Banaanilaivaa lastataan Dominicalla / Niko Lipsanen 1999
Diane Abbott kirjoittaa tänään Jamaica Observer -lehden kolumnissaan Jamaikan banaaninviljelyn tulevaisuudennäkymistä. Hän kehottaa ottamaan mallia Itä-Karibian pienistä saarivaltioista (esimerkkeinä St. Lucia ja Dominica), joiden banaanit yhä suuremmassa määrin myydään markkinoille reilun kaupan tuotemerkin alla.
Viljelijät saavat reilun kaupan järjestelmässä banaaneistaan paremman hinnan ja lisäksi rahaa paikallisyhteisöjen kehittämiseen. Paitsi, että viljelijöillä on kivempaa, kun rahaa on enemmän, on tällä myös suuri merkitys paikallisten yhteisöjen vahvistamisessa. Demokratia on vahvempaa, kun taloudelliset ohjakset ovat omissa käsissä eikä tarvitse odottaa almuja keskushallinnolta.
Esimerkiksi juuri Dominicalta on viime vuosina kuulunut huolestuttavia uutisia. Dominicahan on niitä harvoja Karibian valtioita, joka onnistui selviämään koko 1980- ja 1990-luvut ilman minkäänlaisia sosialismikokeiluja. Tässä suuri merkitys oli Karibian rautarouvan, Freedom-puoluetta edustaneen Mary Eugenia Charlesin, pitkällä pääministerikaudella. Nyt Labour-puolueen ollessa vallassa on tuuli alkanut puhaltaa toisaalta.
Labour-puoluetta edustava Roosevelt Skerrit, joka muuten on maailman tämänhetkisistä päämistereistä nuorin, katkaisi pian virkaan astuttuaan diplomaattiset suhteet Taiwaniin ja solmi ne kommunistisen Manner-Kiinan kanssa. Hän on pitänyt yllä jo kahden Labour-puoluelaisen edeltäjänsä hyviä suhteita Kuuban johtoon ja onpa jopa kehunut Castron ansioita ihmisyyden edistämisessä. Venezuelan diktaattoriksi itseään havitteleva presidentti Hugo Chávez vieraili äskettäin Skerritin vieraana Dominicalla ja lupaili uusia kehityshankkeita, muun muassa öljynjalostamoa. Jo aiemmin Venezuela on rahoittanut Dominicalla muun muassa asuntojen rakentamista valtion virkamiehille ja öljysäiliöiden rakentamista sekä myy öljyä erityisehdoin ns. Petro Caribe -sopimuksen kautta.
En varsinaisesti epäile, että Skerrit haluaisi diktaattoriksi. Dominicalla on kuitenkin nuoreksi valtioksi vahva perinne siitä, että vaalit käydään reilusti ja valta vaihtuu tulosten mukaisesti (tosin Freedom on tällä hetkellä hallituksessa, vaikkei sillä ole yhtään kansanedustajaa). Mutta jos taloudellinen hyvä saarelle tippuu Kuuban, Kiinan ja Venezuelan kaltaisista maista, saattavat niiden yhteiskuntamallitkin saada kannatusta. Tähän reilut banaanit ovat oiva vastaisku. Paikalliset yhteisöt saavat reilun kaupan avulla rahat suoraan itselleen länsimaiden kuluttajilta. Näin ollen he eivät tarvitse Chávezin almuja vaan ymmärtävät, että voivat pärjätä omalla työlläänkin.
Ja mikä parasta, reilu kauppa toimii markkinatalouden hengen mukaisesti. Mikäpä olisi sen pahempaa myrkkyä Castron ja Chávezin aatteille? Kannattaakin siksi miettiä kauppareissulla, maksaisiko muutaman sentin enemmän reilun kaupan hedelmistä ja muista tuotteista. Näin kehitysmaiden tuottajat ja paikallisyhteisöt tulevat paremmin toimiin omillaan eivätkä ole yhtä alttiita sosialististen diktatuurimaiden vaikutukselle.
Lasse Rintakumpu 24.4.2007 klo 10:26:
Harvoja politiikkaan liittyviä blogipostauksia kommentoin, mutta tätä on pakko.
Ei niin, että olisi mitään lisättävää, mutta pakko on mainita, että vielä harvemmin tulostan ja arkistoin poliittisia blogipostauksia.
Qtea 24.4.2007 klo 20:34:
Hii, Niko, olet todella arkistoimisen arvoinen, kaikin tavoin. Tykkäsin minäkin kyllä tästä demokratian ja reilun kaupan yhteyksien auki kirjoittamisesta, harvoin näkee. Reilun kaupan toimijat harrastavat niin paljon yksilönäkökulmaa, en juuri koskaan ole nähnyt näitä tarkasteltavan demokratia- ja vakausnäkökulmista. Erityisesti tämän näkemyksesi toivoisin leviävän pohdiskeltavaksi laajemmallekin joukolle: Demokratia on vahvempaa, kun taloudelliset ohjakset ovat omissa käsissä eikä tarvitse odottaa almuja keskushallinnolla.