Katariinankatu / Niko Lipsanen, toukokuu 2003

Helsingin empirekeskusta on ankea. Vanhat talot ovat hienoja, mutta elämää kaduilla ei Senaatintorilla parveilevia turisteja lukuunottamatta juuri ole. Syykin on selvä: kovin monessa rakennuksessa majailee kaupungin tai valtion hallintoa. Virastot eivät tunnetusti ole parhaimpia mahdollisia katukuvan piristäjiä.

Kaupungin päättävissä elimissäkin asia on havaittu, ja jonkinlainen ohjelma Helsingin historiallisimman alueen elävöittämiseksi on olemassa. Osana tätä suunnitelmaa on osa vanhoista rakennuksista ollut tarkoitus myydä yksityiseen omistukseen. Jokin suunnitelmassa sitten kuitenkin oli vikana, koska kiinteistölautakunta päätti hylätä esityksen talojen myymisestä.

Asia oli ratkennut selvin numeroin 9–0, joten ehkä lautakunnalla on vielä jotakin mielessä. Yksi rakennus on jo myyty hotelliksi.

Selvää kuitenkin on, että empirekeskustan elävöittäminen edellyttää katutason tiloihin jotain kaupunkilaisia ja matkailijoita kiinnostavaa toimintaa. Yksityinen sektori on tällaisen kehittämisessä yleensä huomattavasti julkisia toimijoita osaavampi. Toivottavasti kiinteistölautakunnan päätös ei siis tarkoita, että rakennukset pysyvät byrokratian palveluksessa. Toivotaan siis, että kaupunki vielä myy tai ainakin vuokraa rakennukset, jotta Helsingin upea empirekeskusta pääsee arvoiseensa käyttöön.