Ilman niitä ei voi täyttää sitä aukkoa, jonka jalkaväkimiinoista luopuminen synnyttää armeijan suorituskykyyn ja tulivoimaan.
Suomi aikoo hankkia vain uudenlaisia rypälepommeja. Kokeissa ne räjähtävät liki sataprosenttisesti. Niistä jää maastoon vähemmän suutareita kuin tavanomaisista kranaateista. Miinoina käytettäessä ne tuhoavat asetetun ajan kuluessa itse itsensä. Ne eivät ole siten pysyvä vaara kenellekään.
Jalkaväkimiinat kiellettiin Ottawan sopimuksella. Siihen on liittynyt valtaosa maailman maista. Suuret sotilasmahdit Yhdysvalloista ja Venäjästä alkaen ovat sen ulkopuolella – niin myös 90 prosenttia maailman jalkaväkimiinoista. Sopimuksen käytännön merkitys on siten vähäinen. Moraalista arvoa sillä toki on.
Rypälepommit tai osan niistä kieltävä sopimus jäänee samanlaiseksi, jos se saadaan joskus syntymään. Sen vuoksi Suomikin näyttää tällä kertaa jopa presidentin johdolla ottavan huomioon tosielämän realiteetit. Oman maan puolustusta ei vaaranneta hyvään tähtäävien haaveiden takia.”