Kouluhistorian tarina on yksinkertainen. Se etenee suunnilleen seuraavasti.
Ensin mainitaan esihistoria, sitten todetaan historian alkavan kirjoitustaidosta, vuoroon astuvat muinaiset sivilisaatiot, siirrytään antiikin Kreikkaan ja Rooman valtakuntaan, hypätään pimeään keskiaikaan, yht’äkkiä valistutaan, Ranskan vallankumous, kansallisromantiikka ja lopuksi selostetaan 1900-luvun kamppailut.
Tarina on historiantekijöiden historiaa: valtiomiesten, sotapäälliköiden, maineikkaiden ajattelijoiden, ruhtinaiden, löytöretkeilijöiden, keksijöiden, seikkailijoiden – siis suurten sankareiden historiaa.
Tarina on myös joukkojen historiaa: kansojen, valtioiden, liikkeiden, elinkeinojen, taloussuhdanteiden, armeijoiden ja aatesuuntien historiaa. Yksilö kiinnostaa vain joukon johdossa.
Vuosiluvuista tulee merkittäviä, symboleina sankareiden ja joukkojen. Kun yksi aikakausi päättyy, toinen alkaa – ihan tosta noin vaan (esim 9/11). Numerologian kuvaan sopii myös historian lopun saarnamiehet, eräänlaisina sankareina hekin.
Sen sijaan sattumille ja mokille ei sijaa löydy. Historiantekijä on aina suuri, tilanteen tasalla ja tämän viisailla päätöksillä lopputulos onnellinen. Tarina tarvitsee myös pahat pojat ja uskottavuuden nimissä sankarillekin on hyvä piirtää muutama inhimillinen heikkous.
Mennyttä tulkittaessa kiistanalaiset tapahtumat ovat mielenkiintoisimpia. Monimutkaiset kuviot kiehtovat tutkivaa sielua. Esimerkiksi Suomen sisällisodasta löytynee enemmän opuksia kuin Talvisodasta.
Tästä huolimatta tulkintojen kirjo vedetään yhteen, päälinjat kiteytetään yhdeksi tarinaksi, mutkat suoristetaan ja lopputulokseksi saadaan kouluhistoria sankareineen, myytteineen ja symboleineen.
Niinpä historia on myönteisesti latautunut sana. Historiankirjoihin kannattaa pyrkiä. Se on saavutus, palkinto ja tie kuolemattomuuteen.
Historiantekijä on subjekti, toimija. Ympäröivä on hänen välineensä, objektinsa ja siveltimensä maalausta varten. Sommitelma voi olla täysin epäonnistunut, mutta hänhän kirjoittaa vain omaa tarinaansa – His Story.
Historiankirjoituksen keksijä on tullut siis ruokinneeksi ihmisen turhamaisuutta ja keksineeksi näin jotain vaarallista. Historian sijaan olisikin turvallisempaa puhua tragikomiikasta.
Kommentointitoiminto on pois käytöstä.